Siirry pääsisältöön

Sydämellinen kiitos Heli sinulle niin suloisen kauniista kirjastasi! !




Sain eilen odottamani lahjan Heliltä,http://tuulenkertomaa.blogspot.com/
hänen upean uuden runo-ja valokuvakirjansa "Hiljaisia tuulia".
Avasin paketin ja istuin hiljaisena, kuin noiduttuna kirja edessäni pöydällä.
Kirja, joka oli kiedottu hellin ottein, kauniilla pitsinauhalla.
Olin vain siinä ja tunsin kirjan vahvan energian.
Vahvat tunteet , kuin tuulen tuomat, istuivat minuun.





Avasin vasta illalla kirjan.

Kuinka rauhoittavalta tuo mustavalkoinen maailma, ilman värejä, onkaan.

Selailin sen kauniita, silkkisenvalkoisia, kiiltäviä sivuja, jotka kantoivat niin paljon kauneutta, tunteita.
Tarvitsen ja haluan antaa paljon aikaa kirjalle,joka avaa minussa herkkyyttä, kauneutta, muistoja ja antaa ymmärrystä, pysähdyttää katsomaan..






Yhden runon halusin ottaa irti tähän hetkeen.
Ehkä se on luvallista.



"Hiljaisia tuulia", Heli Vilmi

Kommentit

Katja Lumiomena sanoi…
Olet saanut ihanan kirjan, kauniin ja selvästi myös syvällisen, ajatteluttavan.

Minä tykkään kovasti mustavalkokuvista. Niissä on, kuten kirjoitit, jotain rauhoittavaa.
Leena Lumi sanoi…
Hanne, mikä valokuvaaja sinä oletkaan!

Kuka on kirjan kustantaja? Voisin ottaa kirjan blogiini.
Ari sanoi…
Hienosti kuvattu ja kirjoitettu, Helin kirja on hyvä!
Heli sanoi…
Voi Hanne, miten kauniisti kirjoitat <3, kiitos!!! Sait kyyneleet silmiini... Tietäisitpä, miten tärkeä sinun sininen enkelisi on ollut minulle.

Löysin tuon pitsinauhan muuttoni yhteydessä ja minusta se sopi kirjan ympärille. Käärin sen tietyille henkilöille lähtevien kirjojen ympärille, niiden, joiden uskon pitävän siitä.

Leena Lumi, kirjan nimi on Hiljaisia tuulia ja kustantaja BoD. Linkki tässä: http://www.bod.fi/index.php?id=1258&objk_id=465418
Marge sanoi…
Oi, kuinka vaikuttavalta tuo kirja näyttäkin! Niinkuin sanoit, herkältä ja pysäyttävältä. Kaunis teksti ja mustavalkoiset kuvat ovat aina niin kaunis yhdistelmä!!

Sinulle toivotan iloa ja hyvää mieltä alkaneeseen maaliskuuhun!<3
Halaten, Marge
sylvi sanoi…
Kaunis runokirja.
Kauniisti myös kuvasit sen.
Varmasti saat sieltä ammennettua sisäistä voimaa.
Siunattua Maaliskuuta sinulle!
Leena Lumi sanoi…
Kiitos tiedosta Heli! Sieltä ei vain löytynyt ketään, jolta kysyä arvostelukappaletta...

Hyvä idea nuo mustavalkoiset valokuvat.
Heli sanoi…
Leena Lumi, tässä linkki arvostelukappaleen tilaamiseen: http://www.bod.fi/arvostelukappaleet.html
Katja lumiomena:
Miten joku kirja voikin ilmiasultaan olla kuin helmi, elävä..
helin kerja on niin ihana kosketella, katsoa.

Leena Lumi:
merci beaucuop!
meniköhän oikein=9

Ari:
Oletko sinä aikeissä tahdä toista teosta?

Heli:
Tuo pitsinauha viestitti niitä tunteitasi, joita kääriessäsi pakettiin sinussa liikkui, ihmeellistä mutta sen aisti niin vahvasti..
kiitos vain itsellesi vielä, kirja on suloinen.

Marge:
Sinulle toivotan pian alkavaa viikonloppua.
Tänään on ainakin kaunis ihana aurinkoinen päivä, joka lupaa niin paljon..
halauksia sinulle!

Sylvi.
Sinulle myös ihaninta torstaita, joka leijuu auringon valossa.
Ari sanoi…
Siis neljättäkö, saas händä..
Heli sanoi…
Hanne, minä pidän kaikesta vanhasta ja tuo pitsinauha on aika vanhaa. Tai mikä nyt luetaan vanhaksi? Parikymmentä vuotta? Ja tarkennan vielä tuota kuka saa nauhan :), laitoin sen sinulle, koska minulla on sinusta ajatus, että oikeasti se on jotenkin sinun "näköisesi" ja sinäkin huomaat ja tunnet sen nauhan kauneuden.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …