Siirry pääsisältöön

Silmäni ovat nähneet...

Helsinginsanomien kuukausiliitteessä/heinäkuu 2009 oli kirjoitus: "Mitä silmäni on nähnyt".Kahdeksan ihmistä kertoo, mitä he ovat elämässään nähneet.

Melita oli omassa blogissa kertonut omat näkemisensä ja haastanut blogin kirjoittajia mukaan. Itse innostuin Haaveilijan haasteesta mukaan tähän "näkemiseen". Tänään näkemiseni ovat nämä...ehkä huomenna toiset...
Haluatko sinäkin nähdä?







SILMÄNI OVAT NÄHNEET:

Kahden lapseni syntyvän

Äidin ja isän rakkauden

Äitini vihan isääni kohtaan

Isäni sairauden: hän ei ole läsnä

Skitsofrenian

Masennuksen

Pieniä ihmeitä

Paljon kauneutta: meri, metsä, kivet, pilvet, taivaan tähdet

Oman ahneuteni, itsekkyyteni

Oman armeliaisuuteni

Oman luovuuteni

Lapsikerjäläisiä Delhissä

Himalajavuoriston

Rakkauden

Valon

Kommentit

Yksinäinen susi sanoi…
Taidanpa itsekin kirjoittaa Susimieli-blogiini mitä olen nähnyt... :)
Kivasti olet tehnyt tuon kuvan!
22. heinäkuuta 2009 klo 14.21
Katja Tanskanen sanoi…
Olet nähnyt todella paljon ja vieläpä ymmärtänyt näkemäsi.

Vastauksesi kertovat minulle uusia mielenkiintoisia puolia sinusta.

Jos saan itsestäni irti, kerron joskus sinun innoittamanasi omista näkemisistäni.

Joskus en haluaisi nähdä niin tarkkaan kuin näen.

(Minä olen lopettamassa Kulttuuriblogiani, jossa olet vieraillut. Minut löytää jatkossa Media-blogistani, joka löytyy profiilistani).
22. heinäkuuta 2009 klo 16.04
Leen@ sanoi…
Hauska miten monelle tuo Kuukausiliitteen artikkeli Mitä silmäni on nähnyt kolahti ja miten se elää omaa elämäänsä täällä netissä monessa blogissa. Minäkin kirjoittelin siitä oman blogikirjoitukseni ja nyt tuntuu että aiheesta löytyisi vaikka mitä. Elämään syntymisen ja kuoleman hetket tuntuvat olevan ne tärkeimmät. Itse nyt lisäisin ne näkemiseni niistä hetkistä kun sain huonoja uutisia. Ikinä en muista millainen puhelin meillä oli vuonna 1988, mutta kun muistelen miten minulle soitettiin isäni kuolemasta, näen heti edessäni sen puhelimen. Tai muistan lääkärin katseen kun hän kertoi syövästä...
22. heinäkuuta 2009 klo 16.58
Hane sanoi…
Ihana idea tuo listaus siitä mitä "Silmäni ovat nähneet..." Pistääpä miettimään mitä kaikkea sitä itsen on nähnyt jo näinkin vanhaksi eläessään....
22. heinäkuuta 2009 klo 17.01
hanne virtauksesta sanoi…
Odotan sinun listaasi mielenkiinnolla..Yksinäinen susi

BLOGitse...merci..=)

Hannele..niin!!

Media: kiitos näkemisestäsi...
löysin sinun Media-blogisi :D...

Haluan nähdä sinun näkemisesi...

On totta, että joskus ei halua nähdä...

Haluan olla nykyään itselleni rehellinen, haluan nähdä itseni, mikä/kuka minä oikeasti olen ja minkä/kuka minä tällä hetkellä olen..

Leena:

Miksi me tarvitsemme usein niin isoja juttuja, ollaksemme oikeasti , aidosti läsnä hetkessä...usein tuhlaamme elämäämme kallisarvoista, arvokasta aikaa tuhlaamiseen...istumme joutavien , tyhjien ohjelmien edessä, turrutamme itsemme...

Olemalla läsnä ei tarvitse suorittaa, tehdä mitään välttämättä vaan antaa kaikkien aistien olla oikeasti auki...kuunnella sisäistä kuikettamme ja elää siinä kiitollisena...
22. heinäkuuta 2009 klo 19.24
Palaga sanoi…
Rönttönen on ohra- tai ruistaikinasta tehty piirakka, jossa on imelletetystä perunasta ja marjasta tehty täyte. Tyypillisimmin marjana käytetään puolukkaa tai mustikkaa. Täytteeseen lisättävällä sokerilla rönttösestä saadaan makeampi. Rönttönen sopii hyvin ruokaisaksi välipalaksi tai kahvin kanssa nautittavaksi. Rönttöselle on haettu EU:n nimisuojaa nimellä ”Kainuun Rönttönen”. Suora lainaus wigipediasta :)
22. heinäkuuta 2009 klo 19.41
hanne virtauksesta sanoi…
Palaga...kiitos..kuulostaa tosi herkulliselta tuo rönttönen...keski-Suonessa 2rönttönen oli pallopeli, hippa, ainakin mun lapsuudessani...=)
22. heinäkuuta 2009 klo 19.53
Leen@ sanoi…
Juuri samaa ihmettelen minäkin, miksi en opi miten tavallinen arki on sitä ainutkertaista elämää. Toisaalta, ilmeisesti jo aivojen rakenteessa on sisällä se, että aistit terävöityvät silloin kun jotain perusteitamme muuttavaa tapahtuu. Niiden zoomaus vain voi osua ihmeellisesti epäoleellisiin asioihin. Miksi näen puhelimen? Miksi en lastani, tai sitä mitä olen päälleni pukenut?

Mustikkarönttöset on hyviä!
22. heinäkuuta 2009 klo 21.11
Anonyymi sanoi…
Kaikesta mitä olet nähnyt tuli kaunis runo, mikä päättyi valoon. Hienoa, että suunta on tämä, vaikka vaikeitakin asioita olet matkalla nähnyt.

Minulla on ollut yksi projekti menossa (taas vaihteeksi) siksi en ole ehtinyt vierailulle. Nyt kommentoin edelliseenkin postuakseesi.
23. heinäkuuta 2009 klo 7.17
hanne virtauksesta sanoi…
leena...kun näkee ja kohtaa asian , on mahdollisuus valita...
valinnastamme riippuu laajennemeko?

Uuna!!No hätä...Tiedän että olet siellä...
ihana kun sinulle on noita projekteita menossa aina...
Minäkin valmistelen toista torimyyntipäivää...
Ostin postista valkoisia kirjekuoria, joita maalaan hennosti, kortteja varten...

Ihana aamu ...minulla on molemmet tyttäreni vieraana ja koirakin...
23. heinäkuuta 2009 klo 11.00
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
6 kommenttia
Lue lisää

kukkaistyttö

7 kommenttia
Lue lisää

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin
3 kommenttia
Lue lisää