Siirry pääsisältöön

värit vievät mennessään..


"Isonenäinen nainen ensipakkasessa"


"Väri on muotoa läheisemmässä suhteessa emootioihin."-David Katz

"Jos tiedemies sanoo teille, että tietyt kaksi väriä ovat "riiitasointuisia",
merkitkää värit muistiin ja käyttäkää niitä aina kun voitte."John Ruskin


En halunnut tänään mennä piirustuskerhoon. Jäin kotiin maalaamaan,
tai oikeastaan läträämään ja suttaamaan värien kanssa.

Kuten daniel Katz , yhtenä monista, on sanonut, että värit vaikuttavat voimakkaasti tunteisiimme, ei niinkään muodot..

Minulle värit on aina olleet hirmuisen tärkeät.
Muistan lapsuudestani, kun minua kehuttiin aina vahvoista väreistäni.
Meidän keskiviikkopiirustuskerhossa, hyvin monet käyttävät värejä hillitysti, varovaisesti, haaleasti...Olen useasti kiinnittänyt siihen huomioni ja miettinyt, mitä tuo kynän tai värin jälki kertoo tekijästään, luojastaan...


Tänään aamulla mulla oli oppilaitteni kanssa jäähallissa luistelua.
Vedin päälleni hieman kauhtuneen oranssin värisen sopivan paksuisen takkini. Päätin, että värjään sen koulun päätyttyä ruskeaksi.En voi luistella sen kanssa kertakaikkiaan...
Koulun jälkeen heitin koneeseen värin , suolan ja takin....
Mutta väri ei tarttunut kuin hiukkasen, tehden takistani entistä kamalamman kuohtuneen näköisen. En kertakaikkiaan voi pitää sitä enään!!

Värjäsin eilen vihertävät housuni ja oranssin vessan maton ruskeaksi. Niistä tuli aivan ihanan, kauniin ruskean sävyiset..Siitä sain idiksen takkiini.
Tais olla jotain tekokuitua se kangas, koska ei suostunut luopumaan entisestään väristään...

Värit tarvitsevat valoa, luonnon kirkasta valoa, ollakseen omassa, aidossa värissään..
Ehkä myös tuo värien puute väsyttää meitä, etenkin nyt kun viimeisetkin syksyn lehdet ovat joutuneet eroon oksistaan ja makaavat maassa hiljaisina, värittöminä..


Odotan niin paljon lunta!!
Se tuo sitä kaivattua valoa ja saa värit loistamaan..

"Sormustillinen punaista on punaisempaa kuin ämpärillinen."_Henri Matisse.


"Jo itse näkeminen on luova teko, ponnistusta vaativa suoritus.."-Henri Matisse

Kommentit

Yksinäinen susi sanoi…
Minäkin rakastan piirtää/maalata vahvoilla väreillä... Haaleat työt eivät kiinnitä huomiota samalla tapaa kuin värikkäät, vaikka kuvat ja kuviot olisivat miten hienot.
Tykkään kovasti tavastasi maalata. Rakastan juuri sitä väreillä leikkimistä...
arleena sanoi…
Kaunis teos ihailen sitä.
Verna sanoi…
Upea teos ja upeaa tekstiä! : ) Valo onkin se olennainen väreissä. Valokuva ei koskaan voi kertoa sitä mitä silmät näkevät maisemassa, kun valo näyttää sen kauneimman puvun.

Lunta taitaa olla tulossa... : )
Yvioon sanoi…
Lapsena vielä kun piirsin ja maalasin, niin käytin voimakkaita värejä. Tosin ne olivat tummia värejä. Ikinä en ole osannut haaleita tai siron vaaleita värejä käyttää.

Jännä asia tuo, mitä värien käyttö kertoo ihmisestä. Joskus olisi ollut kiinnostavaa käydä taideterapiassa ja katsoa, mitä silloin tulisi ulos. Hm.
Uuna sanoi…
Työssäsi värit ja viivat risteilevät hienosti ja hakevat omaa uomaansa. Kaunis!
Niinhän mekin haemme omaa uomaamme ja värejä. Minulla ainakin värit vaihtuvat, aina ei ole samanlainen kausi.
Harmi ettei takkisi suostunut värjäytymään, varmaan tosiaan tekokuitua, siihen ei väri tartu.

Mitäs jos tekisit takistasikin taideteoksen vaikka akryylivärillä, eikö sinulla nyt ole sopivan kirjava pohja? Kyllä se vähän aikaa säilyisi :-)
hanne sanoi…
Kiitos Yksinäinen susi kommentistasi!!

Arleena: =)

Verna: Sitä lunta on tuprutellut hissukseen, pieniä hiutaleita..
heti mieliala muuttui mukavammaksi...
Ilman valoa, kaikki olisi mustaa ja harmaata..

Yvioon:

Taideterapia olisi mielenkiintoista ja antoisaa kaikille...
Olin kymmenisen vuottasitten 16 tunnin kurssin..tykkäsin todella paljon...
osittain rankaakin mutta antoisaa...ja sen jälkeen hieman isompana ja avarampana ulos...

uuna: Kiitos sanoistasi=)


samoin minulle vaihtelee tekniikka, värit...
nyt taas jotenkin akvarellit iskee eniten...myös edelleen mustavalkoisuus...

Takista voisin tehdä uniikin taideteoksen...
saa nähdä mitä sille vielä teenkään...
onneks se ei ole ainoa takkini...mutta oli asiallinen just liikunnassa, ei liian kuuma, ei liian kylmä, eli sopiva!!!Mutta värillä on väliä!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …