"tunne itsesi"

Maailmani on kuvieni maailma. Kokemusteni kuvat ovat rakentaneet persoonallisuuteni siksi millainen olen suhteessani maailmaan.
Millainen on ihmiskäsitykseni?
Maailmankatsomukseni?
Minäkuvani?

Olemme oman tarinamme seppiä.

Tarinamme on kuin eräänlainen sabloni: vajavainen, rajaava tapa olla oman menneisyytensä raportoija, raportti.

Tuon raportin lista on pitkä.
On onnistumista ja ylpeyttä, epäonnistumista ja häpeää. Syyllisyyttä ja syyttelyä. Yritystä ja erehdystä. Menestyksiä ja suruja. Rakkautta ja pettymyksiä. Kateutta ja vihaa. Myötätuntoa ja sääliä. Arvottomuuden ja alemmuuden tuntoja, itsesääliä ja ahdistusta. Ennakkoluuloja ja ajatuspiintymiä. Luuloa ja epäluuloa. Totta ja valhetta, unta ja unelmia.

Kokemuksia on joka lähtöön. Vahvasti emotionaaliset kokemukset muistamme parhaiten. Pahimmat psyykkiset traumat muistaa vain kehomme. Olemme ne torjuneet alitajuntaamme, aivojemme uumeniin.

Jokaisella on oma tarinansa , his story, historiansa. Aivoihin ja kehoomme säilötty historiamme, mielemme sisältö ja toiminta on meidän persoonamme. Minun tarinani on sanalla sanoen kokemukseni elämästä. Se kertoon miten katson, ajattelen ja käyttäydyn muuttuvissa elämäntilanteissa.

Mutta... Olenko menneisyyteni kopio, periaatteen ihminen, joka ei anna periksi millekkään muutokselle?Tapojen ja tottumusteni orjana.

En ole!

Usko vai epäily?
Kumpi on tärkeämpi, kysymys vai vastaus?
Vastaanko heti, vaikken kuullut kysymystäkään?
Olenko valmis kysymään, kysymästä päästyäkin, kysymään?

Uskon helposti, jos sydämeni tietää...

Entä olenko valmis myöntämään, etten tiedä. Olenko valmis tarkistamaan kantojani, avoin muuttamaan mielipiteitäni, etsimään uutta ja avarampaa syvempää tietoa ja merkitystä elämälleni...

Minä uskon, että olen! Mutta jos tiedän olevani oikeassa, aika vahvasti puolustan ja tuon totuuttani esille...
silloin aina en ole niin avoinna toisen totuudelle..sokeudun..käperryn omaan tarinaani..

Oikeassa olemisen tarve on ihmisessä syvällä.
Minä tiedän miten asiat ovat. Minä tiedän, olen siis oikeassa.
Fundamentalismi kumpuaa juuri tällaisesta ihmismielen harhaluulosta.

SOKRATES tunnusti tietämättömyytensä, pukien sen lauseeseen :
"Tunne itsesi".

Edelliset ajatukset ja viisaudet koostin Erkki Melartinin puheesta, jonka hän piti juhlaesitelmänä syyskuussa Turussa.
Kirjoitin omia ajatuksiani joukkoon..


Jännä juttu.
Juuri kun olen pähkäillyt ( edellisessä postauksessani myös) ja peilaillut omia totuuksiani, tekemisiäni ja sanomisiani, ikäänkuin sain selkeän vastauksen tästä E.Melartiinin puheesta.
Sain vastauksen ja ymmärryksen!!
Olen tiennyt tämän aiemminkin mutta nyt tiedän/ymmärrän syvemmin...
Minulle annettiin se vastaus, jota etsin...


Me kaikki ihmiset tulemme omien tarinoittemme kanssa tilanteisiin ja tutkailemme omien linssiemme läpi kaikkea siinä hetkessä...Jos emme ota etäisyyttä, emme pysähdy ja kuuntele "korkeimman" meissä viisautta, irrottaudu tarinastamme, me taomme aina samaa laulua!!!
Ehkä myös joskus ihmettelemme, miks näin kävi??

"Tunne itsesi!" ja niin tulet tuntemaan lähimmäisesikin..