Siirry pääsisältöön

rakastaa,saada silmät sormenpäihin,korvat kämmeniin



En halua palata tähän päivään
eiliseen kaipaan

haluan elää uudelleen
katseesi, kosketuksesi, hyväilysi
jäädä siihen

ilmestyit vain päivääni

olet niin minussa

ei kukaan voi
koskaan
kuiskata sinua pois

en edes minä





kiitos sinulle
avasit rakkauden minussa
aion tuhlata sen
kaikelle ja kaikille

Kommentit

SusuPetal sanoi…
Kaipaava sanat, ikävöivä kuva.
näitä kaipauksen hetkiä
Jael sanoi…
Hanne,kirjoitit juuri mitä ajattelen,usein.....
Yksinäinen susi sanoi…
Tunsin jotain hyvin riipivää kun luin tämän runosi ja näin kuvasi... Toivottavasti huominen antaa jotain parempaa mitä eilinen tarjosi. Ja toivon myös, että jakselisit ihan hyvin siellä.
sylvi sanoi…
Kaipaava, koskettava runo, kuvineen.
toivon sinulle hyvää ja rauallista pyhäpäivää.♥
arleena sanoi…
Kaunis rakkausruno. Kaipausta ja hekumaa.
Maria sanoi…
Lähetän sinulle sipaisun poskellesi Hanne!
maria
-Asta- sanoi…
Kaipausta, ikävää. Lohdullista se, että jotain kuitenkin jää. Lämmin ajatus ja halauksia sinulle!
Kirjailijatar sanoi…
Tykkään näistä kuvista tosi paljon. Tuosta surullisesta hahmosta ja otsikosta.

Kaipaus on raastavaa, haikeaa, suloista ja kamalaa.
Johanna sanoi…
Tuhlata rakkautta! Se kuullostaa hyvälle, just niin, hanat auki ja tuhlaamaan!
Hih
SusuPetal:
kaipaus..on hurmaavaakin..

hannele:
Syksyllä etenkin..

Yealian:
jostain syystä moni saattaa kaivata..

Yksinäinen susi:
Elämä aaltoilee ja haluan kokea kaikki aallot ja välillä suletaa..



Sylvi:
Viikonloppu meni ihanasti..

Maria:
kiitos sipaisusta, nappasin sen kiinni

arleena:
rakkaudessa löytyy se kakki ihanuus..

Valokin värssyjä:
Sinulle myös halauksia ja ihanaa elokuun lämpöä..

kirjailijatar:
kiitos sinulle, aina tuntuu hyvälle kun joku jakaa..
kamalaa ja kamalan ihanaa!

Johanna:
niinpä,
tuhlatkaamme ja se vain lisääntyy..
ei ole ehtyvä luonnonvara..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin