Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2009.

Rauha...

Mitä on Jumalan rauha?

"On sanottu että on olemassa rauha, joka ei ole tästä maailmasta. Jumalan rauha tunnistetaan yhdestä ainoasta asiasta: se on joka tavalla täysin erilainen kuin kaikki aikaisemmat kokemukset. Se ei muistuta mitään, mitä ennen on tapahtunut.
Se on täysin uusi asia. Menneisyys vain häipyy pois ja sen tilalle tulee ikuinen rauha. Hiljaisuus sulkee sisäänsä kaiken."

Miten tämä hiljaisuus löydetään?

" Kukaan ei voi epäonnistua sen löytämisessä, jos hän vain etsii sen edellytyksiä.
Jumalan rauha ei voi milloinkaan tulla sinne, missä on vihaa, sillä viha kieltää pakostakin rauhan olemassaolon.
Anteeksianto on sen vuoksi välttämätön edellytys Jumalan rauhan löytämiselle. Mikä vieläkin enemmän: anteeksiantoa seuraa pakostakin rauha.
Mielen tyyneys ei ole vähäinen lahja.

Anna anteeksi maailmalle, niin olet ymmärtävä, ettei mikään Jumalan luoma voi päättyä eikä mikään, mitä hän ei ole luonut, ole todellista."

Otteet ovat Ihmeiden oppikirjan opettajan käsikirjast…

1. adventtina...

Maalasin eilen enkelin, joka kantaa yhtä kynttilää...adventtienkeli..
Yritin aamulla saada enkeliäni hymyilemään, edes hiukkasen...ei riitä, että huulet ovat hymyssä, jos silmät sanoo surusta..Mutta toisaalta, melkein kaikki ikonit, jotka olen nähnyt, ovat vakavailmeisiä, pyhimyksien kuvia..



Tänään pikkukaupungissamme olivat "wanhanajan markkinat". Myyjiä oli melkein enemmän kuin ostajia, toinen toistaan upeampien luomustensa kanssa. Oli sukkaa, lapasta, lyhtyjä, kransseja, enkeleitä, tonttuja, koruja, ruokaa, leivonnaisia...
Kuinka taitavia käsistään ihmiset ovatkaan.
Minä en ostanut mitään. Päätin tehdä kaiken itse, niin ruoat, leivonnaiset , kortit ja sukatkin...siinä tekiessä se Joulun aito tunnelma kasvaa ja joulunmieli kehittyy..


Nuorempi tyttäreni on ollut viime aikoina hyvin poissaoleva, kaukana itsestään.
Mietin, milloin hän on viimeksi ollut läsnä itsenään...Onko se tämä pimeys, tämä lumettomuus, yleinen hektisyys joka saavuttaa pienenkin ihmisen, vaikka piiloon suojautu…

kaipausta...

Eilen kaivoin takapihaltani metrisen katajan ja istutin sen isoon ruukkuun. Kannoin ruukun sisäälle ja ripustin pikkujouluvalot katajan harteille.
Laitoin lyhdyn ulos kalliolle valaisemaan ja karkoittamaan illan pimeyttä.
Leivoin kaksi joulutorttua ja söin ne.


Eilen illalla kaipasin lähelleni unelmieni rinssiä, sieluni ystävää...
miestä, jonka katse saa lehdettömän puun havisemaan....
miestä, joka suutelee minun selkääni siivet...
miestä, joka laulaa minut tähtien puutarhaan, kuun toiselle puolelle,
jossa ikuinen valo hohtaa kaikille...



enkeleitä...

"Enkeleitä on esiintynyt kaikissa uskonnoissa, ja kaikkien aikojen ja uskontojen edustajat sekä aivan uskomattomatkin ihmiset ovat kohdanneet heitä.

Enkelit ovat tapamme ilmaista kaipausta meitä vahvempia ja meistä välittäviä olentoja kohtaan. Heidän kauttaan ilmaisemme haluamme elää tietoisuudessa, ettemme ole ainoita ajattelevia ja tuntevia olentoja koko maailmankaikkeudessa."-Jane williams, Enkeleistä.


Itse en ole koskaan nähnyt elävää enkeliä. Olen kohdannut kyllä enkelimäisiä ihmisiä.
Ainakin kerran sain puhelun eräältä entiseltä oppilaaltani, joka ihan selkeästi toimi välittäjänä tai kanavana Yläkerrän Herralta.
Minua on heitetty kirjalla. Minulle on annettu teksti, joka syöksyi suoraan sydämeeni, enkä epäilly hetkeäkään, mistä tuo viesti tuli. Se oli kuin pieni ihme.

Olen aina tykännyt piirrellä enkeleitä, erilaisia enkeleitä.
Tämän enkelin piirtelin aamupäivällä, kun halusin tehdä vähän jouluisempaa...

"Enkelit ajattelevat itsestään kevyesti, siksi he osaavat lentää.…

valo kulkee edellänne...

" Ei ole helppoa nähdä, kuinka rakastamasi ihminen tekee vääriä ratkaisuja, ja kuitenkin niin välillä täytyy tapahtua, että tietyt asiat opitaan. Asioita voi oppia vaivattomasti, mutta useinmiten, kun ne opitaan kantapään kautta, niitä ei enää unohda. Älä siis ole ylisuojeleva, opi irrottamaan kätesi suojissasi olevien ihmisten ympäriltä iästä riippumatta. Anna heidän ottaa vastuunsa, ja vielä sen lisäksi iloita vastuusta, jolloin autatte toisianne kasvamaan."-Ovi sisimpään

Tänään vanhemman tyttäreni mieli oli ihan erilainen kun pari päivää sitten.
Olen iloinen , kun hän uskaltaa tuoda raskaimmatkin asiansa minun luokseni, odottamatta kuitenkaan, että ottaisin ne kannettavikseni.
Olen läsnä ja rakastan, se riittää.

Kaiken harmauden keskellä on valo kuljettanut minua.
Aamu-usvan keskellä tuntui kuin enkelin harsot liisivät ilmassa.

Niin kauniita ihania kirjoituksia, kuvia, musiikkia olen löytänyt sivuiltanne.
Kiitos niistä teille! Etenkin kosketuin Uunan runosta ja kuvasta tänään.

samankaltaisuudet...

Ihanaa...
Huomenna oppilailla alkaa koeviikko. Tarkoittaa, että mulla on tiistaihin asti ei mitään koulussa. Pieni hengähdysloma kaiken pimeyden keskellä.
Ajattelin huomenna joogailla ja mennä sit uimaan. Lupasin nuoremmalle tyttärelleni, että leivon karjalan piirakoita...

Nautinnollista omaa aikaa ja vaikka mihin..unohtamatta hiljaisuuden kuuntelua...

Luen melkein joka päivä Eileen Caddyn kirjaa "Ovi sisimpään".

Eileen alkoi vuonna 1953 saada henkilökohtaista ohjausta sisimpänsä syvyydestä kuuluvalta hiljaiselta, hennolta ääneltä, jonka lähdettään hän nimittää sisällään olevaksi Jumalaksi.
Hänen vuosien aikana vastaanottamat opetukset ovat koottu tähän edellä meinitsemaani kirjaan..

Maanantaina 22.11.

"Näe aina elämän valoisa puoli. Odota vain parasta ja näe niin tapahtuvan.
Älä koskaan syytä toisia kielteisestä mielentilastasi. Olet oma mestarisi; sinä voit kääntää kuvan ylösalaisin katsoaksesi, mitä on toisella puolella.
Jos valitset elämän synkät puolet älä odota, että ved…

haluan luottaa...

Pieni sininen orvokki sinnittelee marraskuun lopun harmaudessa...
Tunnen olevani tuo kukkanen sateen ja tuulen, harmauden ja pimeyden sylissä...


