Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2009.

lyhtyjen yö Vallinmäessä..

Olin eilen tyttäreni kanssa Crusell-viikkoon kuuluvassa "LYHTYJEN YÖ"-tapahtumassa.
Tapahtumalla oli kymmenvuotissynttärit.
Vallilanmäki oli yhdeksän aikaan illalla aivan tupaten täynnä ihmisiä filtteineen..
Minä, kuten hyvin monet muutkin, kävin laittamassa peittoni ja aamu kahdeksalta paikalle,varmistamassa hyvän paikan meille.

Jokaisella porukalla oli oma filttinsä, jonka päälläihmiset istuvat lähekkäin...nauttivat mitä herkullisimmista picnik-eväistään, kuohuviinistä ja monipuolisesta musiikista. Jokaisella oli oma lyhty mukana. Illan pimetessä puisto oli hurmaavan näköinen, satojen lyhtyjen loistaessa heinäkuun yössä..

Musiikista vastasi eilen:
helsinkiläinen Hereä-yhtye, joka soittaa skandinaavilaista maailmanmusiikkia, jossa yhdistyy ikiaikainen syke lyyrisiin melodioihin.
Ja paikallisia musiikillisia mestareita...laulajia, soittajia...Musiikillinen anti oli taas kerran aivan mahtavaa...

kaikki aistit olivat saaneet vahvan kosketuksen ja nautinnon, tuon pimenevän illan syl…

takaisin luontoon!!Luonto suojaa ihmistä taudeilta!!

Helsingin sanomat (27.7.09)/Elämä ja terveys osasto :

"Lapset takaisin luontoon. Lasten villit ja vapaat metsäleikit ovat käyneet harvinaisiksi.
Päiväkoden metsäretkellä hoitajat huomasivat, etteivät esikoululaiset pysty kunnolla kävelemään pystyssä epätasaisella polulla. Lapset ovat tottuneet kävelemään vain asfaltilla, eikä tasapaino ollut päässyt kehittymään.
Lähimetsien katoaminen kaupungeista on suurin syy siihen, etteivät lapset enää liiku luonnossa. Vielä sukupolvi taaksepäin pihoilta pääsi suoraan takametsään, jossa sai seikkailla ja vapaasti rakennella majoja..
Kun metsät ovat kaukana , vanhemmilta vaaditaan viitseliäisyyttä, jotta he veisivät lapsia luontoretkelle varta vasten.
Lapset harrastavat yhä enemmän sisäleikkejä, tietokonepelejä sekä television ja videoiden katselua.

Luonnossa olemisella on selvä yhteys psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan luonnossa oleminen laskee verenpainetta, normalisoi sydämen sykettä ja rentouttaa,lieventää tarkkavaisuushäiriötä ja m…

prosessissa....

Tuo Gloria-lehdessä ollut artikkeli geeneistä, aivoista, ympäristön vaikutuksista sai minut prosessiin.
(ks edellinen postaus)
Tietty koko elämä on yhtä prosessia. Jotkut asiat, tekemiset saavat vain prosessin pikakelaukseen tai syvenemiseen.

Olen alkoholistin lapsi. Useat meistä ovat liian kilttejä, riippuvaisia, oman reviirinsä unohtajia... Elämä on tuonut tapahtumia, ihmisiä kohdalleni, joita kohtaamalla olen kasvanut, laajentunut. Uskon, että en ole enää väärällä tavalla kiltti, en ripustaudu tai ainakin näen sen ja pidän oman reviirini isona.

Mutta silloin, kun tyttäreni olivat pieniä, en vielä ollut ymmärtänyt, kuka minä oikeastaan olen. Olin riippuvainen, roikuin huonossa suhteessa,en uskaltanut lähteä, koska pelkäsin, että jos emme pärjää tyttöjen kanssa. Ja pelkäsin, että tytöt kärsivät avioerosta.

Ex mieheni on alkoholisti mutta hän aina silloin tällöin tsemppaa ja pystyy elää pitkiäkin jaksoja raittiina. Hän on mukava, fiksu mutta kun selviä päiviä on kulunut riittävästi, kir…

rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi...

Elokuun/2009 Gloria lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli :"Lepuuta aivojasi!"

"Tutkija Tiina Pauniolla on lohdullista kerrottavaa geeneistä: ne eivät määrää meitä. Ajatukset, tunteet, kasvatus ja ympäristö voivat sytyttää tai sammuttaa geenien toimintaa.
Uutinen siitä, että perimän toimintaan voi vaikuttaa helposti, helpottaa ainakin niitä ihmisiä, joiden suvussa kulkee sairauksia.
Lapsuuden merkitys ja elämänlaatu saavat aivan uuden ulottuvuuden."

