Siirry pääsisältöön

neljät pikku kätöset


Oi että rakastan tätä kuvaa!

Näyttelymme avajaisissa tanssivat aluksi kouluni lukiolaiset tytöt oman tanssinsa.
Näyttelymme lopuksi tanssivat Susanna ja Mervin pikku ihanaiset prinsessat.
He olivat imeneet isojen tyttöjen tanssin täydelleen omakseen ja omannäköisekseen.
Niin herkkää, niin kaunista, koskettavaa oli pikkuisten tanssi.
Sain olla "ohjaajana".
He olisivat halunneet tanssia koko yön.

Nyt tiedän, mitä aion tehdä, kun jään eläkkeelle.
Haluan alkaa ohjata lasten luovaa tanssia.
Ehkä myös aikuisille oma ryhmä.

Huomaan omissa oppilaissani, että heiltä puuttuu oma luova, kehollinen ilmaus.
He ovat kiinni muodoissa. Brändätyt, rekisteröidyt ja ties mitä jutut valtaavat maailmamme.
Kohta me brändäämme itsemmekin.

Missä on vapaa, luova ilmaisumme?

On zumbaa, on latinoa, on määrättyjä muotoja ja askeltamisia, joita ihmiset tekevät ohjaajaansa jäljitellen. Harva antaa liikkeen syntyä omasta kehostaan, omasta keskuksestaan, antaa sielun liikuttaa ja ilmaista itseään.

Kommentit

Piri sanoi…
Lämpö tuntuu täällä asti. Onnistumisen iloa.
Yaelian sanoi…
Lämmin ihana kuva! Ja voin ihan kuvitella sinua ohjaamassa pikku tyttöjä tanssin maailmaan.Kun asuin Venezuelassa,ihastelin sitä,että aivan pienetkin tytöt(2-4v)tanssivat salsaa aivan kuin olisivat syntyneet niiden askelten kanssa-Usein näin myös paikoissa,joissa oli musiikkia (vähän joka puolella siellä)miten pikkuiset tyttöset alkoivat heilutella lanteitaan rytmin mukaisesti.
Kiki sanoi…
Todella suloinen ja lämmin kuva!
Ja tekstisi on täyttä asiaa, olen aina ihmetellyt, miksi ihmisten pitäisi tanssia joidenkin jäykkien askelien ja sääntöjen mukaan. Koska tanssissa jos missä on mahdollisuus koko keholla ilmaista itseään ja luovuuttaan. Ehkäpä vähitellen tulee vapaan tanssin tapahtumia ja tunteja, joissa on hyvin monimuotoista musiikkia ja kaikki tanssivat ihan vapaasti kuitenkin koko ajan kommunikoiden tanssillisesti keskenään (eikä vaan kukin itsekseen).
arleena sanoi…
Hieno ajatus, varmasti antoisaa.
sylvi sanoi…
Lämpimät halauket sait.
Olin päiväkodissa töissä yli kaksikymmentä vuotta ja kyllä meillä lapset musiikin mukaan liikkuivat,
en kutsunut tanssiksi vaan sanoin sitä että kuvaavat musiikkia kehollaan.

Samoin kun maalattiin musiikin mukaan ihan vapaasti.
Lapset ovat luovia, kaikessa pienenä.
hanne sanoi…
Piri:
Kiitos sinulle sanoistasi =)

Yaelian:

Aivan..Tanssi ja liikkuminen on niin luonnollista. Jo ihan pikkuiset alkavat hytkyä, liikutella itseään musiikin tahdissa.
Ehkä meillä tuo kylmä talvi, toppatakit estävät, jähmettävät meidät pystyyn, jossain vaiheessa. Ei onnekksi kaikkia.=)

Kiki:
Minä myös olen ajatellut, että kohta olisi sen vapaan ilmaisun, luvan liikunnan vuoro..

Hyvin moni käy tunneilla sen takia, että he laihtuisivat. He haluavat rajua hikoilua, samaa tahtia, jossa ovat usein koko päivän jo rumbailleet..
Milloin sielu hikoilee?

Rauhoittuisivat ja kuuntelesivat itseään, hengitystään ja antaisivat oman kehon viedä..

arleena:
minä uskon myös =).
Tykkäisitkö sinä arleena?

sylvi:
lapset ovat vapaita, luovia, estottomia, kunnes..
Metsätonttu sanoi…
Ihana juttu siellä, kun lapset saavat tanssia!!
SuviAnniina sanoi…
Kuva on niin ihana, lämmintä tunnelmaa täynnä..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !