Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2011.

kuvaa makrolla...

Löysin Yealian blogissa MAKROKUVAUSHAASTEEN.

Ensimmäisessä makrokuvaushaasteessa kuvan saa ottaa vapaasti jostain sisätilassa.
Ymmärsin, että tämä haaste jatkuu joka viikko eri aiheilla.


Kaivoin esiin makropötköni ja otin kuvia kuivahtuneista ruusunnupuista.

Lisää makroja löydät täältä.



sinisyyksiä..

Mielialani ei ole sininen tänään.
Se on vapautunut, kevyt, iloinen.

Koeviikko oppilailla, minulla muutamia vapaita päiviä.

Ensi vuonna en enää opeta terveystietoa
Olen niin vapautunut tuosta muutoksesta.
Keskityn pelkästään liikuntaan koulussa.

Palkka vähenee jonkin verran mutta kaikki muu tärkeä lisääntyy.
Opettelen olemaan säästeliäämpi.
Minulle on jo kaikkea. Voin jakaa, antaa, kierrättää eteenpäin.






Ulkona on suuremmoisen kaunis ilma.
Aika talvinen mutta uskon, että tuo aurinko sulattaa vähitellen talven
ja antaa uuden tulla.
Lähden kävelemään jäälle.




Tänään alan hieman harjoitella lauantaista tanssiani.
En liikaa, haluan enemmän improvisoida ja luottaa, että kehoni vie...

kerro, kerro...

Lauantaina löysin, tyttäreni vinkistä aivan uskomattoman ihanan antiikki/turhuuskaupan Ruskosta.
Vietin siellä hikisenä puolitoista tuntia!!Toppatakki päällä.
Sain napattua vain muutaman kuvan, kun kamerasta loppui akku.

Olin ihan ostomaniassa.
Onneksi kuitenkaan en ostellut kuin muutaman, ei tarpeellisen.





Jostain syystä ihastuin tähän pikkupeiliin.
Ostin sen itselleni.
Sille ei vielä kyllä ole löytynyt paikkaa kodissani,
mutta ehkä vielä löytyy..





Tuo vanhaan navettaan tehty butiikki oli aivan täynnä kaikenlaista, toinen toistaan houkuttavimpia tavaroita, kukkia, astioita, huonekaluja, tyynyjä, peilejä, peittoja, vaatteita ja vaikka mitä..





Ihmisiä oli tullut läheltä ja kaukaa.
Ja he innoissaan ostelivat kauniita tavaroita koteihinsa..





Pääsiäisen aika näkyi noitakkojen, pupujen, munien täyttäessä pöydät..





Ei tuollaiseen kauppaan kannattais mennä, ainakaan minun,
kukkaron ja ajan kanssa...





Tänään sain terveystiedon ylkkärit korjattuina, annettua eteenpäin.
Ihanaa, se on tehty!
Ja hyvin meni.

Ehkä mahdo…

kissamaista ihanuutta...

Aina, kun tulen kotiin,
ilmestyvät Lötjönen , äitikissa, vasemmalla ja
Vempula, hänen poikakissansa keittiöön, odottamaan,
saiskos jotain syötävää..
Whiskassit ovat kuivuneet, käpeistyneet lautaselle, taas kerran, ne eivät maistu...





Lötjönen pesee poikansa aina huolellisesti ja Vempula alistuu melkein aina kiltisti..





Laulan heille usein laulua "Pieni kissanpoikanen, katsoi sillan reikään, hiiri kuules hiironen, tules mukaan leikkiin..."
He kuuntelevat mielenkiinnolla, korvat höröllään..





Kauan he jaksavat odottaa ja tuijottaa palavasti..




" Minä olen meidän Tiikeri!"

näin unta rakastetusta...

Jatkoin "hämmästynyttä" tyttöäni eilen.
Annoin tunteen olla.
lisäsin sanoja...

Taivas tanssii rakkaudesta,
kuulla on kasvot,
aurinko hymyilee...






Lähden Turkuun, Littoisiin.
Vien Jarvista pitkälle lenkille, sillä hänen emäntänsä on koko päivän laskettelemassa Jämsän Himoksella.
Piipahdan jossain kaupassa....

ja illalla alan korjata ylkkäreitä..

ihanaa, aurinkoista lauantaita teille ♥


Mirkalla on ihania grafiikkatöitä, käy kurkkailemassa ja osallistu samalla upeaan arvontaan

se mitä etsin , ei tule ulkoa, ei tule muodoista..

Näin voimakkaan unen. Hieman pelottavankin.
Unessani juuri kuollut henkilö tuli luokseni. Hän oli täysin valkoisissa, kuin enkeli.
Ajattelin , että nyt minulle näytetään enemmän ja enkelit tulevat uniini.
Tuntui, kuin olisin ollut valveilla?





Tänään minulla on vapaa päivä.
Aloitin sen piirtämällä.
Rakastan piirtää vesiliukoisilla kynillä, ruiskia vettä, antaa veden vaikuttaa satunnaisesti, tarkoituksella.
Mustavalkoisuus on jotenkin rauhoittavaa.

Haluaisin ehkä kirjoittaa tähän kuvaan sanoja,
en tiedä vielä mitä sanoja...





Menen tyttäreni kanssa tänään puntille,illalla teatteriin..
Saan terveystiedon ylkkärit kolmelta..

Ihana, jännittävä päivä,
aloittaa viikonlopun..

Sinulle suloista, antoisaa mustavalkoista ja värillistä viikonloppua...

mikään ei jää, kaikki häipyy ajallaan..

Ihana aamu.
Aurinko täysillään.
Ei kiirettä.
Piirtelyä ja musiikkia.

Eilinen tyttö punaisine kukkineen, muuttui siniseksi.

Yhdeltä pääsen taas luistelemaan, ensin pikaluistelua ja myöhemmin taitoluistelua..


















Suloista torstaita teille,
pian on taas perjantai ♥

Minne haluaisin mennä, missä en ole koskaan ollut?

Joskus pakko mennä kauas, jotta näkee lähelle..
"Käy kerran vuodessa jossakin, missä et ole koskaan ollut aikaisemmin."

Juttelin ystävättäreni kanssa pitkästä aikaa puhelimessa.
Kiteytettynä nuo lauseet nousivat mieleeni, puhelun jälkeen..





Ihanaa, kun jäi aikaa tänään piirtämiselle.

" Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina , kuin itse olemme."

"Minä olen vastuussa siitä, mitä näen.
valitsen tunteet, jotka koen, ja päätän itse päämäärästä,
jonka haluan saavuttaa.
Ja minä itse pyydän kaikkea sitä, mikä minulle näyttää tapahtuvan,
ja saan sen mukaisesti kuin olen pyytänyt."-IOK; s 509


Olen opiskellut "Ihmeiden oppikurssia" kolmisen vuotta.
Meitä on kahdeksan uskollista kurssilaista, jotka jaamme yhdessä ajan, ajatukset, prosessin, jota kuljemme hitaasti, iloisesti, herkästi, Ihmeiden maailmassa.


Ihmeiden oppikurssi on matka, mielenmuutosprosessi, lupaus tai valinta, että haluaa valita kahdesta yhden.
Egon tai Pyhän hengen, oman elämänsä ohjaajaksi.
Yksinkertaista mutta ei ihan helppoa.
Elämää...






Ajattelen, että ei mikään olisi Jumalan ja minun välissä.

Kolme vuotta sitten, en ikipäivänä olisi uskaltanut kirjoittaa, tai sanoa tuota ääneen.
Tuskin niin edes ajattelinkaan.






Valo on edessäni, takanani, yläpuolellani, sisälläni...

kaunis karkaava tiistai..

Ihana aamu.
Sain nukkua uneni loppuun asti.

Jäin tähän hemmetin koneeseen kiinni,
piirtelemään..
jäykkää, tuskaista mutta haasteellista..






Kouluni alkaa vasta kahdelta.
Menen lukiolaisten kanssa jäähalliin luistelemaan,
pelaamaan ringettee..

Ennen sitä, taidan kävellä teatteriin, etsimään sitä vanhaa, kauhtunutta takkia.
Kiva kävellä pitkä lenkki auringossa.




Toivottavasti tästä tiistaista tulee meille kaikille ihana uusi päivä,
jolloin pieniä ihmeitä tapahtuu.
Ei ole eilistä, ei ole huomista, on vain tämä hetki..

kasvosi ovat verhoutuneet, sitä enemmän haluan katsoa sinua..

Vaihdoin profiilikuvani.
Sain peilikuvastani niin paljon ihania sanoja...

Kuva on aina kuitenkin kuva,
ja älkäämme tehkä toisistamme kuvia, nähkäämme sisälle, syvälle, kuulkaamme äänenlaulu, kuiskaus..

Älkäämme tehkö itsestämme kuvaa,
olkaamme ihania henkiä,
valonlapsia,
rakkaudentuojia...


Sain ystävättäreltäni hänen vanhat ikkunanverhonsa.
Kiedoin ne päälleni, alla pieni alusasu..
Siitä syntyi minun esiintymisasuni ystävättäreni juhliin.
Vanha kauhtana takki on vielä hakematta, mutta luulen, että löydän sen teatterilta.





Kokeilin noita pitsisiä verhoja makuuhuoneeseeni.
Ihan sinnekin ne sopisivat suloisesti.
Ehkä laitan ne esiintymisen jälkeen ikkunaan.
Paljon romantiikkaa, pehmeyttä.





Lötjönen halusi mennä katsomaan uusia verhoja, haistelemaan uusia hajuja ja nukahti pehmoiseen uneen.

kuka, mitä, missä, milloin, mitä mielessä nyt?

Sain Leena Lumilta kivan haasteen osallistua: mitä, missä , milloin..

Tämä haaste on kierrellyt jonkin aikaa eri blogeissa.
Minusta on ollut mielenkiintoista saada tutustua enemmän, syvemmin blogiystäviin ja kurkistella heidän sanojaan, ajatuksiaan, mieltään...
Siispä otan ihan innolla haasteen vastaan.

Kiitos Leena sinulle!

Jaan haasteen edelleen kaikille mutta eritoten haluaisin kuulla:

Kirjailijattaresta,Runotalon sarista,Ritasta, Avletosta, tinttaruksesta, Mariasta, Arleenasta, Sylvistä, Pepistä, Metsätontusta, Yksinäisestä sudesta, Margesta, trinasta, Johannasta, Suvianniinasta, Ikupillistä...


KUKA?
Ikuinen etsijä, levoton vaeltaja, hiljaisuuden kuuntelija, sielun ystävä, suufien ihailija, Äiti..Jumalan lapsi..

MITÄ?
Juoksua, tanssia, uintia, värien ja muotojen maailmaa, musiikkia, tähtitaivasta, meren aaltojen hyväilyjä, sateen kosketusta , tuulen kuiskailuja, paljaita varpaitani..

MISSÄ?
Metsässä, niityllä, kissakellojen ja perhosten maailmassa, meren sylissä, kalliolla,yksinäisyydessä…

valon hetkessä sydämeni sykkii..

Ihana aurinkoinen päivä.
Kaikki mahdollisuudet läsnä.
Yön aikana luovutin vanhat kuonat, entiset harmaudet.


Poistin "tyttö kivellä"-maalauksestani auringonkukan ja
maalasin valkoisia lentäviä kukkasia tilalle.
Yritän muuttaa hänen ilmettään hieman iloisemmaksi vielä.
Sellainen mieli tänään.


Menenkö hiihtämään jäälle vai uimaan?
Tuuli vai vesikö minua hyväilee?

"Lauluni ovat kuin kevään kukat-
ne tulevat sinulta.
Silti tuon ne sinulle kuin ne olisivat omiani."

Ihanaa torstaita teille!





valo kasvaa, kohta se räjäyttää meidät auki..

Yksi luonnon kauniista muutostapahtumista on siirtyminen talvesta kevääseen.
Illalla ja aamulla talvi yrittää viipyä vielä mutta päivisin kevät ryöpsähtää täynnä lupauksia. Värisevä elämä työntyy esiin.
Kevään sydämessä ihmisen valtaa voimakas sisäinen kaipuu.

Tuo uskomaton valo täyttää ja paljastaa kaiken.
Hengitys laajenee, sielu avautuu.

Sain juuri luettua Elif Shafakin kirjan "Rakkauden aikakirja".
Minusta tuntuu, että se on minulle vaikuttavin kirja koskaan.
Sain juuri ne vastaukset itselleni kysymyksiin, joita olen pitkän aikaa pyöritellyt mielessäni.
Tuo kirja on rakkauden kirja, täynnä valoa, johdatusta, nöyryyttä...

Tuntuu, etten voi vähään aikaan tarttua mihinkään muuhun kirjaan.
Olen niin kiinni tuossa "Rakkauden aikakirjassa", enkä halua edes irrottautua siitä.

Tuntuu, että tuon kirjan lukemisen jälkeen olen lähempänä Jumalaa.
Hänhän on aina ihan lähellä minua.
Kokemukseni Hänestä minussa on voimistunut.


"Millaisena näemme Jumalan, heijastuu suoraan siitä, m…

inanna

Tämä Armand Amarin musiikki myös on ehdolla.
Tykkään ihan älyttömästi hänen musiikistaan..
Hänen musiikkiaan käytetään paljon elokuvissa.

On muitakin vaihtoehtoja mutta lähdin liikkeelle näistä kahdesta.

Kummasta sinä näistä tykkäät?

beppe costa: gennaio, musica: rené aubry

Olen nyt innolla lähtenyt työstämään tanssitarinaani.

Eilen löysin ihanan pitsisen päytäliinan.
Ostin niitä kaksi.
Värkkään niistä itselleni mekon..
Käyn teatterilla katsomassa, löytyiskö sieltä vanhaa, kauhtunutta takkia..

Tämä on yksi vaihtoehto musiikikseni.
Tykkään Rene Aubryn musiikista.
Hänen musiikkiaan käytetään paljon modernissatanssissa.
Musiikinsa on ilmavaa, visuaalista, syvemmälle hiipuvaa, helposti improvisoitavissa..

Intohimoinen sydän on aina nuori

Ystävättäreni, nukketeatteritaiteilija, täyttää huhtikuun 2.päivä 60 vuotta.
Samana päivänä hän juhlii myös 40-vuotis taiteilijajuhlaansa.

Hän pyysi minua syksyllä tanssimaan syntymäpäiväjuhlaansa.
Lupasin mutta peruin.
Hän järjestää pikkukaupunkimme teatterissa upeat juhlat,
jonne hän on kutsunut taiteellisia ystäviään ja tuttujaan esiintymään.

Hän pyysi minua eilen uudestaan sillä hänen juhlassaan ei ole yhtä ainoaa tanssia.
On lauluja, runoja, pellejä, nukketeatteria, puhe...
Lupasin miettiä ja kuulostella itseäni.

Heti tuon viestin jälkeen alkoi tarina minussa elää, kasvaa...




Vanha, väsynyt, yksinäinen nainen kulkee tasaista, hiljaista kulkuaan, kuten joka päivä...
hän huomaa kauniin, suloisen perhosen ( tai sit ihanan ruusun) maassa.
Pysähtyy ja jää vain siihen . Tuo perhonen nostaa kaukaisuudesta hauraat, suloiset muistot, jolloin hän tanssi kuin perhonen..se hetki oli hänen nuoruutensa suurin, odotetuin, hääpäivä...
Vanha nainen riisuu hitaasti takkinsa, myssynsä, heittää kenkänsä jalois…

"Jokainen meistä on keskeneräinen taideteos, joka sekä odottaa tullakseen valmiiksi että pyrkii siihen."

Voinko syödä munia, joita vahingossa keitin 21 minuuttia.
Voinko mennä ulos hurmaavaan auringon kultaamaan päivään, vaikka pääni on kipeä ja masussani kiertää.
Mainitsenko tyttärelleni, että hänen ei kannattais polttaa tupakkaa ja jos polttaa, ei ainakaan polttais liesituulettimen alla sillä hänen kodissaan haisee pahalle.

Maistan.
Käyn äkkiä pihalla.
En puutu tyttäreni asiaan.

Älä ole levoton sen takia, minne tie johtaa.
Älä ole levoton toisista, heidän teistään.
Jokainen on vastuussa itse elämästään.
Anna elämän johdattaa.

"Älä kulje virran mukana, ole virta."

