Siirry pääsisältöön

olen tässä päivässä..




Sataa
sateen kuiskaus muuttuu
voimistuu kaatavaksi
hengitän kiihkeästi
ja taas yhtäkkiä
vain aurinko on olemassa


Viimeinen lomaviikko edessä.
En viitsi aloittaa vielä koulutuntieni suunnittelua.
Teen sitä kuitenkin sisäisesti, vaiks en haluiskaan.

Haluan piirtää,
kävellä vielä paljain jaloin
joogata, meditoida
ja syödä marjapensaasta marjoja.

Olen kuin tämä muuttuva, yllätyksellinen päivä
sadetta ja aurinkoa
toistensa syleilyssä..

Kommentit

Yaelian sanoi…
Kaunis runo,Hanne..Oikein nautinnollista viimeistä viikkoa ennen koulun alkua,jossa mukana kaikki nuo haluamasi asiat.
Maria sanoi…
Hyvää tätä päivää sinulle edelleen Hanne!
lumiomena sanoi…
Ehkä, toivottavasti, sinun on mahdollista olla kuin sade ja aurinko samalla kertaa. Nauttia kesästä ja vapaudesta, meditoida, olla vaan ja vasta loppuviikolla pohtia opetussuunnitelmaa.
hanne sanoi…
Yaelian:

ihanaa, saa vielä nullua.
huomenna meen energiahoitoon =)

Maria:

Samoin sinulle maria, halauksin

lumiomena:

niin päätinkin perjantaina pyhitän koululle...yks päivä saa riittää..=)
Ari sanoi…
Turusssa alkaa jo huomenna koulujen syyslukukausi
arleena sanoi…
Hienosti sade inspiroi runolliseksi.
hanne sanoi…
Ari:
Onneks meillä vasta ens maanantaina=)

arleena:

sade on runo sinänsä jo..=)
Nana sanoi…
Hanne, kaunis korttisi tuli oikealla hetkellä. Mistä tiesitkään...
Kiitos <3
Taru sanoi…
Nautitaan päivä kerrallaan ja syödään niitä marjoja ja ehdottomasti suoraan pensaasta. Parhaita!
sylvi sanoi…
Kaunis runo. Sade varmasti virkisti sinut ja jaksat vielä nauttia lomastasi.
Kaikkea hyvää.
hanne sanoi…
Nana:
Joku minussa vain tiesi...
Ihanaa kun ajoitus oli oikea..
halaus sinulle!!

taru:
yhdessä lintujen kanssa..
puolet punaherukkoista on häipynyt linnuille niinkuin kaikki paitsi kolme kirsikkaakin=)

sylvi:

sade puhdistaa, virkistää, rauhoittaa...ja nukuttaa ihanasti..
Kirjailijatar sanoi…
Minäkin olen sadetta ja aurinkoa.
Paljon mukavampaa niin, ettei ole pelkkää aurinkoa tai pelkkää sadetta. Kyllä tämän työhön paluun sitten kestää, kun on pakko. Aina ajattelen, että olisinpa opettaja niin olisi pitkän lomat, mutta sitten tajuan, että ehei, ei minusta olisi opettajaksi. En haluaisikaan.
hanne sanoi…
kirjailijatar:

olen aina lapsesta asti halunnut liikunnanopettajaksi..
Nyt kun olen yli 30 v tehnyt sitä, tykkään vieläkin mutta kuitenkin jo odotan vapautumistani..
vaikka vautemme ei oikeasti riipu siitä mitä teemme, missä olemme vaan se on sisäinen tilamme , joko meillä se on tai ei..

Olen laiskistunut tai sit vain tulleut itsekkäämmäksi, haluan itse valita aikatauluni, tekemiseni =)
Niin kait kaikki haluaisivat..

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluan opettaa..kaikilla on oma polkunsa, jokainen oppii itse, opetan tai en..
Ihanaa päivää sulle!!
Harakka sanoi…
Vielä on kesää jäljellä, ja niitä marjojakin puskissa.
Voi miten hyviä ne onkaan!
Nauti vielä lopusta lomasta oikein paljon!
Marge sanoi…
Iloa, naurua, sateenkaaren löytöretkiä, valon pisaroita, hymyn helmeilyä, löytämisen riemua olkoon tulevat viikkosi täynnä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !