Siirry pääsisältöön

arjen tapahtumia..



Ihana , myrskyinen sade. Se rauhoittaa. Miten suloista on nukahtaa sen lauluun.

Tiistaina peruutin autoni vääntyneeseen koripallotelineeseen. Hieman harmitti aluksi. Mutta mitä se auttaa...Onneks mulla on kasko.

Keskiviikkona kävin Turussa, Littoisten järven rannalla,katsomassa tyttäreni uutta koiravauvaa, Jaseria. Hän on saluki. Niin suloinen, niin ihana. Ihmeellisen kauniit, tarkkailevat silmät.

Tänään huomasin, että Linda Olsson on kirjoittanut uuden romaanin. "Kaikki hyvä sinussa".
Tilasin heti kirjastosta. Tykkäsin ihan älyttömästi Lindan ensimmäisesta "Laulan sinulle lempeitä lauluja".
Harjoitutin lukion viidelle tytölle kevätjuhlatanssia. Piirtelin kepeästi...

Äsken tunsin oudon pahoinvointikohtauksen? Se meni ohi yhtä nopeasti kun tulikin?

Huomenna on taas viikonloppu♥ Ihanaa!

Kommentit

Pepi sanoi…
Hanne! Näpit irti tästä kuvasta :D
Tämä on ihana! Just näin :)
Marja Leena sanoi…
Toivotan sinulle oikein ihanaa ja virkistävää viikonloppua!
Kaunista. Kerrassaan. Sateenropinaan on totta tosiaan hyvä nukahtaa.

Minua tuo Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ei vaikuttanut ollenkaan, mutta toivotan hyviä lukuhetkiä!
Yaelian sanoi…
Samaa sanon kuin Pepi,ihana just noin.Ja onko sulla kuvia uudesta koiravauvasta! Sadetta haluan tännekin,mutta sitä ei ole ollut maaliskuun lopusta lähtien..
Aurinkoista viikonloppua Hanne!
Irmastiina sanoi…
Upea kuva tytöstä!!
Rakastan sadetta ja tuulta...sitä luvassa tänään tännekkiin.

Oletkin käynyt lähellä...:)

Voi hyvin sinä ihana.♥
Pepi.
=)=)

Marja Leena:
kiitos sinulle♥
Toivotan myös sinulle ihanaa viikonloppua♥

Helmi-Maaria Pisara:
Ihanaa viikonloppua sinulle♥
taas yön tummuessa sade saattaa uneen=)

Yaeliuan:
hanna tuleen jasein kanssa sunnuntaina. Otan sit kuvia ja laitan tänne=)
Voi hyvin♥

Irmastiina:
Ihanaa viikonloppua sinulle♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …