Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2010.

tuuli kiepottaa hiuksiani hellästi

tuuli hiuksissani
sekoita
takkuunnuta
jotta pieni linnunpoikanen voi tehdä sinne pesän

sade kasvoillani
ja kosketun





"tapahtukoon sinun tahtosi"
kuinka juhlallista, ylevää mutta nyt sen ymmärrän.

Tuo elämäni,
tänä ihanana päivänä, joka minulla on,
mitä minä tarvitsen.
Lupaan ottaa kaiken sen ilolla vastaan
ja kietoa syliini hellästi
ja olla kiitollinen..

lyhtyjen yö torstai-iltana..

Kolme iloista naista yhdessä nauttimassa toistensa seurasta,pikku nopsteltavista , loistavasta ohjelmasta luonnon keskellä.




Pientä suolaista, pientä makeaa ja ihan vähän kuoharia...





Upea mustalaistanssi sulatti viimeisimmätkin jäät katsojien sydämistä.





Entinen oppilaani, Nora lauloi niin upeasti, herkän kauniisti..





Pääesiintyjänä illassa oli Dobranotch-klezmeryhtye, jossa kaikki soittajat olivat eri maista..
Aivan uskomattoman ilakoivaa, pirskahtelevaa, rytmillisen nautittavaa musaa.
Etenkin tämä "rumpali" sävähdytti minua.





Illan pimetessä kaikki lyhdyt, lamput puissa antoivat mystisen, tunnelmallisen valon pimentyvään Vallinmäkeen, jonne oli kerääntynyt n 2000 ihmistä..




Ystäväni Kepan taiteilema lyhty, joka ilahdutti ja valaisi meitä ystävyksiä.
Niin suloinen , pehmeä tunnelma jatkui yli puolen yön pitkälle..
Väsyneinä mutta onnellisina me naiset hiivimme omiin peteihimme kiitollisina kaikesta ihanasta, mitä olimme saaneet kokea..

lyhtyjen yö...

Jatkoin hieman sinistä naistani..
Lisää väriä, lehtiä...


Menin tänään ostamaan vanhaan kännykkääni uutta kuorta, kun lasi oli rikki, ja uutta akkua...
Kuorta ei kuulemma enää valmisteta ja akku maksaisi n 30 e.
Ei auttanut kuin ostaa uusi kännykkä.

Kaipaan vanhan kännykkäni kaunista Bachin soittoääntä.
Siitäkinkö pitää luopua? Vai löytäisinkö sen jostakin...


Uudenkaupungin Crusell-viikon huipputapahtuma, "Lyhtyjen yö" on tänä iltana.
Olen menossa parin ystävättäreni kanssa, jos vain ei sada ja ukostele.
Koko päivän pilvet ovat pelotelleet ja uhanneet..
Lyhtyjen yö tarkoittaa puistokonserttia, jossa uusikaupunkilaisia muusikoita, laulajia, tanssijoita esiintyy puistoon, filterille istahtaneille, viiniä ja pientä suolaista, makeaakin nauttiville ihmisille, joilla kaikilla on mukana oma lyhty.
Myös Crusell-viikon taiteilijat saattavat piipahtaa lavalla.
Melkein koko uusikaupunki vaeltaa eväidensä kera puistoon, illan viiletessä ja pimetessä..


Ilmoittauduin Zumba-ohjaajakurssille.
Periaattee…

aamulla leivon mustikkapiiraan ystävälleni...

Viime päivinä olen ollut paljon itseni kanssa.

Tyttäreni on viihtynyt omassa asunnossaan, niinkuin hän sitä nimittää.
Olen siitä hyvin iloinen.
On ollut paljon aikoja, jolloin hän on pelännyt, ahdistunut tai takertunut minuun. Silti kaipaan hänen vierailujaan luonani.


En ole kertonutkaan, että tämä minun ihana ihastuminen toukokuussa, ei sitten kantanutkaan.
Se oli kaunis, ihana kesäperhonen, joka lensi pois.
Olen kiitollinen niistä hetkistä, jotka sain viettää sielunystäväni kanssa. Yllättävä, yhtäkkinen käännös, ihmetytti minua mutta parin päivän suremisen ja itkemisen jälkeen, hymyilin taas.


Monet ihmiset, monet asiat tämän hetkisessä elämässäni ikäänkuin opettavat minulle kiinnittämättömyyden viisautta, takertumattomuutta, luopumisen ihanuutta, uusien mahdollisuuksien mahdollistamista...


En ole yksin mutta pieni kaipaus tämän mahdottoman vapauden, tilan ja ajan keskellä kuiskaa hiljaa..

kesäpäivä lähikaupungeissa blogiystäväni kera..

Eilen, taas niin lämmin, pehmeä päivä..
Sopiva päivä retkelle lähikaupunkeihin: Naantaliin ja Turkuun..



Ihana tuulenvire ja meren läheisyys vilvoittivat ..



Oi miten houkuttava pihakahvila kutsuisi..



Tämä vanha, herkkä, nostalginen kioski houkuttaa ostoksille..




Toinen toistaan mielenkiintoisimpia ikkunoita, kätkevät salaisuutensa visusti sisälleen..




Naantalin kirkko on niin kaunis, avara, valoisa.
Suuri rauha valtaa kulkijan..



Pyhä Birgitta


Viehättävät ruutuikkunat tuovat valoa sisään, itsellekin..



Kaunis, herkkä, vaikuttava alttaritaulu..



Turun tuomiokirkossa aika pysähtyy,
kaupungin vilinä ja melu jäävät oven ulkopuolelle..






Haluan kuulla näiden urkujen soivan..




Sykähtävintä oli astua päivänvalosta hämärään kirkkoon, jonka käytävän lopussa lämpimänä loisti tämä alttaritaulu..


Elokuun 12. taiteiden yössä Tuomiokirkossa on puolen yön aikaan konsertti "Bachia sellolla kynttilänvalossa".
Uskon, että menen kuuntelemaan tuota konserttia.



ja mikä viehättävintä,
pysähtyä "Cafe artiin" ka…

postimies muisti minua...

Eilen sain postissa blogiystäväni Unan ihastuttavan runokirjan " Se on rakkautta".
Runokirja, joka on täynnä toinen toistaan ihanampia rakkausrunoja ihmiselle, läheiselle ja luonnolle.
Voin vain ihailla tuota miehen ja naisen ainutlaatuista kaunista, uskomatonta suhdetta, jonka ymmärsin olevan kirjoittajan ja hänen rakkaansa välillä..

Sydämellisesti kiitos Sinulle Una!





Tänään sain postissa tilaamani suojelusenkelipatsaan.
Laitoin hänet makuuhuoneeseeni, vanhan jakkaran päälle.
Muistelen isääni, joka innoissaan tilasi milloin Englannista, milloin Hollannista ihania pikkupatsaita..





Eilen potkaisin nimettämän varpaani pikkuiseen kantoon.
Luulen, että varpaani joku pikkuluu on murtunut sillä varvas on ihan musta ja kipeä. Silti pystyin tänään juoksemaan...
Tämä pikkuinen varvas varasti huomioni koko konaisuudeltani.
Hellästi hoisin häntä, jutellen, kosketellen..


Olen lukenut hyvin intensiivisesti Charlotte Joko beckin "jokapäiväinen zen"-kirjaa.
Olen ihan haltioitunut niistä oi…

haluan nauttia tästä päivästä, olla kiitollinen..

"Ihmettelevä tyttöni" sai hieman lisää kukkia ja väriä kasvoihinsa.
Kehystin hänet..


Hurmaava päivä on nousemassa.
Nukuin todella huonosti.
Olisiko syynä viini.
Emme edes valvoneet ystävieni kanssa kuin puoleen yöhön.

Näin ihmeellisen, mietityttävän unen.
Se on jäänyt päälle ajatuksiini.
Nukuin, tyynyni alla oli pieni pörröinen kissanpoikanen, joka silittäessäni muuttui
rujoksi pikkutytöksi, joka oli "operoitu" kasaan, kuolleitten kahden lapsen jaloista.
Talutin hellästi tyttöä postilaatikolleni, hakemaan päivän postia...



Ainoa mihin voin täysin luottaa, on minun oma elämäni.
Se tuo minulle juuri niitä asioita, ihmisiä, joita tarvitsen.
Yritän olla puuttumatta omaan elämääni.

Joku muu tietää paremmin...

naistenviikkona..

Tänään on tyttäreni ja minun nimipäivät..
Johanna, Jenni, Hanna, Hanne, Hannele juhlivat näin naistenviikolla.

Luokseni tulee illalla muutamia ystäviäni.
Aion tarjota heille marenkimansikkakakkua ja kuohuviiniä.


Olen ollut ihan tyytyväinen omaan nimeeni.
Jos nyt vaihtaisin etunimeni, haluaisin, että se olis lähellä luontoa kuten Tuuli, Pilvi, Sade, Tähti, Usva...

Kun nimeni kirjoittaa kiinaksi, se tarkoittaa "Puolituuli, joka olet".

Ehkä haluaisin nimetä itseni kuten intiaanit..."Metsässä tuulten kanssa tanssiva" tai "Sadetta kuunteleva"




Tämän päivän kuva..
Hän kuuntelee ja ihmettelee..

kissatyttö..

Tämä minun kissa-tyttö-kuvani oli hukassa jonkin aikaa,
etsin vaiks mistä..
Löysin sen onnellisena onneksi tänään, vaatekaapistani..

Maalasin siihen hieman lisää kukkia,
ehkä voisin sen nyt kehystää,
tai taustaa vielä muuttaa..

Sopisi jonkun lapsen huoneeseen hyvinkin,
tai kissaihmisen...

kesäpihallani..

Rakastan olla mustikkametsässä.
Haluan olla siellä yksin.
Poimia sen verran kun huvittaa.
Lapsena äitini maksoi meille, keräämistämme marjoista.
Tänään olin niin laiska, että ostin torilta litran mustikoita.





Pihallani kasvaa metsämansikoita.
Ne ovat niin makeita ja niin puhtaita.
Haluasin pujottaa ne heinävarteen ja syödä hitaasti, nautiskellen ja muistellen lapsuuden kesiäni.






Haluan, että pihallani kasvaisi paljon luonnonkukkia.
Päivänkakkaroita, harankelloja..
Perhoset kaipaavat kukkaniittyjä, joita ei enää löydy.
Kaikki on leikattua, istutettua, siistiä..






Takapihan terassin alle on ampiainen tehnyt pesän.
Eilen koko lauma hyökkäsi päälleni ja neljä kerkesi pistää minua, ennenkuin säntäsin karkuun.
Ehkä se oli terveellistä?
En raaskis hävittää heidän kotiaan, toisaalta takaterassille ei ole menoa..



kesän sylissä..

perhosen siiven hipaisu
kuuletko sen





kaikella on oma aikansa
jokaisella on oma tiensä
olen tässä ihanassa aamussa





yksinkertaista
kaunista





Ihanaa, läsnäolevaa oloa tässä kauniissa uudessa päivässä...

valkoista, valkoista haluan kotiini..

Maalasin tänään kaksi tuoliani ja peilin kehykset valkoisiksi.
Maalauksissani viljelen paljon sinistä tai se vain ilmestyy niihin.
Viime vuosisna oranssi ja violetti ovat vallaannet vaatekaappini, mutta eivät enään.
Niin ja autonikin on valkoinen!!






Valkoinen on valoa ja puhtautta, viattomuutta.
Se ilmaisee enkelit, taivaan pilvet,ensirakkauden..





Tilasin kotiini uudet ikkunat keittiöön ja olohuoneeseen.
Taloni ikkunat ovat aina olleet liian pienet.
Olohuoneen ikkuna tulee yltämään melkein katosta, melkein lattiaan ja näin saan takapihan kauniin metsäisen kalliomaiseman sisälle.
Keittiön ikkuna 120 cm muuttuu kaksimetriseksi leveydeltään.
Elokuun lopussa valo tulvii kodissani.





Perhosen lento
varjo kasvoillani
valkoisen siiven
liikahdus
sydämessäni






Vielä meillä on nämä hurmaavat valkeat yöt.
Ensi viikonloppuna kuu yrittää loistaa valkeuden sylissä, ehkä silloin jo hieman valo antaa tilaa hämäryydelle..

"Olkaa oma lamppunne"-Buddha

"Rajallisesta maapallosta ei saa rajatonta.
henkisen elämän mahdollisuudet sen sijaan ovat rajattomat."
Kirjoitti eilisessä Hesarissa marjatta Bardy.

Me voimme ihmisinä kasvaa rajattomasti. Voimme rakastaa rajattomasti.
Valaistuminen ei ole jotain, joka saavutetaan.
Se on jonkin poissaoloa.
Kun ikämme olemme juosseet jonkun perässä,tavoitelleet jotain päämäärää. Valaistuminen on kaikesta tuosta luopumista.
Se on lempeää heittäytymistä elämän virtaan, juuri siinä hetkessä elämistä, kaiken kiitollisuudella vastaanottamista ja hyväksymistä, minkä elämä meille tuo, jotta löytäisimme aidon , todellisen itsemme...





Huolimatta maapallon rajallisuudesta tyttäreni ja minä kävimme eilen Ikeassa hieman ostoksilla. Löysimme kaikenlaista pientä kivaa koteihimme.

Minä ostin itselleni ihanan pussilakanan, jonka pesin ja silitin illalla.
Silittäessäni pussilakaanaani ajattelin, olenko näin yksinäinen, turhamainen, itsekäs, että minulla on aikaa silittää pussilakanaa, yhtä ainoata, jonka yhden ostin…

kesän tuulet viekää kaikki surut mennessänne..

Suloisen mutta niin kuuman, helteisen kesän sylissä olen haaveillut, uinunut..
Lukenut kirjoja, käynyt lenkillä, uinut..
Ja käynyt torilla myymässä korttejani..

Miksi tuo suru seurailee minua aina..
Ilossa meidän tulee elää ja jakaa maailman kauneutta..
Tunteet ovat niin vahvoja, ne eivät jätä rauhaan ennen kuin kunnolla ryvemme ne puhki..

otsalla perhosen varjo...

Taideteos ei ole koskaan valmis.
Se pysähtyy johonkin vaiheeseen ja on valmis jatkamaan maailmaansa,
kuten meidänkin elämä..

Jatkoin eilistä tyttöäni, muuttaen hieman värejä, lisäten kukkia..
Se on nyt erillainen...

Ajattelin mennä lauantaina myymään korttejani Uudenkaupungin torille.
Silloin torin aiheena on "taitotori", eli kaikkea käsillä tekemisen kirjoa löytyy..
Minusta on niin ihana seurailla torielämää, ihmisten paljoutta, jutella, ihmetellä ja ehkä myydäkin korttejani maailman turuille...

Ihana aurinkoinen aamu.
Tulostelen kuviani ja ehkä sen jälkeen taidan mennä melomaan.
siinä saa olla niin lähellä merta...