Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2011.

häipyvät hetket, kauneutta kukkivat ajatukset, säilyvät iäti..

Tänään pyöräilin innoissani kampaajalle.
Aikani onkin vasta tiistaina klo 10.
Punttisaliaikani oli onneksi oikea.


Ystävättäreni on menossa Raisioon, tanssilavalle vapputansseihin.
Pyysi minua mukaansa.
Olenko vanha, nynny, erakko?
Haluan jäädä viettämään vapunaattoa yksin kotiini,
kirja kainalossa ja suklaata toisessa.





Kuitenkin jokin jossain kaipaa jotain, minussa...
Vappu ja Juhannus
olette aika raadollisia..





Silloin kun lapset olivat pieniä, asuivat kotona,
kaikki juhlat, myös arki tuntuivat niin eläviltä, arvokkailta, ohittamattomilta..

Kuinka saada lapsen mieli takaisin?

nuput aukeavat, vihreä herää...

Lauluni on kuin kevään tuoksu
Anna minulle rakkauden luottamus

Kätkeydyt omaan kauneuteesi
löydän sinut
kun katson, kuuntelen, olen..





Tämän päivän tyttö juhlistakoon Vappua,
kevään suurta juhlaa sinulle..





Kätkeydyt omaan kauneuteesi
ihmeissä ilmaannut

kuulen kuinka ruoho kasvaa...

Aloin eilen lukea Susan Fletcherin uutta romaania " Noidan rippi".
Sain innoituksen taas kerran, Leena Lumilta.
Olen hänelle niin kiitollinen, ilman hänen blogiaan, olisi jäänyt moni upea kirja lukematta.

Eilen olikin hieman noitainen fiilinki itselläni.

Olen kiitollinen myös meidän pikkukaupunkimme kirjastolle.
Kaikki upeat uutuudet löytyvät sieltä ja heti.





Tämä tyttönen syntyi äsken.
Siinä on selvästi noidan menttaliteettiä.

Se maailma, jossa elän, tulee melkein aina, selvästi piiroksiini.


keväällä aukeaa tyhjyys..

Jäin kiinni tähän tyttöön.
Halusin kokeilla eri värejä, eri vahvuuksia.
Jokin hänessä on, joka minun täytyy katsoa ja löytää,
ennen kuin teen uutta..

Katselin eilen ohjelmaa miten Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalaukset syntyivät.
Tykkään valtavasti Kuutti Lavosen töistä, maalauksista.
Oli mielenkiintoista saada kuulla taiteilijan syvempää keskustelua töittensä kanssa,
ajatuksia siitä, miten tuo pitkä prosessi muutti hänen suhtautumistaan uskomiseen..

Joku tyhjä aukko minuun on ilmaantunut lumien häipymien myötä.
Ehkä se on ollut siellä pitkäänkin, pakkanen ja lumet ovat vain peittäneet sen syvälle..
Tuo kirkas, puhdas valo sen paljastaa.
En osaa selittää sitä.
Onko se kaipuuta, ikävää, tyhjyyttä..





Kaikki on hyvin

niin hyvin kuin juuri nyt voi olla
ja kuitenkaan kaikki ei ole hyvin...

sanat kadoksissa...

mitä kirjoittaisin

sanat ovat sisälläni
ne ovat pieniä nuppuja
en saa niitä ulos

on niin paljon aikaa, tilaa,
mahtuisi tänne monta asunnotonta,
monta yksinäistä, monta nälkäistä

tuhlaanko tämän päivän itselleni?

Pitkäperjantaina..

Kuuntelen ylen radio ykköstä.Stabat Materiaa.
Piirsin tytön. Kokeilin eri variaatioita hänestä.

Ensimmäinen Pääsiäinen, kun olen yksin.
En koe itseäni yksinäiseksi mutta yhdessä on aina enemmän.
Nuorempi tyttäreni on omassa maailmassaan.
Ehkä pyydän exmiestäni syömään Pääsiäsipäivänä.

Hiljaisuus on luonani,
hymyilen sille.











tämä jännittävä aika...

Hui hai, huiskis haiskis...

Noidat ne täällä lentelee ja saalistelee kilttejä kissoja.
Munkin Lötjönen teki pienen kierroksen luudalla, mutta onneksi tajusi hypätä ajoissa pois, ettei joutunut Kyöpelivuorelle...(kuvissa Lötjönen)

Olkaa tarkkoja, älkää päästäkö kissoja yksin ulos, ainakaan pariin kolmeen päivään..

Ihanaa pääsiäisaikaa,
taikaa,
munia ja mämmiä..

suloinen kevät...

Juuri tällaisena päivänä,
kauan sitten, sain laittaa polvisukat jalkaan ja olla villatakin kanssa ulkona.

Ruutua, hyppynarua, palloa seinään..
Vieläkö lapset mahtavat pelailla kymmentätikkua, maata, mustaamiestä..
Alalkoulujen pihalla onneksi vielä..

Enää ei saa sanoa "Kuka pelkää mustaa miestä"

Etsin käteensopivat pallot ja lähden heittelemään autotallin seinään..

Ihanaa kevättä, halauksin♥

Saada lapsen mieli takaisin..

Näin tänään kevään ensimmäisen perhosen.
Jokin minussa värähti, tunnisti yhteisyyden.
Kuin pieni lapsi olisi löytänyt aarteen, multaisen kiven,
sammakon kuteita..
Vanheneminen on suloista, saa lapsen mielen takaisin.

Nähdä, löytää ja kuulla ihmeellisyyksiä pihanurmikon kasvaessa itsekseen...


" Valossa hengitän yhteyttä ja kosketan sitä."

Minun hiljaisuuteni on tyhjä tila,
tila ilman seiniä, ilman kattoa.
Hiljaisuuteni on sisäinen tila,
pysähtynyt, kuunteleva, oleva..

Hiljainen tila voi olla olohuoneeni lattia,
metsäpolku, merenranta, sade, pilven liikahdus..

Jotta voin nauttia ja olla ihmisten kanssa, tarvitsen ajoittain hiljaista tilaa itseni kanssa.
Hiljaisuus luo tilaa, jotta voin olla lähellä muita ihmisiä.

Hiljaisuudessa kohtaan itseni.
En pelkää itseni kohtaamista.
Kuulen oman hengitykseni rytmin, sydämeni äänen
ja joku jossain syvällä kutsuu minua...

Hiljaisuus on ensi askel kohti syvempää hengellistä elämää.
Uskon, että vain hiljaisuudessa voin kuulla Äänen.

Liian usein arjen ajatukset, tekemiset, äänet täyttävät päiväni..





Rauhaisia hetkiä, pysähtymisiä teille, pian alkavalle hiljaiselle viikolle..

äänekkäitä ovat ihmisen ajatukset..

Piirtelyä..
Haravointia,kalkkia, siemeniä..
Linnunpöntöt odottavat asukkaitaan..
Viimeiset lumet huokaavat..





Varasin matkan tyttärelleni ja minulle..
Aurinkoa ja liikuntaa..





Löysin kirjastosta ihanan kirjan " Hiljaisuuden etsijöitä"
-toimittanut Tertti Lappalainen

"Eivät minua hurmaa
tietokoneiden binääriset
silmäniskut, astronauttien
kuutamokävelyt.
Olen nähnyt: jokainen
pensas on palava.
-Torsti Lehtinen

suhertamista..

Huh, hukkasinko aikaa?
Yritin opetella kuvankäsittelyä.
Jotain pientä onnistuin..
Tarvitsisin opettajaa, ihan vierelleni.

Yläkuva on melkein alkuperäinen.
Olen tehnyt tämän kollaasin repimällä paperisuikaleita kukiksi, mekoksi ja lisäsin kasvot vanhasta kuvasta. Lisäsin hieman värejä Picasalla.




Tässä piirsin edellisen kuvan päälle hiirellä "painttillä".
Piirsin silmät erilailla ja uusia kukkia...





Sit yritin tehdä joitain muutoksia, muokkauksia "picnicillä".
En onnistunut tallentamaan tekemiäni muutoksia.
Vain kirkkaammat värit onnistuivat.

Yritin ja yritin, kunnes tuskastuin ja lopetin...
Tässä tuhraantui tosi paljon aikaa...
haasteellista mutta luomupiirtäminen on ihanampaa, ainakin minulle,
kun en hallitse takniikkaa..

Nyt menen laittamaan linnunpönttöäni puuhun.

Voikaa hyvin tänä ja muinakin päivinä ♥

"Me olemme vain ajatustemme tulosta"-Buddha

Vapaa päivä tänään.
Kissa istuu sylissäni, peitän sen villatakillani, se kehrää..

Eilen haravoin, siivosin pihaa, huomasin kasvun ihmeitä.
Päätin ostaa uuden linnunpöntön tai kaksi, kissoistani huolimatta.

Perjantaina ostin Akateemisesta "Secret"-kirjan 12 eurolla.

Olen tiennyt tuon Salaisuuden jo aiemminkin. Olen törmännyt siihen viisaitten ihmisten kirjoissa. Olen lukenut ja ymmärtänyt sen, se on ollut aina minussa... mutta olenko elänyt sitä?


Salaisuus, vetovoimanlaki toimii aina ja kaikkialla.
Luon oman elämäni täällä omien ajatusteni kautta.
Vedän puoleeni sitä,
mitä ajattelen, sitä mitä rakastan, sitä mitä vastustan.


"Kuvittelukyky on tärkeintä. Se on esimakua elämän tulevista iloista"-Einstein.


"Ihminen, joka antaa mielensä askarrella elämän synkissä puolissa ja muistelee yhä uudelleen menneitä epäonnistumisiaan ja pettymyksiään, tulee pyytäneeksi lisää epäonnistumisia ja pettymyksiä vastaisen varalle. Jos näet vain huonoa onnea tulevaisuudessa, tulet pyytäne…

sunnuntain ihanuutta...

Piirtelyä,
piirtelyä ja
piirtelyä...

Haluan mennä ulos,
aurinko suorastaan kutsuu ja houkuttaa...

Taidan juosta metsään,
onkohan polut yhtään päässeet lumesta..


















Looking For Your Face -- Rumi

En oikein muista, missä törmäsin ensimmäisen kerran Rumiin.
Hän kai tuli luokseni.
Heti hänen sanansa vangitsivat minut.
Työntyivät hellästi aivan sisimpääni asti, sinne missä Pyhin minussa asuu, levittäen tuota kirkkautta koko kehooni.

Joka kerran kun kuuntelen näitä sanoja, jokin minussa liikahtaa, avautuu ja en ole enää sama kuin äsken.

Ihanaa kun löysin "Rakkauden aikakirjan", jossa kerrotaan Rumin elämästä, hänen runojensa taustasta, Rakkaudesta, jonka hän löytää..samalla kun menettää..

Löysin tuo kirjan Leena lumen blogista täältä.


Ihanaa,valontäyteistä suloista viikonloppua teille kaikille ♥

elämä voi olla väkevä, intensiivinen ja täysi...

"Ollaksesi suuri, pane kaikki mitä olet, pienimpään, mitä teet.
Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä mitään sulje pois.
Ole kaikki kaikessa.
Kuu mahtuu jokaiseen lampeen, koska se loistaa niin korkealta."-Fernando Pessoa.

Löysin pienen rutistuneen lappusen, josta luin nämä viisaudet tänään.






Sateisen harmaata mutta pehmeän lohdullista.
Aina rakastan sadetta. Se puhdistaa ajatukset ja kirkastaa kasvot.
Tykkään kulkea kumppareissa.
Ja kuka sanoikaan, että kuuntele minua niin kuin sadetta kuunnellaan.
Niin haluan minua kuunneltavan.

tänään....

Joutsen lensi ylitseni.Ensimmäinen tänä keväänä.
Sielussa asti jokin värähti.
Se huusi sydämensä ilosta. Sen ääni on suruisa.
Rakastan joutsenia.

Otin polkupyöräni talvivarastosta ulos.
Ajoin kaupungille. Ihanaa ja joutuisaa.

Soitin nuoremmalle tyttärelleni.
Hän oli jotenkin omissa maailmoissaan. Jotenkin niin kaukana kaikesta, vaikkakin on lähellä.

Aion katsoa vaaliohjelman.
Aion äänestää, vaikken ihan varmasti vielä tiedä ketä.
Ehkä äänestän tuttuani. Ainakin tunnen hänet.



Ystävättäreni Kepa- 60v

Kerttu on uskomattoman luova, taitava, kekseliäs, energinen, taiteellinen ja vaikka mitä... hänen juhlissaan esitin sen "ruusutanssini".

Tutustuin häneen jotain 15 vuotta sitten "Lasten- ja nuorten teatteriohjaajakursseilla täällä Uudessakaupungissa. Siitä asti ystävyytemme on vahvistunut ja syventynyt.






Hänellä on ihan mahdottoman, uskomattoman upea näyttely kulttuurikeskuksemme Crusellin taidenäyttelyhallissa, teatterin alakerrassa.
En voi ymmärtää, kuinka yksi ihminen on voinut nypertää ja näpertää, toinen toistaan ihanampia nukkeja, satuhahmoja ja teatterikulisseja esityksiinsä.
Niin ihailtavaa, kunnioitettavaa !!





Suosittelen kaikille, jotka vain asutte täälläpäin tai kauempanakin, retkeä Uuteenkaupunkiin.
Tulkaa katsomaan näyttelyä, moista ette ole kokeneet ennen.
Tulkaa yksin, tulkaa yhdessä ja etenkin, jos teillä on lapsia tai lapsenlapsia.

Lauantaina on klo 17.00 sitäpaitsi täällä nukketeatteriesitys "todellinen prinsessa".




Nukketeatterikulttuuri on suomessa a…

On puhuttava tarina pois..

Jäin kiinni tarinaani,
samanlailla, kun joskus naamio voi jäädä kiinni ihmisen kasvoihin.
Paluu aitouteen, itsensä luo voi olla pitkä ja kivulias.

Nautin esiiintymisestä.
Haluan jakaa, mitä olen löytänyt.
Haluan olla kanava, antaa virrata kauttani.





Hiljennyin, pyysin, että en olisi yksin tekemässä tarinaani, elämässä sitä..

Päädyin naamioon.

Tulin näyttämölle pimeydestä, lokit itkivät kaukana.
Näin valkoisen ruusun. Tulin sen luo. Riisuin saappaat. Käperryin alas, poskeni makasi ruusun päällä, hennosti.

Muistin...

Riisuin huivini, takkini..koskin kasvoihini, joita petti naamio..
Kuuntelin, pysähdyin...koin naamioni, jota olin pidellyt niin pitkään..

Halusin luopua naamiostani...
Kosketin kasvojani...tunsin, aistin kaiken uudella, puhtaalla tavalla..olin kuin uudestisyntynyt itseeni..


Uskon, että ihmiset kokivat jotain ..jokainen omalla tavallaan..
Kaksi ystävääni olivat koskettuneita, vaikuttuneita..
moni muukin....uskon..

Olen iloinen, kun halusin tehdä/elää tuon esitykseni ystävättärelleni.

Jokin…

pientä kihelmöintiä....

Tänään, ihan kohta on se hetki..
Kävin näyttämöllä esitykseni kerran läpi,
jotta valomies ja musiikkimies tietävät, millainen juttu, mitä valoja, milloin musiikki..







päätinkin ottaa itsetekemäni naamion mukaan..
tarina muuttuu hieman..




mutta uskon, että se syvenee..

nyt jännittää sillain kivasti..
kerron sit miltä tuntui...