Siirry pääsisältöön

pyydän voimia, ymmärrystä, rakkautta..




Heräsin kahden aikaan yöllä.
Tyttäreni istui olohuoneen sohvalla ja katsoi tv:tä. Tv:stä ei tullut mitään ohjelmaa, joitain epämääräisiä graafisia kuvioita, ääni oli pois päältä.

Kysyin häneltä: etkö sinä saa unta?
Hän kertoi, ettei voi olla unessa, koska painajaiset ovat niin pelottavia, eikä hän saa silmiään auki ja joutuu olemaan siellä unessaan. Hänen on parempi olla tietoisuudessa, valveilla. Kuulemma en voi ymmärtää , miten pelottavia nuo unet voivat olla.
Pyysin, että jos hän vaikka menisi pitkälleen sohvalle tai jos hän tulisi minun viereeni nukkumaan..ei hän halunnut.
Vein hänet yöllä autolla omalle asunnolleen, niinkuin hän "kotiaan " nimittää,kuulemma hän siellä yrittäisi nukkua.

Yöllä tähtitaivas oli fantastisen kaunis, ihmeellinen. Ikäänkuin tähdet olisivat tulleet lähemmäksi. Tyttäreni sanoi, että tähdet ovat muuttaneet, ne ovat kohtisuorassa, kaikki on muuttunut...

Eilisen marjanperkaamisen pieni läsnäoleva hetki on kadonnut.
Silloin hänellä ei ollut pelkoja. Olimme lähellä.

Mitä muuta voin tehdä kuin uskoa, olla suuressa luottamuksessa, että kaikki tapahtuu juuri niinkuin on tarkoitettu.
Rukoilla ja siunata.

Ensi viikon tyttäreni aikuisten avohoitopaikka on suljettu, säästöjen vuoksi. Kaikki lääkärit, harvat psykiatrit ovat lomillaan vielä.
Onneksi on olemassa suljettuosasto/sairaala, jos tyttäreni sairaus vielä tästä syvenisi. Siellä hän osaa nukkua hieman paremmin.

Mietin, pitäisikö minun mennä puhumaan tunteistani, omista peloistani, surustani. Minusta on tuntunut, että olen pystynyt olemaan tämän kaiken keskellä aika tasapainoisena, iloisena suruni kanssa ja jaksanut tukea, kantaa tarvittaessa tytärtäni.
Joskus vain ei itse huomaa kun valuu jonnekkin , jota ei osaa selittää..
Haluaisin vain olla kesässä ja ettei tarvitsisi mennä kouluun,
niin kuin mitään ei olisi menossa..

Haluaisin vain kävellä paljain jaloin syksyyn,
olla tuulen ja sateen ystävänä,
olla hiljaa ja katsella kun lehdet irrottautuvat lempeästi viimeiselle matkalleen...





Kommentit

SusuPetal sanoi…
Unimaailma voi olla niin pelottava, ettei halua nukkua, tiedän sen. Voi tytärtäsi.

Säästöt terveydenhuollossa ovat järkyttäviä, ihmisten heitteillejättöä.

Olet kantanut paljon, tuskaa ja huolta tyttärestäsi. Sellainen kuluttaa, väsyttää, vaikka miten yrittäisi ajatella positiivisesti.
Jos sinulla on mahdollisuus, hanki keskusteluapua tai vertaistukea. Omaiset mielenterveystyön tukena on tarkoitettu juuri mielenterveyspotilaiden läheisille, ehkä sieltä löytyy jotain.

Onneksi sinulla on taide, siinä voi ilmaista tunteitaan. Myös niitä, joita ei jaksaisi kantaa.

Voimia.
Jael sanoi…
Voi Hanne,eilen oli niin mukavaa kuulla,että teillä oli mukava hetki tyttäresi kanssa ja nyt. Sinulla on raskasta,kun joudut koko ajan kantamaan huolta tyttärestäsi,joka ottaa voimille.Sinäkin tarvitset välillä että sinusta pidetään huolta,ja kuten SusuPetal tuossa sanoo,vertaistuki olisi hyvä ajatus.Ja onneksi sinulla on taiteesi.Paljon voimia ja haleja.
sylvi sanoi…
Hanne kyllä sinun pitäisi saada jotain tukea itsellesi, että voisit olla tukena tyttärellesi.
Se ei ole helppoa.
Rukoillaan Taiavaanisää että parantaisi tyttäresi. ja ohjaisi sinut sinne mistä saisit avun näihin vaikeuksiin.
Yksinäinen susi sanoi…
Voimia tyttärellesi.
Suosittelen, että kävisit puhumassa jollekin. Luultavasti sellainen vain auttaa eikä sitten alkaisi mennä huonompaan suuntaan. Voimia myös ihanalle äidille.
Satu sanoi…
Hei! Olen välillä käynyt täällä hiljaa kurkistelemassa. Sinulla on niin kauniita töitä! Tämä pysäytti nyt, postauksen kuva on niin hieno ja teksti niin ravisteleva. Toivon sinulle kovasti voimia ja tyttärellesi parantavia unia. Raskasta! Suosittelen puhumista ammatti-ihmiselle tai juuri vertaistukea, se varmasti antaisi lisää voimaa ja omalle mielelle hivenen vapautta, siipiä kantamaan eteenpäin. Itse olen aikoinaan käynyt perheasiainneuvottelukeskuksen psykologin juttusilla, kun kotona oli vaikeaa. Sain sieltä suuren avun, sen että joku kuunteli ja totesi minut ihan viisaaksi ihmiseksi, vain väsyneeksi. Oli niin helpottavaa puhua kaikki hölmötkin ajatukset pois omasta mielestä. Lähdin sieltä aina selkä suorassa vaikka punaisin silmin.