Oikeastaan tuo tieto on meillä ollut jo jonkun aikaa. Vain sairaudet, jotka ovat hyvin vallitsevia ja joihin riittää vain yksi , jommalta kummalta vanhemmalta saatu geeniperimä, sairastuttaa...Mutta näitä sairauksia on todella harvassa.
Suurimmassa osassa tapauksista , perimme vanhemmiltamme taipumuksen sairauteen.Eli itse omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa, sairastummeko vai emme. Ravinto, liikunta, uni ja sosiaaliset kuviota ovat ratkaisevia tekijöitä.

" Vanhentunut käsitys on, että kaikki perimän tieto oisi gee…

U:gin torilla taas taidetta myymässä..

Onneksi sade ei tullut, vaikka pilvet melkein roikkuivat maassa ja koko ajan uhkailivat...Muuten en olisi mennyt koko Crusell-viikon avajaisiin..

Olin toisen kerran torilla myymässä omatekemiäni kortteja. Tunnelma oli hirmu leppoisa ja ihmisiä runsaasti, vaikka varmasti suurin osa ukilaisista oli Turussa purjelaivoja katsomassa..
Sain myytyä melkein 30 korttia...mistä olin hirmu iloinen...minun tekemät kortit lähtivät ties minne ja kenelle..

Tuli mieleeni siellä torimuijana ollessani, että oispa kiva saada olla aina torimyyjänä, tietty vain kauniina säinä...ja sadesäinä ja pakkasilla maalata ja joogata...Ei tarttis mennä kouluun ja olla luova, aktiivinen, innokas, empaattinen, yhteisöllinen, iloinen,eikä tarttis tarkkailla telkkariohjelmia, lehtiartikkelia...oisko niissä jotain terveystiedon juttuja..

Olen viimeaikoina nähnyt vähän ahdistavia koulu-unia..nyt jo pienoinen stressi alkaa kasvaa...apua..vaiks vielä on 3 viikkoa lomaa jäljellä..ja silti tykkään työstäni valtavasti ja etenkin n…

Crusell viikko..

Huomenna alkaa Uudessakaupungissa Crusell-viikko.
Bernhard Henrik Crusell (1775-1838)syntyi Uudessakaupungissa. Hän on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen säveltäjä ennen Sibeliusta.
Hän oli myös klarinetisti.
Hänen parhaita ja vieläkin soitettuja teoksiaan ovat klarinenttikonsertot sekä kamarimusiikki, jossa on yleensä mukana klarinetti tai muu puupuhallin.

Crusell vikkon konsertit ovatkin pääasiassa puupuhaltimien, klarinettien ja kamarimusiikin juhlaa. Myös klarinettikilpailut kuuluvat viikon ohjelmaan..

Olen itse osallistunut epäsäännöllisesti eri konsertteihin mutta torstaina klo 21 tapahtuvaan "Lyhtyjen yöhön "yleensä otan osaa aina. Siellä on eri musiikkiantia, laidasta laitaan. Konsertti tapahtuu Vallinmäen puistossa. Ihmiset tulevat filtteineen, picnikkoreineen ja lyhtyineen nauttimaan illan pimetessä sekä musiikista että hyvistä eväistä...


Viikko alkaa siis huomenna Uudenkaupungin torilla, noin puolen tunnin päiväkonsertilla.
Myös "Tul Torill"-tapahtumat jat…

Silmäni ovat nähneet...

Helsinginsanomien kuukausiliitteessä/heinäkuu 2009 oli kirjoitus: "Mitä silmäni on nähnyt".Kahdeksan ihmistä kertoo, mitä he ovat elämässään nähneet.

Melita oli omassa blogissa kertonut omat näkemisensä ja haastanut blogin kirjoittajia mukaan. Itse innostuin Haaveilijan haasteesta mukaan tähän "näkemiseen". Tänään näkemiseni ovat nämä...ehkä huomenna toiset...
Haluatko sinäkin nähdä?







SILMÄNI OVAT NÄHNEET:

Kahden lapseni syntyvän

Äidin ja isän rakkauden

Äitini vihan isääni kohtaan

Isäni sairauden: hän ei ole läsnä

Skitsofrenian

Masennuksen

Pieniä ihmeitä

Paljon kauneutta: meri, metsä, kivet, pilvet, taivaan tähdet

Oman ahneuteni, itsekkyyteni

Oman armeliaisuuteni

Oman luovuuteni

Lapsikerjäläisiä Delhissä

Himalajavuoriston

Rakkauden

Valon

Retki Fiskarssiin::

Lähdin tänään aamulla aikaiseen, tyttäreni kanssa odotetulle kesä- ja taideretkelle Fiskarsiin.
Jo matkalla tyttäreni väsyi ja kyseli matkan pituutta, hieman levottomana. Hän kuitenkin sanoi jaksavansa perille asti...

Minä innoissani halusin kierrellä, kaarrella taidebutiikit, vaatebutiikit, taidenäyttelyt ja ajattelin, että ois syötykin siellä...Tyttäreni tuli mukaan butiikkiin, mutta hän seisoi yhdessä paikassa ja odotti apaattisena minun vaatteiden hypistelyäni...
Ajattelin, että kävisimme ainakin siellä paperikaupassa, mihin Uuna ei kerinnyt...
Lupasin tyttärelleni, että paperikaupan jälkeen lähdemme takaisin ajelee kotia kohti..
Halusin ottaa muutaman kuvan, mutta akku loppui yhden kuvan jälkeen...

Minua ei oikeastaan harmittanut yhtään...Päätin , että seuraavalla kerralla vastaavaan juttuun, lähden yksin...Kuten esim. Tammisaareen..


Tämän sain napattua ..Fiskarssin ihanaiset pilvet taivaalla...




Tulomatkalla pysähdyimme saloon, jossa tyttäreni halusi polttaa tupakan..
Minä poikkesin yht…

Taidetta sairaalaan...

Turussa Tyks eli yliopistollinen sairaala on laajentunut. Sairaalaan uuteen osaan etsitään monessa eri haussa abstrakteja maalauksia....lähinnä Varsinais-suomalaisten taiteilijoiden tekemiä...
Valitut maalaukset sijoitetaan käytäville, auloihin ja myös potilaiden huoneisiin...
Maalaukset voivat olla yksittäisiä tai sit sarjoina. Kukin taiteilija saa lähettää 5 maalaustaan ehdolle sähköisesti...

Ajattelin innoissani kokeilla lähettää omia töitäni ehdolle.
Lähinnä nämä seuraavat ovat tällä hetkellä mun listallani...

Tämän ylimmäisen maalasin Veda-kurssillani..Sain inspiraation uudesta, syöpää sairastavasta ystävästäni, jolla oli ihana, pinkkinen villatakki, kun kohtasimme eka kerran ja päässä pinkki pipo.





Yritin tehdä kaveria ylemmälle pinkki-kuvalleni pari päivää sitten, tänään jatkoin...aina kun yritän tehdä jotain, ei onnistu...ehkä huomenna taas maalailen tätä lisää...tällä hetkellä se kuvaa...kesän kukkia...jotenkin kuva kiiltää valoa..
värit eivät ole todellisia..






Tämän työn olen tehnyt k…

Tul torill!!

Uudessakaupungissa on yritetty elvyttää torimme elävyyttä kaikella tavoin.
Joka lauantaina on jonkinlainen teema torille, kuten mm.tarinatori, musiikkitori, teatteritori...eilen teemana oli kädentaidot...
Paikalla olivat tavanomaiset vihannes- ja kalamyyjät sekä paljon erillaisia kädentaitotekemisiään myyviä kauppiaita, kuten minäkin.

Halusin kokeilla myydä tekemiäni kortteja.
Olin ottanut digikameralla kuvia maalauksistani, piirustuksistani ja tulostanut niitä sit tietsikan kautta...

Eilinen sää oli mitä parhain. Ihana polttava aurinko, pieni tuulenvire...Ihmisiä tuli ja meni aamusta asti...he tapasivat tuttuja, rupattelivat kuten varmaan ennen sitten torilla bruukattiin tapailla...
Oli tosi hauska tarkkailla ihmisiä ja elämää sieltä myyjän tiskin puolelta..Huomata miten monet ihmiset ujosti , melkein salaa kaukaa pälyilivät korttejani, jotkut tulivat tykö ja kyselivät uteliaan ihastuneina...ja tietty tutut ilahtuivat nähdessään minut siellä...
Sain myytyä yllättävän monta korttia..Sain my…

aurinkoinen päivä Isokarin saarella..

Eilen tein kivan meriretken Marival-laivalla Isokarin majakkasaarelle.Laiva vie Uudestakaupungista kaksi kertaa viikossa ihmisiä merelle ja saareen. Laiva oli ihan täynnä turisteja.
Olin alunperin halunnut tuoda tyttäreni tälle retkelle mutta hän ei jaksanut/halunnut. siispä menin yksin.




Muut retkeilijät kiipesivät ylös majakkaan, katselemaan maisemia...minä jäin kuuntelemaan meren aaltoja, makaamaan kuumalle kalliolle, tuijottelemaan ulapalle, jossa taivas ja meri suutelivat toisiaan..



Keräilin kiviä ja annoin niiden lämmön virrata itseeni...




Sain taas elää suurenmoisen päivän..
Tutustuin laivalla kahteen aivan ihanaan naiseen. Toinen oli värikäs, räiskyvä eläkeläinen Turusta ja toinen herttainen, keijukaismainen nainen Rymättylästä. Päätimme tehdä yhdessä Tammisaari-retken..

Pieniä , isoja pilviä mieleni taivaalla vaelteli...Tyttäreni ei ollut eilenkään tavattavissa...viimeaikoina hän on ollut hyvin väsynyt, poissaoleva, konemainen..harvoin hymyilee..ymmärrän ja hyväksyn hänen sairaut…

kesäpäiväni..varpaat maalissa..

Tänään oli aivan ihana kesäpäivä.
Aurinko lämmitti, tuuli hyväili..
Pesin yhden maton, jonka kissani likasi hiirisaaliillaan viime yönä..
Joogailin auringossa rinnat paljaina, takapihani kalliolla..
Maalasin yhden taulun..
ja söin paljon mansikoita jäätelön kera...

Meri vielä kutsuu iltauinnille..
mitä enää yhteen kesäpäivään päivään voisi mahtua..




"Järvi ottaa meidät
kevyesti vesilleen.
vailla mitään tarkoitusta
liuúmme tihenevää metsää kohti.
me emme pyydystä mitään,
mutta puut, yhä lähemmät,
kaukaisemmat
soutavat meidät
sisälle avaraan yksinkertaisuuteen..-N.Rauhala

tässä on kaikki...

Ollessani Jyväskylässä- oikeastaan Muuramessa- veljeni luona, näytin hänelle tekemiäni kortteja töistäni..Hän ihmetteli kuinka kuvani ovat aina niin surullisia..
Ja mainitsi, että ihmiset ahdistuvat niistä..Hän on oikeassa..kuvani, tekeleeni ovat surullisia, ehkä joskus jopa ahdistaviakin..
Selitin hänelle, että teen kuvani täysin itselleni..jos joku haluaa katsella niitä, saa katsoa ja kertoa tuntemuksiaan..tai olla kertomatta..
En tee maalauksiani myyntiä varten, en näyttelyä varten..teen kuvani minulle itselleni pääasiassa..joskus tietenkin jollekkin tietylle ihmiselle tai tilaisuuteen....
kuvani tulevat minun sisältäni, sisäisistä tunteistani, aistimuksistani, muistoistani, kokemuksistani...ilosta, surusta, pelosta, ahdistuksestani, tyhjyydestäni...valostani..rakkaudestani..yksinäisyydestäni.....................

Ne ovat minulle tärkeitä kuvia, ne puhuttelevat minua..ne ovat osa prosessiani elämästäni, suruistani, joita olen kantanut sisälläni..ne ovat minun lapsiani, ne ovat minä..

Tänä…

tulla liikutetuksi, ilman omaa liikkumista...

Olin katsomassa Jyväskylän kesässä Moeno Wakamatsun upeaa tanssiesitystä, joka koostui kahdesta eri tanssista:

DRYOPE, perustuu Ovidiuksen teokseen "Muodonmuutoksia".
"Tee minusta jotain, joka ei ole elossa mutta ei ole kuollut"-(The Metamorphoses, Ovid)
Dryope, nuori äiti kokee muodonmuutoksen puuksi. Se on hänen rankaisunsa viattomasta rikoksesta. Ollessaan metsässä Dryope poimii lammesta Lotus-kukkasen tietämättömänä tarinasta, jonka mukaan Lotus oli itse asiassa kukaksi muuttunut tyttö. Kun Dryope poimii kukan, veri virtaa kukan varresta, ja vasta silloin hän ymmärtää, että tahtomattaan oli tappanut naisen. Edelleen lapsi rinnoillaan Dryope alkaa muuttua puuksi.
Tässä esityksessä pääpaino ei ollut kuitenkaan juonellisella tarinalla vaan pyrkimys oli kuvata muodonmuutosta, sitä hetkeä kun Dryope ei ole vielä puu, mutta ei enää ihminenkään. Kyse on sielun ja materian taistelusta.Muutostila kuvaa usein väistämätöntä, kuolemaa ilman varsinaista kuolemaa ja vapauden ka…

Jyväskylän kesään..

Lähden aamusella huomenna, muutamaksi päiväksi Jyväskylään, syntymä- ja entiseen kotikaupunkiini.
Melkein kaikki läheiset sukulaiseni asuvat siellä:äitini, isäni, siskoni, veljeni, serkkuja...

Samalla kun käyn sukuloimassa, otan nautinnolla Osaa jyväskylän kesän kultturelliseen antiin..

Huomenna illalla menen katsomaan japanilais/usalaisen MOENO WAKAMATSUN tanssiesitystä.
Tyylillisesti MOENO lähenee japanilaista butoa, jossa liike syntyy kehosta sisäisten impulssien ja mielikuvien kautta. Sydän ja sielu ikäänkuin näyttävät tietä jota kehon täytyy seurata...

Osallistun hänen kolme päiväiselle tanssikurssille "Sculpting time"..
Hän tekee työtä tavanomaisten taidekäsitteiden ulkopuolella, päämääränä suora kommunikointi ajan ja paikan kanssa. Keskeistä hänelle on syvällisen ilmaisun löytäminen fyysisen liikkeen avulla. Hän sekoittaa useita eri tanssityylejä, joskin hänen ilmaisussaan on vahvasti läsnä BUTO-tekniikka..






Tässä minun näkemyseni butosta....liike lähtee sisäisistä impul…

taidetta topeille..

Huomasin eilen , että valkoiset toppini ovat ihan kulahtaneet..
Tuli kiva idea pirirstää niitä hiukan..Otin askarteluvärejä ja akryyliväriä ja ruiskuttelin pensselillä...
toisesta tuli vaalean punavihreän rosainen ja toiseen lisäsin vielä sinistä...

Ajattelin alkaa taiteilla muihinkin vaatteisiini maalauksia...Sitä on niin hauska tehdä ja vaatteet saavat aivan uuden ilmeen...



pinkkiä!!!!!!!!

Viimeisenä päivänä halusin leikkiä väreillä...
maalata päälle...katsella värejä ja taas maalata...

Olisin voinut pysähtyä johonkin vaiheeseen mutta halusin jatkaa..
Työskentelyni oli aika fyysistä..maalasin ulkona helteessä, nautin auringosta, lämmöstä ja luonnosta , jonka sylissä työskentelin..

Viimeinen versio pinkkinen...jäi elämään...näen siinä voimakkaat kasvot..jotka yritin edellisen version jälkeen poistaa...

Kun kurssimme alkoi, huomasin eräällä Lauralla maailman kauneimman pinkki-värisen villatakin...ihastuin siihen väriin ja takkiin. Toisena päivänä hänellä oli saman pinkin värinen puuvillapipo päässään. Hän ei halunnut käyttää peruukkia...hänellä oli löydetty kolmosluokan rintasyöpä maaliskuussa ja prosessi oli meneillään...



















"unen maailmassa" maalauksen tarina...

Luovuus lähtee hiljaisuudesta... Alku sisältää päämäärän...

Niinkuin pienessä tammenterhossa on kaikki se tieto, mitä se tarvitsee, kasvaakseen upeaksi, uljaaksi isoksi puuksi...
lisäksi se tarvitsee hyvää maata, vettä ja aurinkoa..

Samoin meissä ihmisissä on jo sisällämme kaikki se tärkeä tieto, miten kasvaa rakastavaksi, vapaaksi, empaattiseksi, läsnäolevaksi, elämästä nauttivaksi ihmiseksi...
Mitä tapahtui, että yhteys sisimpään katkesi?
olemme vain unessa, meidän tulisi herätä...mikä ja kuka meidät voi herättää??

Olin tämän viikon Muurlassa, vedic artin kurssilla. Osallistuin opettajan kurssiin, eli nyt minulla on mahdollisuus opettaa tätä menetelmää, joka on yksi niistä monista, jotka voivat herättää meidät "unestamme" ja tuoda lähelle sisintämme...

Maalaamiseni lähti kursilla sunnuntaina omasta mielestäni takkuisesti liikkeelle...
Olin niin hätäinen, heti olisi pitänyt syntyä jotain sykähdyttävää..maalasin eri väreillä, maalasin päälle ja taas sama juttu...monta tuntia ähersin…