Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2009.

surusta syntyy rakkaus

Elämässäni olen kokenut yhä uudelleen, ettei elämä välttämättä anna minulle sitä, mitä haluan vaan sitä, mitä tarvitsen, tullakseni kokonaiseksi ihmiseksi. Mitä minä haluan elämältäni? Suru elää ihmisessä elämän pohjavireenä antaen entistä syvempää näkökulmaa muuhun elämään ja samalla syventäen elämän iloa ja riemua. Minulla on surua sisälläni mutta tuo suru on muuttunut pehmeäksi, lämpöiseksi, tutuksi. Se on laajentanut sisimpääni, se on juurruttanut minut itseeni ja eläämäni. Ilman suruani en koskettuisi kaikesta kauneudesta, hyvyydestä kuten nyt. Suru on herkistänyt minut hiljaisuudelle, hauraudelle, läsnäololle. Minulle on annettu surua, jota olen tarvinnut. Minulla on paljon iloa elämässäni.Olen niin kiitollinen kaikesta mitä olen saanut. Olen oppinut kokemaan että vähässä on paljon. Nuorena sitä toivoi, että olisi kaunis. Vähän vanhempana, että olisi rikas. Entä nyt? Että osaisi nähdä kaikissa tilanteissa rakkautta.... Nykyään pyydän rukouksessani:"Anna minun nähdä rakkaude
Saattaa olla tärkeämpää olla hereillä kuin menestynyt, tasapainoinen kuin terve. Mitä hereillä oleminen sitten tarkoittaa? Ehkä se tarkoittaa sitä, että elää vilkkaasta mielikuvituksesta, reagoi vilpittömästi ja rohkeasti tilaisuuteen ja välttää houkutusta noudattaa pelkkää tapaa tai kollektiivisia arvoja. Se merkitsee yksilönä olemista ja oman alkuperäisyytemme ilmentämistä joka hetki. Luovuuden korkein muoto on elämän rakentaminen sielun syvällistä tietä seuraten. Me vaivumme uneen ja annamme elämän tulvia ohi ajattelematta tai pohtimatta sitä. Kuten abbedissa Hildegard von Binden jo 1100 -luvulla oivalsi että ihmisen suurin synti on "hiljaisuus"- ts se, että luopuuilmaisemasta ajatuksiaan, tunteitaan ja omaa persoonallisuutta. Hän koki itse tulleensa sairaaksi, kun ei käyttänyt lahjakkuuttaan ja mahdollisuuksiaan hyväksi. Samalla hän huomasi, että luova työ vapautti hänessä suuria fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja.( kirjoitin enemmän aiheesta otsikolla "luovuudesta

valo....

Valon lapsi tiedä, että valo on sinussa. Vain meissä oleva valo on todellinen. Me emme pelkää sisäistä pimeyttämme niin paljon kuin valoa. Pimeys on meille tuttu. Sen me tunnemme.Miksi? Valo, ajatus siitä, että me sittenkin saattaisimme olla kyllin hyviä, on egolle niin suuri uhka, että se vetää esiin raskaimman aseistuksensa puolustautuakseen. Ego haluaa pitää meidät itsellään. Mutta sinulla on vapaa valinta, aina. Voit valita egon johdattajaksesi tai sitten Pyhän Hengen, suuren valon, joka kutsuu sinua herkästi, lempeästi,pakottamatta siihen valtavan kirkkaaseen valoon, joka sisälläsi aina loistaa, on loistanut ja tulee loistamaan. Minusta intialainen tervehdys "Namaste"...tervehdys sinulle joka olet valoa..(suomennus vapaamuotoine

luovuus

Sain Inkivääriltä , yhdessä seitsemän muun bloginpitäjän kanssa maininnan/valinnan luovaksi bloggariksi. Olen hirmu iloinen tästä kunniasta. Kiitos Vielä "Inkivääri"!! Sääntöihin kuuluu, että annan hyvän kiertää eli valitsen myös omasta mielestäni kahdeksan luovaa blogia. Mitä luovuus oikeastaan on? Meidät on luotu. Mitä me luomme? Me luomme koko elämämme. Joka päivä luomme uusia upeita juttuja. Vai luommeko? Onko elämämme pystyyn kuivettunut puu, jota jo madot nakertavat? 1100-luvulla eli Saksassa abbedissa, nimeltään Hildegard von Bingen, jota myöhemmin on pidetty hyvin viisaana naisena. Hän oli aktiivinen ja luova. Hän jätti jälkeensä lauluja, musiikkia, runoja, kirjoja, kuvataiteita. Hildegard von Binden näki sairauden ja tukahdetun luovuuden välisen yhteyden. Hänen mielestään suurin synti oli "hiljaisuus", ts se, että luopuu ilmaisemasta ajatuksia, tunteita ja omaa persoonallisuutta. Hän koki tulevansa hyvin sairaaksi, kun ei käyttänyt lahjakkuuttaan ja mahdoll

turkoosi kollasi

Tämän turkoosin kollasin olen koostanut kahdesta eri maalauksestani: Turkoosi väri tuo mieleeni meren jossain kaukana etelässä, kesän, keveyden, ilon..... Sormustellinen turkoosia on turkoosimpi kuin ämpärilli nen.

kevätär sulattaa jään

Päivistäni pidin kiinni kuin pitäisi kiinni puu kuolleista lehdistään. Niin ei voinut jatkua: Syksyä väkevämpi syksy minun oli elettävä: riisuuduttava alasti ja päästettävä kaikki minkä tuulta voimakkaampi tuuli minusta irrotti. kevättä kauniimpi kevät minun oli tehtävä: uusiuduttava kuin lehtipuu Kun syvältä minusta ja niinkuin puun salatuista kätköistä kuului syksyn käsky ja kevään kaukainen kutsu alkoi kiertää korviani. Ja kun eilinen irtosi minusta se irtosi kuin puustaan kuollut lehti. Kun sydämeni punainen tuuli kerran yltyi ja nousi siivilleen.. En tiedä kuka on kirjoittanut tuon runon. Enkä muista mistä se on tullut minua vastaan. Mutta edelleen se puhuttelee minua voimakkaasti. "syksyä väkevämpi syksy minun oli elettävä"... Syksyllä kaikki muut puut luovuttavat lehtensä paitsi havupuut. Talvella on levon ja hiljentymisen aika . Keväällä valtava energia, into, voima musertaa pienet nuput esiin ja mikä valtava ihanuus, vihreys, uusiutuminen onkaan syntynyt... me voimme

minun päiväni

Tämän kollasin olen tehnyt maalauksestani " minun päiväni". Jotenkin tuo ajatus, idea istuu paljon paremmin tässä kuvassa kuin alkuperäisessä. Minä, tukka kiharaisen suorana vauhdistani, ehdin niin monesta moneen: metsässä juoksemassa, uimassa, kukkia hakemassa...silti... kotini on sielussani ja sielu kodissani. Katselin pari päivää sitten Prem Rawatin keskustelua telkkarista. Hän teki minuun voimakkaan vaikutuksen puheellaan, joka oli yksinkertainen, lämmin, läsnä. Hän kysyi ihmisiltä. "Mikä on ihme? Ihmiset kuuntelivat, miettivät, odottivat vastausta. "Ihme olet sinä! Kaikki on niin yksinkertaista. Miksi Jumala asuu sydämessäsi? Siksi, että Hän on aina lähelläsi, minne ikinä menetkään, Hän on kanssasi. Hän on siellä, vaikka et uskoisikaan." Olen itse aina ihmetellyt lupausta: "hiuskarvakaan ei sinulta pääse putoamaan, etten Minä sitä huomaisi"... Nyt minä ymmärrän tuon paremmin. Augustus on sanonut:" Jumala, sinä olet lähempänä minua kuin m
"Olen nähnyt avaruuden alastomana vailla korujaan eri asennoissa se on tunkeutunut silmiini kaikin keinoin se on yrittänyt saada minut uskomaan tyhjyytensä minussa Mutta olen selviytynyt......"-heidi Liehu Tänään, huomenna ja ylihuomenna aurinko antaa valoaan, lämpöään meille. Näin Hesarin sääkartta kertoo. Mieli hyppää ruutua ja sielu kurkistelee ulos. Valo on elämän äiti. Ihmiskeho on sielussa ja sielu kätkee meidät kokonaan sisäänsä. Joka puolelta ihmistä hehkuu kaunis ja arvoituksellinen sielun valo. Keho on sielun enkeli, keho on elämän enkeli. Keho on ainoa ihmisen koti maailmankaikkeudessa. Se on tavattoman pyhä temppeli. Kun on hiljaa kehonsa arvoituksen äärellä, pääsee viisautta ja pyhyyttä kohti."- ajatukset Anam carasta. Aurinko on väsynyt,siksi se ei varmaan ole jaksanut paistaa meille kuin muutamana päivänä. Auringolla on oma rytminsä. Aktiivisuuden jyrkkä hiipuminen on yllättänyt tutkijatkin. Auringon tehon lasku saattaa viilentää ilmastoa. Aktiivisuus vaih

Rakkaalle tyttärelleni, joka halusi mennä sairaalaan...

Sinun maailmasi näyttää tänäänkin harmaalta. Iso musta möykky sisälläsi ei jätä sinua rauhaan. Vaikka aurinko vihdoin avasi siipensä, tuuli tanssi lätäköissä ja linnut löysivät valon, mielesi on sidottu, ryppyyn rutistettu, sielusi ei laula, sydämesi on surusta jähmettynyt kivi. Minä uskon, rukouksen sanat löytävät valon Kun aurinko sulattaa hylätyt enkelit, sade huuhtelee likaantuneet kadut, ja tuuli puhaltaa mereltä Sinä heräät tähän hetkeen, avoimempana, pehmeämpänä, ehyempänä kuin eilen ja sinä hymyilet. Kun on eksynyt liian kauas, matka itsensä luo, on mahdollista. Valo syntyy surusta, vapautus... äitisi
Pilvet ovat imaisseet kaiken sisäänsä. Ne roikkuvat aivan maahan asti. Minne olet karannut Aurinko? Kaipaan niin sinua. Miksi näyttäydyt nykyään niin harvoin meille? Onneksi tuo ahdistava harmaus on muuttunut valkoiseksi usvaksi, pehmeäksi valoksi. Joku kirkkaus läpäisee kaiken. Tiedän , että sinä Aurinko olet siellä. Mutta tieto ei riitä, läsnäolo, kokemus, kosketus vain pääsee koskettamaan sieluamme. Luonnossa ruumiimme ja sielumme uudistuvat luonnon vapauttavan kaaoksen voimasta. Jos elät erilläsi luonnosta , sielusi näivettyy. Kuuntele tuulta, haistele ilmaa, anna sateen kostuttaa kasvojasi, hengitä usvaa, hengitä valoa ja anna kaiken laajentaa sisimpääsi. Kiitos kaikille , jotka jaatte ajatuksiani ja kuviani. tervetuloa Iines ja Hane joukkoon!

valkoinen kollaasi

VALKOINEN: vitivalkoinen, lumivalkoinen, valkoinen viattomuus, puhtaus, valoisuus pilvi, joutsen, enkeli. Valkoinen on noussut viime aikoina minulle hyvin tärkeäksi väriksi. Olen käyttänyt vaatteissani paljon oranssia, limen vihreää ja violettiä. Nyt kaipaan vahvasti valkoista! Valkoinen on mielestäni myös ehdoton sisustusvärinä. Seuraavaksi kun ostan sohvan, se on valkoinen tai ainakin luonnonvalkoinen.. Jotenkin mielestäni valkoinen väri puhdistaa mielen, rauhoittaa, auttaa olemaan läsnä. Ja se antaa valtaisasti tilaa! Sekä sisäisesti laajentaa ja ulkoisesti.. Uskon että sieluni lempiväri on valkoinen.
En tarvitse sanoja. En halua selittää. Kuinka monta kertaa täytyy kaikki kertoa uudelleen ja uudelleen ja silti ihmiset eivät oivalla, ymmärrä. kaikki on jo heissä itsessään. Ehkä ihmiset tarvitsevat vain toisiaan, olemaan läsnä , jotteivät he olisi yksin juttujensa kanssa. Katselin toisten postauksia: suuri levottomuus, pelko, yksinäisyys tarttui ajatuksiini. En halunnut lähteä mukaan. Maailmassa on niin paljon kauneutta, miksi emme kulje kohti sitä, tavoittele valoa, puhtautta,iloa? Ihanaa, että saan sukeltaa yöhön, luopua pois kaikesta vanhasta, antaa sieluni vaeltaa unien ohi, puhdistautua ja herätä uutena uuteen aamuun.

