Siirry pääsisältöön

montako kissaa?



Eilen ajoin huolimattomasti, ajatuksissani, autoni autotallin oven karmiin,talliin sisään ajaessani. Kuului vain pamaus tai kolaus.
Ei ihan paha mutta pieni harmitus. Neitseellinen autoni on "korkattu". Vien sen lähipäivänä Raision merkkihuoltamoon ja neuvottelen, mitä kannattais tehdä.

Auton voi aina korjata tai ostaa uuden mutta ihmistä ei.

Mulla on vielä joululahjakirjoja lukematta, kirjaston kirjoja pinossa, silti ostin kaksi uutta kirjaa.
"Parantava sateenkaari"-Helena Luukkonen ja "Salattu Jumala"- Stefan Einhorn.

Tänään on kuutamo.
Siellä se kuu mollottaa.
Harmi, että pilvet peittävät.
Voin tuntea sen.
Rakastan kuutamoa.

Tein äsken vanhan kollasin päälle uutta. Naiseni halusivat mukaan maisemaan ja kissat seurasivat jäljessään.
Jarvis koira, joka on luonani nyt taas hoidossa, ainakin seuraa minua joka askeleella.

Kommentit

Kirjailijatar sanoi…
Minäkin hamstraan näitä kirjoja kirjastosta, kaupasta, tutuilta ja ties mistä. Enää puuttuu aika, jolloin lukea nämä kaikki.
arleena sanoi…
Voi autoparkaa, mutta sen saa ehostettua.
Kollaasiasi ihastelin, se on hieno.
En ole katsellut ollenkaan pimeällä ulos. Pitää korjata asia
Kirjoja tulee näinä pimeinä iltoina luettua.
♥ Hannele sanoi…
nii, se ruaste vaarallist, laita kynsilakkaa :)
Mäkin ostiin uutta, antikvariaatist.
tinttarus sanoi…
Voi autopoloa. Onneksi vain peltiä vaikka harnitus on taatusti läsnä. Neljä löysin.....maukuvaista:)

Minun liikkumattomuuteni on kääntynyt musiikinsuurkulutukseksi ja hiljaiseksi lukemiseksi. NAutin. Silti odotan että pääsisin kuntoilemaan....

Voi hyvin! Hali.
hippityttö sanoi…
Tykkään tästä taulusta:)
Tanssivia herkkiä tyttöjä ja kissoja, kaunista...
Metsätonttu sanoi…
Hei! Tuo Parantava Sateenkaari on kaunis kirja.

Olemme vuoden ajan opiskelleet sitä tietenkin muistakin kirjoista tietoa laajentamalla, kuten Caroline Myssin kirjoista.

Mutta on ollut hauskaa pukea tietty väri päälle, jopa ympäristö jos mahdollista tehdä samalla värillä ja antaa sen vaikuttaa pitkän illan. Kyllä väreillä on oma tenhonsa.
Meitä on ollut viisi-kuusi naista yhdessä.

Ja vieläkin jatkuu...huomenna
valkoinen väri!

Tämä vinkiksi vain!
hanne sanoi…
Kirjailijatar:

Huomaan itsekin, että aikaa ei ole riittävästi..
Illalla nukahdan kija käsissäni..
Seuraavalla lomalla =)

arleena:
Kiitos sinulle..M ietin, että jotain vielä haluan tehdä, en vain tiedä vielä mitä..
jotain , joka yhtenäistää, rauhoittaa..


Hannele:
Taidan varata huomenna sen huoltoajan. samalla kysyn , pitäiskö jotain laittaa väliaikaisesti?
kiitos vinkistäsi!

tinttarus:
oli siellä neljä =)
Pientä harmitusta..jatkossakin =(
Voin hieman ymmärtää, millaista on olla ei liikkuvaisena elämässään..
Kohta pääset taas lentämään.

hippityttö:
Voi kiitos sinulle...
Tanssivat naiset, tytöt ovat läsnä itsessään ja kissat mukana ..

Metsätonttu:
oi kun hauska idea.
Luonnonvalkoinen sopisi minulle useampanakin päivävänä..
Kiitos kommentistasi, halaus!
trina sanoi…
Tykkään kollaasistasi paljon...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !