Siirry pääsisältöön

Tekstit

Rakastava silmä on kirkas, koska se on riippumaton ja vapaa.

Rakastava silmä näkee kaiken todellisena. Jollei näe asioita rakkauden valossa, ei näe niitä laisinkaan. Rakkaus on se valo, jossa me näemme valoa. Rakkaus on se valo, jossa me näemme kaiken todellisessa alkuperässään, luonnossaan ja kohtalossaan. Jos kykenesimme  tarkastelemaan maailmaa rakastavin silmin,  niin kaikki näyttäytyisi meille  loputtomien mahdollisuuksien ja syvyyden valossa. Suloista, ihanaa viikonloppua teille kaikille  ♥ Tekstit: kelttiläistä viisautta.

"Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään."

Tämän päivän tägi. "Anna jokaisen kulkea omaa tietään." Löytäkäämme jokainen se oma polku. Tallottu tai ei. Lopuksi tulemme kuitenkin kaikki samaan, kun olemme samasta. Minä uskon. Rajasin häntä.. Picasan käsittelyssä sekä ylempi että alempi kuva. kiva leikkiä.

"Älä kulje sinne, minne polku kuljettaa. Kulje sinne minne ei menen polkua, ja jätä jälki."-R.W.Emerson

Olen ihastunut tekemään näitä pieniä tageja. Tagi= merkki, englannin kielestä. Myös täg.. Lähinnä graffitteja tai tussilla piirrettyjä merkkejä. Kaikenlaisia tageja löytyy..isoja seinämaalauksia, pieniä merkin tapaisia... Lähinnä minusta, nämä minun ovat oivallisia kirjanmerkkejä. Niitä on niin kiva piirrellä. Uusi viikko alkaa. Viimeinen viikko helmikuuta, viimeinen viikko minun taidenäyttelyäni. Toivon teille kaikille ihanaa uutta alkavaa viikkoa ♥ Ps. Mietin tuota otsikkoni viisautta/ Emerson. Miksi hän kehoittaa jättämään jäljen? Itse mietin tällä hetkellä, miksi meille monelle on niin tärkeää olla erityinen jossain?

Anna itsellesi lupa olla oma itsesi.

Minusta on niin kiva tehdä näitä tageja ♥ Ajatuksia kirjasta Zen Ja luovuus: Luonnollisuus, sponttaanisuus ja leikillisyys kuuluvat kaikki tavalliseen mieleen, joka näkee välähdyksen maailmasta sellaisena kuin se on. Tämän elämän eläminen täydesti tarkoittaa kaiken näkemistä. Ovi tähän kokemukseen on luova prosessi. Pengo sitä tarkkaan. Anna sille mahdollisuus tehdä, mitä se kykenee. Omistaudu sille koko kehollasi ja mielelläsi. Jos teet niin, enemmin tai myöhemmin tämä rajaton olemisen tapa on sinun omasi. Siinä ei koskaan ole mitään järkeä etkä koskaan kykene selittämään sitä kenellekkään, mutta koet sen, ja silloin siitä tulee totta. "Mihin vertaisin maailmaa? Kuunvaloon, joka heijastuu kastepisaroista, kun kurki ravistaa ne nokastaan"-E.Dogen

"Niin syvästi kuultu musiikki, ettei sitä ole kukaan kuulemassa, vaan kuuntelija itse muuttuu musiikiksi."-T.S.Elliot

Yleensä emme katso kunnolla mitään. Jos suljemme silmääme, näemme enemmän. Saatamme nähdä koko kehollamme. Kun todella kiinnitämme huomiota, näemme jokaisen esineen, tilanteen ensimmäistä kertaa ja se vaikuttaa aina tuoreelta ja uudelta, huolimatta siitä, kuinka monta kertaa olemme jo aiemmin sen kohdanneet. Vapaudumme tavanomaisesta tavastamme nähdä.. Pidämme tietämistä parempana kuin välitöntä kokemista. Kuitenkin tietämällä tapamme todellisuuden tai ainakin teemme siitä saavuttamattoman. "Vain se päivä koittaa, jolle olemme hereillä."-H.D. Thoreau Ajatukset kirjasta: Zen ja luovuus

Runonkulman galleriassa kollaasia tekemässä

Näyttelyni on yli puolessa välissä. Kaksi lauantaita ja yksi keskiviikko jäljellä. Tänään olin tekemässä kollaasia galleriassa. Opastin ja neuvoin paikalla olijoita. He olivat innostuneita, ihastuneita ja toivoivat kurssia aiheesta. Lupasin. Jännä huomata, kuinka vaikeaa oli olla läsnä sekä taiteen tekemisessä, että tekniikasta puhumisessa. Välillä olin uppoutunut taiteen maailmaan ja sanat eivät tulleet järkevinä ja toisaalta välillä kun selostin, opastin, taiteen tekemisestä ei meinannut tulla yhtään mitään. Johtuen aivopuoliskoistamme. =) Sanat, tekniikka vasemmassa, taide oikeassa. Tänään pääsin tähän... Ehkä jotain pientä tai isoa muutosta?? Annan hänen olla ainakin huomiseen.

Itseään ei voi löytää omistamalla..

Tänään sain hänet valmiiksi. "Tanssin väreissäni" Oikeasti tämä paperi, jolla hän tanssii, oli alkujaan toisen mustetyöni "suttauspaperi". Tuo toinen mustemaalaus on saanut taustan, muuten odottelee... Viime päivinä olen lukenut Echart Tollen "Uusi maa"-kirjaa. Kirja on saanut minut ajatuksiin, läsnäoloon. ♥ Onko todellinen minäni heikentynyt jonkin menetyksen seurauksena? Olenko samastunut esineihin, asioihin, kehooni? Tarvitsenko aina enemmän? ♥ Joskus luulin, että olin joitakin hieman parempi, kun oli lahjakas urheilija, kun olin lukiossa, kun...jne. Nyt tiedän ja koen , että me kaikki olemme yhtä, samasta. Ilman toisiamme emme löydä onnea, rakkautta vaikka se asuukin meissä itsessämme. Jos emme anna rakkauden laajeta, emme itsekkään saa sitä. ♥ Vähässä on paljon!