haaste 123, torstain valokuva

123. HAASTE: Tämän viikon haaste on vaihteeksi sitaatti. Iloisia inspiksiä! "Mieli kuvittaa- mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille. Kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä" -Juhani Ahvenjärvi. kahvin hyvyydestä (sanasato 1997, s.44) Minulle tulee mieleen läsnäolo hetkessä, jolloin mieli on avoinna, kaikki elämässä voi mennä sisään ja ulos, niinkuin hengitys....mutta me alamme arvostella, järjestellä paremmusjärjestykseen asioita, zuumaamme, emme näe enää kokonaisuutta...ja näin emme ole läsnä myöskään kuolemassamme...

siniset enkelit sinisyydessä

"Lohduttaen sade huuhtoo enkeleiden tummuneita siipiä, huuhtoo niiden hohtavia käsivarsia tuuli kohottaa ne ilmaan tuuli hyväilee niiden siipiä valo solmii niiden viittojen repeytyneet liepeet pilvet kuljettavat ylitse pimeiden kaupunkien tuuli keinuttaa niitä hiljaisella rannalla."-Heidi Liehu Olen nyt niin innosissani noitten kollasien kanssa. Jännä miten monella tavoin voi yhdistellä ja karsia, liittää ja poistaa...ja tuloksena aivan uusi erillainen juttu, ei huonompi, ei parempi mutta erillainen. Niinkuin elämässäkin , kun löytää uuden näkökulman asiaan, voi ratkaisu löytyä. Kaikki voi näyttää syvemmältä, laajemmalta. Meillä on suunnattomat mahdollisuudet kaikessa. Miksi me usein supistamme itsemme? Jäämme möykkyyn, josta tiirailemme hätäisesti , emmekä oikeasti näe maailmaa, elämää, itseämme! Kuvan, sanojen, musiikin, yleensä taiteen kautta pääsemme yhteyteen oman sisimpämme syvimpään kerrokseen. V oimme olla vuoropuhelussa sielumme kanssa. Ja kun etenemme vieläkin syvem