"Joku on salaa pannut käteeni rakkauden kukan.
Joku on varastanut sydämeni ja
sirotellut sen yli taivaan.
En tiedä olenko löytänyt hänet vai etsinkö edelleen,
kaikista paikoista, ja onko tämä kipu onnea vai
polttavaa tuskaa."

Vanhempi tyttäreni soitti minulle alkuillasta.
Juttelimme, pääasiassa kuuntelin.
En osaa olla murehtimatta, kannan tuskaa hänen elämästään, hänen yksinäisyydestään, hänen kihlattunsa alkoholin käytöstä, hänen tyhjyydestään, hänen suunnattomuudestaan..
En osaa, en voi muuta kuin kuunnella ja olla läsnä... mutta minusta tuntuu, että minun täytyisi tehdä enemmän..haluaisin tehdä...mutta elämä on hänen omansa ja hän elää sitä itse...etsii ja löytää, kadottaa ja taas löytää...

Mitä isommiksi/vanhemmiksi lapset kasvavat, sitä suuremmiksi murheet heistä muuttuvat...

"Tee minusta vapaa niinkuin taivaan linnut,
näkymättömien …

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

harmaan valtakunta...

Kävin keskellä päivää metsässä lenkillä. Vaikka tuo harmaus peittää kaiken ja pilvet roikkuvat maassa asti, silti herkkä, utuinen valo on siellä läsnä. Niin rauhoittavana rentouttavana luonto sulkee syliinsä vaeltajan. Metsässä ei todella liikahtanut lehtikään.



Pysähdyn aina tämän pienen puisen sillan keskelle ja katselen pientä jokea, joka kulkee puiden lomitse. Tuo paikka on yksi minun voimapaikoistani. Aika pysähtyy ja jään pitkäksi hetkeksi vain hengittelemään..

Huomenna lähden opettajakolleegoitteni kanssa retkelle hieman toisiin maisemiin..
Lähdemme aikaisin aamulla bussilla Helsinkiin. Vierailemme tietysti Ateneumissa Picassoa katsomassa. Onneksi jää myös omaa aikaa, jolloin voin mennä syömään ja ehkä Akateemiseen ja Stokkalle...musaosastolle ja taideosastolle...

Kummallista, ihmeellistä miten kaikki pikku asiat loksahtavat kivasti kohdalleen. jotenkin olen varma, että joku ohjaa ja auttaa minua....muistuttaa, huolehtii ja järjestelee asiat jouhtaviksi..
Minusta minun elämäni on h…

elämä on kaunista...

Eilen maalarimestari maalasi taloa..ei sinistä ei punaista vaan valkoista..
Olen iloinen, kun sain ihan putipuhtaat seinät ja etenkin takan, joka oli ennen ihan mustana savusta..
Aikaisin aamulla siivoilin innoissani melkein uudessa olohuoneessani. Muuttelin huonekalujen järjestystä, poistelin turhia esineitä ja tauluja seiniltä..

Kuvaan pääsi linssiluteeksi sankarikissani, hiirien metsästäjä Lötjönen.



Olen kolme yötä nukkunut huonosti, heräillyt monta kertaa yössä ja herännyt myös liian aikaisin aamuisin...Pientä jotain jossain , vai onko?
En ole muutamaan päivään viitsinyt paljoa liikkua tai olla ulkona, jos vaikka olisin sikaflunssassa, siinä miedoimmassa versiossa.
Tänään kyllästyin säästämään itseäni. Kävin metsäkävelylenkillä ja uimassa uimahallissa. Tuli mielettömän ihana olo. Mielenkiintoista nähdä, millainen on ensi yö?

Uimahallissa oli rauhallista. Vain muutamia uimareitä, vesijuoksijoita vedessä. Saunassa rattoisaa jutustelua ihmisten kanssa. Olimme kaikki siinä aitoina, omina it…

maalia..hiiriä..askartelua...arjessa....

Tällainen olo on just nyt kun juuri maalaamassani kuvassa..
Kaksi päivää pääni on ollut oudon kummallinen..onko kipeä vai ei..Niska ja takaraivon alue jäykkä....hieman viluinen olo...haukotuttaa....
Onko minussa taistelua sisälläni? Onko pöpöt hyökkänneet ja immuniteettini yrittää kaikkeudellaan puolustaa?? sairastunko ?
Olen laulellut resonoivia äänteitä, pyhiä lauluja, ehkä se karkoittaa paheliinit pois..

Koulustamme olivat yläkoulun puolelta, puolet tai ainaskin yli kolmasosa oppilaista tänään poissa....Lukiolaisia vähemmän...Opettajia vieläkin vähemmän...
Kuulemma se sikatauti on lantautunut tänne meidän pikkukaupunkiin nyt...
kauan sitä odotettiinkin..

Laitoin muutama päivä sitten ihka uuden luonnonvalkoisen maton keittiön lattialle...
Kun tulin tänään kotiin Lötjö-kissani autuaalisena söi isoa hiirtä, juuri sillä uudella matolla...ja matolle se jätti muistot saaliistaan...

Huomenna maalarimestari tulee kotiini maalaamaan kaksi seinää ja takan...Ajattelin ihan aluksi maalata itse, mutta …

"tunne itsesi"

Maailmani on kuvieni maailma. Kokemusteni kuvat ovat rakentaneet persoonallisuuteni siksi millainen olen suhteessani maailmaan.
Millainen on ihmiskäsitykseni?
Maailmankatsomukseni?
Minäkuvani?

Olemme oman tarinamme seppiä.

Tarinamme on kuin eräänlainen sabloni: vajavainen, rajaava tapa olla oman menneisyytensä raportoija, raportti.

Tuon raportin lista on pitkä.
On onnistumista ja ylpeyttä, epäonnistumista ja häpeää. Syyllisyyttä ja syyttelyä. Yritystä ja erehdystä. Menestyksiä ja suruja. Rakkautta ja pettymyksiä. Kateutta ja vihaa. Myötätuntoa ja sääliä. Arvottomuuden ja alemmuuden tuntoja, itsesääliä ja ahdistusta. Ennakkoluuloja ja ajatuspiintymiä. Luuloa ja epäluuloa. Totta ja valhetta, unta ja unelmia.

Kokemuksia on joka lähtöön. Vahvasti emotionaaliset kokemukset muistamme parhaiten. Pahimmat psyykkiset traumat muistaa vain kehomme. Olemme ne torjuneet alitajuntaamme, aivojemme uumeniin.

Jokaisella on oma tarinansa , his story, historiansa. Aivoihin ja kehoomme säilötty historiamme, mi…

tänään minä kaipaan sinua!!!

Tänään kolleegani kyseli minulta, että olinko antanut oppilailleni jonkun monisteen äänestä....ja hän jatkoi, että he olivat jotenkin ihmetelleet, että onko tämä terveystietoa...

Kyselin häneltä tarkemmin, että mitä he olivat sanoneet.ketkä..Kolleegani antoi pyöreitä vastauksia...ja "puolusti" yleisesti oppilaita, heidän peloissaan, ei ymmärryksessään jne... Hän kertoi itse olevansa hyvin varovainen, ehkä liiankin, kertoessaan, opettaessaan asioita...ja että ainakin tieteellinen tutkimus ois hyvä olla taustalla. Hän opettaa uskontoa ja psykaa.. Oikein mukava, hyvä opettaja...


Minulle tuli tarve puolustautua, vaikka ajattelin, että ei tarvitse...Olen omasta mielestäni toiminut aivan oikein ja sydämestäni...
Ennen kurssin alkua sanoin, että tulen kertomaan ja antamaan materiaalia kirjan ulkopuolelta, sillä esim. yo-kirjoituksista 2-4 kysymystä vaatii tietoa kirjan ulkopuolelta...ja haluan yrittää laajentaa heidän näkemystään ja ymmärrystään ihmisen terveydestä ja mistä siinä on o…

väreilkää...ja laulakaa....

Ruskeaa, vihreää, syksyistä...
Otin tämän kuvan juuri eli 11.11. klo 12 takapihaltani..
talvesta ei puhettakaan.
Olen kateellinen kaikkien lunta täynnä tihkuvien ihanista talvimaisemakuvista!

Aamulla lukion tanssitunnilta oli poissa 10 tyttöä..toisaalta taas terveystiedon tunnilta poissa vain kaksi...Vielä ei tuo possutauti ole saapunut meille, vaikka sitä niin odotetaan...riehuu jo täydellä Salossa, Turussa ja Raisiossa...

Puhuimme oppilaitteni kanssa hyvästä/huonosta työ- ja kouluolosuhteista...ergonomiasta, melusta, sisäilmasta...

Annoin heille monisteen TEE-lehden artikkelista, jonka on kirjoittanut Aitti Airo..
Kerroin ihmisen ja koko maailmankaikkeuden, kaiken väreilemisestä...

"Äänellä on mystinen voima"
Leser-Lasario oli tuleva tiedemies, kun hän sattumalta keksi uudelleen äänen parantavan voiman. Hän oli kahdeksantaista vuotias, kun lääkärit uskoivat hänen kuolevan. Mutta sattumalta hän kuunteli naapurin lapsen jokeltelua ja ääntelyä lumoutuneena ja huomasi että lapsi hengi…

isin tyttö..

"Isin tyttö"...tein tämän kolaasikurssilla. Maalasin tänään siihen uuden värisen taustan. Entinen oli violetti. Tykkään tästä enemmän.
Isältäni olen perinnyt tuon piirustustaitoni...


Niin paljon on täällä tänään satanut vettä. Ihan koko päivän sitä on riittänyt.
Oispa tuo vesi tullut lumena. Tähän tämmöiseen sateiseen säähän saamme kait tottua..


Huomenna on isänpäivä.

Ex-mieheni ja tyttäreni tulevat luokseni isänpäivän päivälliselle. On todella ihanaa saada nauttia yhteisestä ruokailuhetkestä.
Olen niin iloinen, kun entisen mieheni kanssa olemme hyviä ystäviä ja viihdymme yhdessä. Mitään vanhaa kaunaa ei ole olemassakaan...Tuemme ja innostamme toisiamme. Mutta suhteemme ei enää voisi muuttua romanttiseksi suhteeksi ja miksi tarvitsisikaan...näin on hyvä!


Oma isäni joutui kaksi vuotta sitten dementiakotiin Jyväskylässä.
Hän sairastaa alzheimerin tautia.
On hyvin surullista, kun oma isä ei ole enään läsnä. Ei hän hirveesti ollut läsnä aiemminkaan mutta yritti omalla karulla ja kömp…

hengitä sisääsi rakkautta...

Isonenäinen nainen lumisateessa koki muodonmuutoksen...prosessi jatkuu..

Sieltä se lumisade tuli...Ihanuus!!!!
Pieniä tihkuisia hiutaleita sataa tiuhasti alas. Olen niin odottanut.
Nyt jo näyttää valkoiselta.
Saamme lisää valoa ja puhtautta...
Tuntuu kuin sisimmäinen maailma minussa avartuu...



Ajatukseni ehkä lähti liikkeelle Euroopan ihmisoikeuden tuomioistuimen (EIT) päätöksestä, että italialaisten koululuokkien seinillä olevat krusifiksit loukkaavat koululaisten uskonnon vapautta ja vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumuksensa mukaan...


Melkein jokaisen liikuntatuntini lopuksi, etenkin joogan, rentoutan oppilaani.
Käyn kehon läpi rauhaisalla äänellä, pyydän oppilaitani olemaan läsnä hengityksessään, antamaan painontunteen kasvaa kehon eri osissa ja hetken syventämisen jälkeen,jätän heidät makaamaan levollisina, painavina itsessään..
He makaavat , monikin aika syvässä rentoutuksen tilassa lattialla.
Muutamien minuuttien jälkeen kutsun heitä tulemaan läsnä tähän hetkeen, tähän tilaan.…

värit vievät mennessään..

"Isonenäinen nainen ensipakkasessa"


"Väri on muotoa läheisemmässä suhteessa emootioihin."-David Katz

"Jos tiedemies sanoo teille, että tietyt kaksi väriä ovat "riiitasointuisia",
merkitkää värit muistiin ja käyttäkää niitä aina kun voitte."John Ruskin


En halunnut tänään mennä piirustuskerhoon. Jäin kotiin maalaamaan,
tai oikeastaan läträämään ja suttaamaan värien kanssa.

Kuten daniel Katz , yhtenä monista, on sanonut, että värit vaikuttavat voimakkaasti tunteisiimme, ei niinkään muodot..

Minulle värit on aina olleet hirmuisen tärkeät.
Muistan lapsuudestani, kun minua kehuttiin aina vahvoista väreistäni.
Meidän keskiviikkopiirustuskerhossa, hyvin monet käyttävät värejä hillitysti, varovaisesti, haaleasti...Olen useasti kiinnittänyt siihen huomioni ja miettinyt, mitä tuo kynän tai värin jälki kertoo tekijästään, luojastaan...


Tänään aamulla mulla oli oppilaitteni kanssa jäähallissa luistelua.
Vedin päälleni hieman kauhtuneen oranssin värisen sopivan paks…

väsyttää...

Eilen illalla taivas oli hyvin voimauttavan, vahvan ja
jopa pelottavankin näköinen. Jäin vain tuijottamaan pilvien liikkumista.
Kuu näyttäytyi melkein kokonaisenaan välillä hohtaen ja
välillä piiloutuen pilvien taakse.
Jotain hyvin mystistä oli läsnä siinä hetkessä, satumaista.

Halusin ikuistaa tuon hetken itseeni ja myös kameraan...
mutta ilman jalustinta , kuvasta tuli liikahtunut...



Olen ollut viime aikoina hieman väsähtänyt.
Olen kyllä liikkunut riittävästi ja monipuolisesti....
Tänäänkin vedin hip hoppia oppilailleni ja kohta vielä joogaa..
Olen ulkoillut, olen nukkunut riittävästi ja syönyt terveellisesti
ja vain ollut...

Oisko se tää aika sit, joka väsyttää???
Tai sit tää ikä!!

Ihania pimeitä iltoja ja öitä,
sateisia harmauksia...

Kynttilöitä ja lyhtyjä,
pysähtyneisyyttä ja levähtämistä,
hiljaisuutta ..

ihana marraskuu...

"Nyt suostun särkymään,
viimeinkin saamaan omat kasvoni.
Murra minut kokonaan,
jos niin kerran ehdyn.
Mutta mistä tiedän
että oikeaan suuntaan viet?
En kai eksynyt väärään metsään?

Sillä, kun katson sisääni
sinne minne kuu laskee iltaisin
ja missä sudet öisin ulvovat,
näen, että lähteen pinta jo väreilee
ja hiljaisuus kutoo uutta alkua."

(Otteet T.Hellstenin runosta "Muutos")

Marraskuun maahisen harmaassa, rusahtavassa maisemassa
kaikki heleä, kevyt ja kirkas erottuu isona
ja saa vahvuutta ja valoa...
Kauneutta, ihanuutta riittää yllinkyllin
ja jo niin pienessä...

Runot, musiikki, tarinat , kuvat
kuljettavat meidät syvälliseen yhteyteen aidon itsemme kanssa..
kaikki tuntuu niin todelliselta, hauraalta, herkältä..
vain marraskuu pysäyttää meidät pysähtymään, etsimään hiljaisuutta,
jonka kautta tie löytyy...