Mutta rakasta, rakasta ja rakasta!

elä ja koe, koe ja kirjoita..

Löysin Facebook-ystävieni Marjan ja Ritan kautta mielenkiintoisen kirjan "Minuutissa Muutokseen".
Psykologi-professori Rickard Wiseman on kehittänyt tuhansien tieteellisten tutkimusten perusteella nopeita ja yksinkertaisia tekniikoita elämänlaadun parantamiseen.
Tämähän houkuttaa monia, koska aika saattaa olla niin rajallista.
Nopeasti, heti mulle, kaikki!

Tuhansien psykologisten tutkimusten viesti on selvä:
onnellisuus ei ole seurausta menestyksestä, vaan se aiheuttaa menestystä. Meidän on vain opittava löytämään asioiden valoisat puolet, nauttimaan joutenolosta ja nauramaan joka päivä, ainakin vartin.

Tuttua ja itsestäänselvää, mutta kirjasta saattaa löytyä ihania oivalluksia.
Vaikkakin suurimmat oivallukset ja elämykset tulevatkin elämisen kautta.




"Jos tavoitteena on välittömästi lisätä onnellisuutta jokapäiväisessä elämässä, tietyntyyppinen kirjoittaminen tuottaa tulosta hämmästyttävän nopeasti ja tehokkaasti. Kiitollisuuden ilmaiseminen, täydellisyyden tulevaisuuden aj…

Nainen minussa..minä naisena...

Olen aina ollut pikkutytöstä asti poikatyttö. Äitini kutsui minua "tuulihatuksi".
Olin aina juoksussa, menemässä, tekemässä, ihmettelemässä.
Isosiskoni syntymän jälkeen ehkä minusta odotettiin poikaa.
Sukuni isot ihmiset ihailivat poikia. Miehet veivät maailmaa eteenpäin.

Jollain tavoin aistin sen ja kilttinä miellyttäjänä halusin antaa heille poikaenergiaa tai sitä vain sitten oli minussa ja sitäpaitsi, sen ei tarvitse olla poikaenergiaa!
Tytöt osaavat kiivetä puihin, heitellä kiviä, tehdä voltteja ja juosta tuulen kanssa kilpaa.
Tytöt osaavat myös lentää perhosen lailla, jutella metsätähtien kanssa, hoivata pikku siiliä.

Milloin minusta sitten kasvoi nainen?
Mikä on naista minussa?

Naiseuteni syntyi, kun vanhin tyttäreni tuli maailmaan.
Se vahvistui, kun nuorin tyttäreni syntyi.

Tunnen naiseuteni , kun mies, joka hengittää samaa henkeä, koskettaa samaa ihoa, kuiskaa sanoja, jotka avaavat sisimpäni, laajentavat sieluni ja kasvattavat selkääni siivet, jotka kietovat meidät ikiaikaise…

kauneimmassakin ruusussa on piikkejä..

Ihana, aurinkoinen, kirkas päivä.
Pieni raaka, hävytön tuuli yritti pelotella.

Minua on pyydetty luennoimaan hyvästä elämästä, hyvinvoinnista tai vastaavasta.
Aihe jätettiin tahalleen avoimeksi, jotta voin vapaasti ideoida juttuni.
En edes muista kenelle menen puhumaan...Taisi olla Rotareiden naiset tai Leijonien naiset tai joku "tärkeämpi" porukka..Aikuisia naisia joka tapauksessa.





Suunnittelin heille hetken, jossa harjoittelemme/olemme läsnä, hengitämme täydellisesti, kuuntelemme parantavaa laulua, laulamme parantavia vokaaleja, piirrämme viivaa/annamme kynämme liikkua vapaasti, annan heidän sokkona valita kuvan, jossa on joku runo tai aforismi...
Ehkä omia kuviani ja annan sen heille muistoksi.


Ihan alussa sekä kaikkien noiden eri harjoituksien välissä pyydän heitä kirjoittamaan minkä tahansa sanan paperille.
He saavat lopuksi kirjoittaa valitsemistaan sanoista runon tai lauseen, lisäten tarvittaessa jonkun sanan..

Jaamme runoja, jos vapaaehtoisia esittäjiä löytyy.





Jossain vaih…