keltainen kollasi

"Kukat keltaisuudessa." Kylläpä minulla kesti, ennenkuin hiffasin, miten saada kuva sinne keltaisten listalle..Enkä nytkään ole varma, tilko se oikein??Kolmas kerta sanoo toden... Tämä on minun ensimmäinen kollaasiharjoitelma..uskon että seuraavat ovat ehkä , ainakin erllaisia...Olen tehnyt tämän omasta taulustani.otin siitä kuvia ja niistä koostin tämän keltaisuuden... Kiitos Inkiväärille avusta, kärsivällisyydestään""Hali!! Talvi minussa "Talvi minussa" Olen ihaillut muiden sivuilla upeita, värikkäitä, taiteellisia kollaaseja ja ihmetellyt, kuinka niitä oikein tehdään... Sain Inkivääriltä neuvoa ja tänään sitten innokkaana harjoittelinkin.. Sain aikaiseksi kaksi kollaasia : sinisen ja keltaisen... Olin tosi iloinen. Sit yritin vielä innokkaampana laittaa keltaista tekelettäni sinne muiden keltasien kollaasien joukkoon.. Luin ohjeet..Pitikö minun rekisteröityä jonnekkin, yritin, ei onnannu, sit hermostuin jo ja luovuti
Eilen muistelin opiskeluani "Luovissa terapioissa". Kummallisesti samanaikaisesti eksyi käteeni valokuva puusta, jonka juurissa on kaksi naista tai tyttöä. Tuo työ on n 10 v. vanha. Skannasin kuvan koneelleni . Tuota teosta ei ole enää olemassa muuta kuin kuvassa. Maalasin sen päälle valkoista maalia, leikkasin sen pienemmäksi ja jätin kaappiin rullalle. Jonkun ajan kuluttua, löysin kuvani. Valkoinen maali oli rapissut osittain pois, jättäen kivasti alla olevia värejä esille. Halusin kehystää tuon epämääräisen tekeleeni, joka oikeasti minusta näytti hyvältä... "Luovat terapiat" tarkoitti lähetymistä nonverbaalisin keinoin kohti omaa sisintä, syvintä kerrosta, jossa puhtaat tunteet, taide meissä, aito minä mm asuvat. Opiskelimme pari vuotta maalaten, tanssien, kehonhoitoihin tutustuen,myös värit, muodot, ääni olivat mukana, puhumattakaan vahvasta teoriasta vankkana pohjana kaikelle... Ensimmäinen tehtävämme alussa oli oman puun maalaaminen...Muuta informaatiota ei a
Minä haluan olla rinsessa, En pelkästään tänään, vaan joka päivä. Tänään on naistenpäivä! Sain muutamia viestejä ystäviltäni, kaikki oli naisilta. Mietin, eiks kukaan mies halua muistaa minua tänä päivänä? No vielä on aikaa... Löysin tiedostostani noin kymmenen vuotta sitten tekemäni "Naisriittini" suunnitelman. Opiskelin tuolloin työni ohella Turun kesäyliopiston "Luovat terapiat"kurssia. Opiskeluuni kuului silloin mm tehdä itselleen ja muille joku riitti, rituaali.. Halusin tehdä sen naiseudestani, sillä ainakin silloin se oli jotenkin kadoksissa minulta. NAINEN MINUSSA- NAISEUTENI: Haluan etsiä, löytää ja hyväksyä naisen minussa. Olen nainen ja minä riitän itselleni, hyväksyn ja tunnistan myös oman maskuliinisuuteni minussa. Minä olen "täydellinen" nainen ja minussa on jo kaikki. Haluan nauttia itsestäni. olen jo kauan ollut äi
MEDITAATIO: Jumalan käyttämä kieli. Meditaatio kertoo meille vain yhden asian; Jumala on. Meditaatio paljastaa meille vain yhden totuuden. Jumalan näky on meidän. Olemme jatkuvasti ympärillämme olevien kielteisten voimien- kateuden, pelon, epäilyn, huolien , levottomuuksien ja epätoivon- armoilla. Ainoastaan meditaation avulla voimme saavuttaa jatkuvan ja kestävän rauhan, pyhän rauhan. Sisäinen nälkämme on syynä siihen, että alamme meditoida. Tunnemme, että sisimmässämme on jotain valaisevaa ja kirkasta. Meditaatio ei ole pakoa maailmasta. Meditaatio on ihmisen heräämistä itseensä ja Jumalan itsensä-tarjoamista. Kun ihmisen itseensä herääminen ja Jumalan Itsensä-tarjoaminen kohtaavat toisensa, ihmisestä tulee kuolematon sisäisessä maailmassa ja Jumala saavuttaa täyttymyksen ulkoisessa maailmassa . Henkisyyttä ei voi saavuttaa väkisin. Kun valo saapuu itsestään,
Monta vuotta sitten, Juhannusaattona Muuramessa, innostuin nauttimaan erillaisia booleja, makeita viinejä ja vahvoja drikkejä...Yleensä en nautiskele kuin vain viiniä ja sitäkin kohtuullisesti..mutta kuinkas siinä lipsahtikin ihmisvilinässä, juhlahumussa toisin.. Sinä yönä en nukkunut tuntiakaan..makasin mökkimme laiturilla ja oksensin koko yön..Seuraavana päivänä makasin mökimme laverilla kalpeana, hiljaa katuen koko päivän..ja totesin, että en koskaan enää juo!!! Illalla myöhään uskalsin nousta ylös ja keitin kupillisen yrttiteetä... Mikä rauha, mikä makunautinto, kaikki oli siinä hetkessä..En tarvinnut mitään muuta, olin onnellinen!! ONNELLISUUS vai mielihyvä... Tiistain hesarissa oli mielenkiintoinen artikkeli onnellisuudesta ja mietiskelystä : "Mietiskely voi tehdä onnelliseksi. On todistettu, että buddhalaiset ovat onnellisempia kuin muut ihmiset. Heidän aivojensa vasen otsalohko on jatkuvasti aktiivinen, havaitsivat Wisconsin-Madisonin yliopiston tutkijat. Tavallisesti alu