Kaikke hyvää sinulle toivon.
Ari sanoi…
Vaikeita asioita, molemmille teille.
Kuluttavaa ja raskasta.

Oletko koskaan ajatellut luontaisia hoitoja, meditointia, akunpunktuuria, joogaa, rentouttamista?

Tiedän että nämäkin vaativat aikaa ja tahtoa, mutta nämä voivat olla keino saavuttaa parempi tasapaino.
Huopalintu sanoi…
Hanne, sanoja ei ole, mutta haluan vain olla tukena ajatuksin täällä. Kaikkea hyvää ja parempaa huomista tyttärellesi ja sinulle.

Aivan ihana kuva taas.
arleena sanoi…
Voi Hanne, miten raskasta sinulla on. Lapsen mielen järkkyminen on raskasta ja mielialat vaihtelevat.
Menisin sinuna keskustelemaan ammatti-ihmisen luokse. Kun saat kokonaan avautua ja jakaa taakkaa, se helpottaa.

Minäkin katsoin yöllä tähtiä, kaunista.
Leena Lumi sanoi…
Hanne, uuvuin täysin Meriä vauvasta asti vaivanneiden rankkojen allergioiden takia ja kuvioissa oli myös astma. Meri oli allerginen KAIKELLE. Mikään tavallinen ruoka ei käynyt paitsi liha, kana ja kala. Sitten alkoi käsittämätön vuoden oksentelu, jolle ei syytä löydetty, mutta maito jouduttiin silti jättämään pois. Siis maito, kaikki vljat, melkein kaikki vihannekset ja hedelmät pois sekä kananmuna. Olin aivan kuitti, sillä tein niin tai näin, aina meni väärinpäin. Hakeuduin vertaistukiryhmään, jossa tokeennuin eka kerrasta täysin kuntoon ja jaksavaksi, sillä erään äidin tarina sai minut suhteuttamaan kaiken ja tajusin, miten helpolla minä pääsinkään. Olisin jatkanut siellä, mutta en tuntenut enää tarvetta.

Minä sinun sijassasi kokeilisin, sillä kokemusten jakaminen samanlaisten asioiden kanssa elävien kanssa, antaisi sinulle sitä tärkeä valoa tunnelin päähän.

Jaksamista♥
Kiitos teille kaikki ystäväni niin lohduttavista, tukevista sanoistanne.
Ihmeellistä, miten päivät ja yöt kuljettavat laidasta laitaan, meitä, minua..
Kun putoaa oikein syvälle, näkee ja kuulee sisemmältä. Huomaa ja ymmärtää, että kaikki on oman ajatuksen heijastumaa.
haluan vain luottaa ja luotaa. Antaa oman rakkauteni lämmittää, oman valoni valaista ja vain uskoa tähän todelliseen elämään.
Pia sanoi…
Hanne ystäväni... Näin se elämä vie. Kun rakastamme suuresti, ovat rakkaan tuskat yhtä suuria kipupisteitä sielussa kuin itse rakkaus. Olet ihana äiti tyttärellesi.

Kukaan ei jaksa yksin. Sen vuoksi minäkin toivon ja uskon, että löydät mahdollisuuden puhua ja saada tukea. Että jaksaisit.

Kun katselen tämän kesän taidettasi, löydän niistä aivan uutta syvyyttä ja herkkyyttä. Se on todellakin totta, että luovuutesi kautta saat purettua kaikkia tunteitasi. Ja annat sitä kautta elämyksiä meille muille...

Tiedän ne unet, kun silmien sulkeminen pelotti. Näin oli joskus nuoruudessa, vaikken siitä uskaltanut silloin kenellekään juuri puhua.

*halaus*
Johanna sanoi…
Voimia Hanne teille sinne!
Verna:
kiitos sinulle niin paljon lohduttavista sanoistasi...
tänään jaksan ja olen niin kiitollinen kaikesta, ylenmääräisestä upeudesta,kauneudesta, rikkaudesta, jota olen oppinut näkemään, kokemaan elämässäni..

Johanna: kiitos sinulle Johanna..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin