"Nyt suostun särkymään,
viimeinkin saamaan omat kasvoni.
Murra minut kokonaan,
jos niin kerran ehdyn.
Mutta mistä tiedän
että oikeaan suuntaan viet?
En kai eksynyt väärään metsään?
Sillä, kun katson sisääni
sinne minne kuu laskee iltaisin
ja missä sudet öisin ulvovat,
näen, että lähteen pinta jo väreilee
ja hiljaisuus kutoo uutta alkua."
(Otteet T.Hellstenin runosta "Muutos")
Marraskuun maahisen harmaassa, rusahtavassa maisemassa
kaikki heleä, kevyt ja kirkas erottuu isona
ja saa vahvuutta ja valoa...
Kauneutta, ihanuutta riittää yllinkyllin
ja jo niin pienessä...
Runot, musiikki, tarinat , kuvat
kuljettavat meidät syvälliseen yhteyteen aidon itsemme kanssa..
kaikki tuntuu niin todelliselta, hauraalta, herkältä..
vain marraskuu pysäyttää meidät pysähtymään, etsimään hiljaisuutta,
jonka kautta tie löytyy...
Kommentit
Tykkään itsekin...näin tän metsälenkilläni sunnuntaina...