Tänään, 4.3.1977 syntyi esikoiseni kello 6.35 Jyväskylän keskussairaalassa, 32 vuotta sitten. Muistan niin täydellisesti tuon tunteen synnytyksen jälkeen. Mikä valtava ilo, onnellisuus, rakkaus syntyi kaikkia kohtaan. Siinä hetkessä en tarvinnut mitään muuta, siinä hetkessä oli läsnä kaikki! Siihen aikaan lasta ei saanut vierihoitoon. hänet sai viereensä vain imetyksen ajaksi. Voi kuinka ikävöin ja kaipasinkaan lastani noina hetkinä, jolloin hän oli poissa. Tunnistin jo kaukaa heti hänen itkunsa, kun kärry nälkäisiä vauvoja tuotiin äideille ruokittavaksi. Toinen lapseni syntyi parin vuoden päästä ja samanlainen onnellisuus täytti minut. Vanhempien elämätön elämä on kaikkein pahinta lapselle, sanotaan. Minä uskon, että olen elänyt elämääni mutta tukahduttanut monia ahdistavia tunteitani sisälleni. Avioliittoni ei toiminut. Emme puhuneet entisen mieheni kanssa kuin arkisista, jokapäivän asioista. Emme puhuneet tunteistamme, olemattomasta seksielämästämme, emmekä siitä miksi avioliittomm
"Odota ihmettä. Odota, että ihme seuraa ihmettä rajoittamatta niitä millään tavolla. Mitä avoimempi olet, sitä parempi sillä silloin tiellä ei ole mitään, mikä estäisi Minun lakieni kulun, koska ihmeet ovat yksinkertaisesti Minun toimivia lakejani. Kun menet noiden lakien mukaan myötävirtaan, kaikki on mahdollista! Näe Minun suunnitelmani täydellisyys edessäsi. Siihen ei liity kiirettä, ei ryntäilyä. Kun jotain ilmaantuu, se voi tulla näkyviin erittäin nopeasti, mutta se tapahtuu kuitenkin suuren rauhan ja tyyneyden hengessä,täydellisesti oikein ajoitettuna ja suoritettuna. Älä pelkää mitään, sillä mitään pelättävää ei ole, kun uskosi ja luottamuksesi ovat minussa. Minä olen sinussa, näe siisMinun suunnitelmani täydellisyyden muotoutuvan sinussa ja sinun ulkopuolellasi. Kaikki alkaa sisältä ja työstää itsensä ulospäin. Huolehdi siksi, että mikään ei estä sinussa sen kehitystä. Anna kaiken tulla ja katso uutta taivasta ja maata."-Ovi sisimpään...Eileen caddy Ihmeet ovat ihmist
Ihmettelin, kuinka kauniita vanhat, kuolleet, kuivaneet ruusut ovatkaan..halusin ottaa niistä monta kuvaa...Tänään ostin oranssin värisiä uusia ruusuja ja haluan kuivattaa nekin...jotta voin kuvata niitä... Nykyään puhutaan, kirjoitetaan niin paljon ulkoisesta kauneudesta, kauneusleikkauksista...Kohta itsekukin harkitsee kasvojensa kohottamista, koska se niin piristää itseä ja vaikuttaa mieleen..itsetuntoon.. Kun katsot peiliin, sieltä ei vastaakkaan, väsynyt, lupsahttanut, vanha venähtänyt naama... "Kun ihmisen keho vanhenee ja heikkenee, hänen sielunsa rikastuu, syvenee ja vahvistuu. Ajan myötä sielu tulee itsevarmemmaksi, sen luontainen valo kasvaa ja kirkastuu. Vaikka keho vanhenee, kuihtuu ja muuttuu hauraaksi, heikoksi ja kivulloiseksi, sielu suojelee tuota haurautta aina On tavattoman lohdullista tietää, että keho on osa ihmisen sielua. Nuoren silmissä vanhempi ihminen näyttää ikivanhalta. Kun itse alkaa ikääntyä, huomaa, miten uskomatonta vauhtia aika kuluu..Ainoa ero eläm
Kädet ovat kauniit. Käsi on mielen näkyvä ilmaisu. Käsillään ihminen kurottautuu koskettamaan maailmaa. Ihmiskosketuksessa käsi tavoittaa Toisen kädet, kasvot, tai kehon. kosketus tekee läsnäolosta todellisen. Kosketus vie meidät lähelle toisen maailmaa. Nykyään tunnustetaan, että jokainen lapsi kaipaa kosketusta. Myös aikuinen. Kosketuksen avulla viestitetään yhteenkuuluvuutta, hellyyttä ja lämpöä, jotka vahvistavat lapsen itseluottamusta, itsetuntoa ja itsevarmuutta. Myös kehon raja ikäänkuin piirtyy olemaan. Olen elossa, olen tässä. Kosketuksella on suuri voima. Kosketuksen kieli on itsessään oma kielensä. Kosketus on myös syvällistä , tarkkaa ja sellaisenaan todellisen muistin huipentuma. On ihmeellistä, miten erillaisesti eri ihmiset koskettavat toisiaan. Jonkun kosketus on kuin herkintä taidetta, pehmeää , kaunista, läsnäolevaa...toiset vain "hivelevät" ilman henkeä... On ihmisiä, lapsia, aikuisia, jotka eivät saa kosketusta tai kosketus on loukkaavaa, satuttavaa... It