Siirry pääsisältöön

kerro, kerro...



Lauantaina löysin, tyttäreni vinkistä aivan uskomattoman ihanan antiikki/turhuuskaupan Ruskosta.
Vietin siellä hikisenä puolitoista tuntia!!Toppatakki päällä.
Sain napattua vain muutaman kuvan, kun kamerasta loppui akku.

Olin ihan ostomaniassa.
Onneksi kuitenkaan en ostellut kuin muutaman, ei tarpeellisen.





Jostain syystä ihastuin tähän pikkupeiliin.
Ostin sen itselleni.
Sille ei vielä kyllä ole löytynyt paikkaa kodissani,
mutta ehkä vielä löytyy..





Tuo vanhaan navettaan tehty butiikki oli aivan täynnä kaikenlaista, toinen toistaan houkuttavimpia tavaroita, kukkia, astioita, huonekaluja, tyynyjä, peilejä, peittoja, vaatteita ja vaikka mitä..





Ihmisiä oli tullut läheltä ja kaukaa.
Ja he innoissaan ostelivat kauniita tavaroita koteihinsa..





Pääsiäisen aika näkyi noitakkojen, pupujen, munien täyttäessä pöydät..





Ei tuollaiseen kauppaan kannattais mennä, ainakaan minun,
kukkaron ja ajan kanssa...





Tänään sain terveystiedon ylkkärit korjattuina, annettua eteenpäin.
Ihanaa, se on tehty!
Ja hyvin meni.

Ehkä mahdollisesti ensi vuonna minun ei tarvitse opettaa terveystietoa ollenkaan enää.
Tykkään siitä, se on haasteellista, mutta haluan päästä helpommalla nämä loput vuodet.
Keskittyä liikuntaan.

ja keskittyä itseeni =)

Kommentit

Maria sanoi…
Sinulla on ollut ihanaa!
Yaelian sanoi…
Kiva peili,ja kivasti sieltä kurkistatkin:) Tuollaisiin kauppoihin on vaikeaa mennä ostamatta mitään....
Nättejä tavaroita siellä! Ja kiva,että sait kokeiden korjauksen päätökseen:)
Runotalon Sari sanoi…
No, hei tuohan on juuri sellainen kerro, kerro kuvastin - peili!! Hih, innostun taas lisää peili-ajatuksista...ihan varmasti palaan asiaan...vaatii vain vähän aikaa :)

Houkuttava putiikki tosiaan.
Maria:
Oli ihana päivä!!
Taidan piipahtaa uudelleen..=)

Yealian:
Ihana vapautunut fiilis..
jooganohjauskin enää yhden kerran..
En kauheasti tykkää iltatunneista...pitää aina vain odottaa, että milloinkas minä menen sinne ohjaamaan??
Toisaalta sit siellä tuntuu tosi hyvältä, mut se odotus =(


Runotalon sari:

Etkö ole vielä ottanut niitä kuvia?
nyt Sari hommiin..=)
Oli todella ihmeellisen täynnä tavaraa, ihan hirmuisesti, iso talo, kahdessa kerroksessa ja ei liian kalliitakaan...
sylvi sanoi…
Sinulla on ollut mukava päivä.
Peili on kaunis.
Kiva kun nyt saat huokasta kun kokeet on korjattu,.
Runotalon Sari sanoi…
Kerron salaisuuden: odotan kesää sen peilijutun kanssa...
Pepi sanoi…
Aina joskus "törmää" tuollaisiin ihaniin paikkooihin -mun elämyspaikkani tähän mennessä on ollut Tallinnassa Muster!!♥♥♥
Ihastuin jo siihen tuoksuun ja tunnelmaan, musiikkiin...sinne on aivan pakko kesällä mennä uudestaan ☺

Hyvä tstäväni on kehunut tuota Ruskon paikkaa, asuu siellä lähellä, mutta en ole vielä sinne ehtinyt ☺
Hanne sanoi…
Taisi olla mukava päivä. Kauniin peilin olet löytänyt.
Pahoja paikkoja tuollaiset kaupat, aina tarttuu jotain kivaa mukaan:)

On ihanaa kuulla, että joku haluaa oikeasti keskittyä itseensä ja itsensä hoivaamiseen, se olisi tuiki tarpeellista meille kaikille:)
-Hanne-
Johanna sanoi…
Peili on kyllä sinun näköisesi :)
Aika kauniilta näyttää siellä kaupassa!
Kiva että oppilaiden ylppärijutut menivät hyvin! Hyvä ope!!!!!
Kirjailijatar sanoi…
Minä olen vain kuullut tuosta kaupasta, mutten ole koskaan käynyt. Ilmeinen menetys, sillä matka ei olisi pitkä.
Sylvi:
Vähän turha tuo peili oli..
joku ihme ostomania vain iski...=)

Runotalon sari:
ihanaa, salaisuuksia, jaksan odottaa..=)

Pepi:
Ihmiset aivan hulluina keräilivät tavaroita..
joku innostus siellä tarttuu...
eli , kukkaro kotiin...=)


Hanne:
=)
pahoja, pahoja...

Johanna:
minulla ei ollutkaan pikkupeiliä, jolla saatoin katsoa takatukkaani...=)

kirjailijatar:
Suosittelen retkeä sinne,
siel on ihana kahvilakin ohessa...=)
Irmastiina sanoi…
Tiedän paikan... ja on kyllä IHANA. Pakosta tulee joskus osettua tarpeeetontakin!!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …