Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2011.

Uusi Vuosi, uusi alku

Keräsin yhteen muutamia tämän vuoden piirroksiani. Niitä, joista pidän ja joissa on mielestäni syvyyttä. Monia olen jatkanut, värittänyt mutta ensimmäiset viivat, muodot ovat aina viattomia, ilman suorittamista, puhtaita.. Mitä minä haluan tehdä tulevana vuonna 2012 toisin? Mitä lupauksia itselleni haluan antaa? Haluan heittäytyä elämän syliin. Haluan ottaa vastaan kaiken, minkä elämä minulle tuo. Haluan oppia luottamaan, luottamaan täydesti. Haluan nähdä kaikki ihmiset, kaikki lähimmäiseni pyhinä, niin kuin he ovatkin. Haluan oppia näkemään heissä vain kaiken hyvän. Haluan olla kiitollinen, armollinen, anteeksiantavainen. Ehkä saan/joudun elämään montakin vuotta, kuukautta, päivää, kunnes opin, edes osan noista lupauksistani. Oikein suloista, ihanaa uutta Vuotta teille kaikille ♥

tyyntä ja rauhaisaa..

Myrsky laantui. Kaunis, aurinkoinen tyyni päivä. Metsässä oli puita hajallaan. Pilkku ja minä hypimme niitten yli. Nautin näistä ajattomista aamuista. Herään usein Pilkun herätykseen, yhdeksän jälkeen. Aamupala ja sit metsään. Eilen ja tänään piirtelin. Tänään tein eilisestä tytöstä kollaasin. Jotain vielä ehkä muutan. Ostin leimasinkirjaimia. Haluan leikkiä niillä. Sain myöhästyneen joululahjan ystävältäni. "Rakkaus"-kirjan. Ihania loppuvuoden päiviä teille ♥

Joulun jälkeen..

Se menee aina niin äkkiä, tuo kauan odottamani Joulu. Nautin, kun sain ex-perheeni koolle, ja tyttäreni ystävän. Ruoka oli onnistunutta. Iloitsin niin paljon ensikerran elämässäni tekemästäni peuranpaistista. Niin maukasta, mureaa, sydämellä valmistettua. Pilkku sai muutaman uunissa paistamani, ei niin kovin lihaisen luun, joita se söi riittävän kauan ja meillä oli ruokarauha. Jotain odotin vielä en päässyt lähelle, en ihan syvälle joku puuttui mikä oli välissä jäinkö häkkiini

Rauhallista, siunattua Joulua kaikille maailmassa!

"Madonna"-Botticelli " Kukaan ei niin köyhä, ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa kukaan ei niin rikas ettei sitä tarvitsisi. ilo on annettu jaettavaksi valo vietäväksi eteenpäin." -Maaria Leinonen

kaksi yötä..

Kaksiviikkoinen, hieman runsas, joululoma alkoi. Ihana vapauttava tunne. Joulujuhlat koulussa menivät hienosti. Etenkin opettajien tanssit. Eilen leivoin taatelikakun. Huomenna teen tyttäreni kanssa rosollin, laatikot. Peurapaisti on sulamassa suolavedessä. Viimeaikoina olen kovin tykästynyt lintuhäkkeihin, niihin, joita etenkin tanskalaiset sisustuslehdet esittelevät, joita en löydä täältä. Minulla on kolme erillaista häkkiä. Ainakin Joulun aikoihin pidän niissä kynttilää ja valosarjoja. Lintuhäkki kuvaa ja kertoo monenlaisia tarinoita. Symbolisoi. Jotkut meistä olemme oman häkkimme vankeja. Vaikka häkin luukku olisikin auki, emme osaa enää lentää vapauteen. Siipemme eivät kanna tai olemme unohtaneet keitä oikeasti olemme ja jäämme häkkiimme.. Olemme täydellisiä, epätäydellisyydessämme. Olemme täynnä valoa ja rakkautta, jos vain avaamme itsemme ja annamme maailmalle ja maailmankaikkeudelle. Ihanaa odotusta vielä kaksi yötä♥

tyttö ja kissa saivat tonttuhattunsa..

Tänään Pilkku on 8kk vanha! Oisko murkkuikä jo? tavallaan.. Huomenna joulujuhlat, yläkoulun klo 8.00 ja lukion 9.30. Saan olla kaksissa. Harjoittelimme opettajien esitystä tänään yhden kerran. Hienosti meni. Näyttämön keskellä on iso, upeasti päällystetty joululahjapaketti, jonka sisällä nököttää rehtori. Opettajat, jotka ovat esityksessä, liikkuvat hidastettua liikettä eli äärimmäisen hidasta, kohti laatikkoa. Ahnas katse, huohottava halu saada itselleen tuo lahja. Musiikkina Aubryn vaikuttava "Staccato, 2,20 min. Kun musiikki loppuu, opettajat/ahneet, pysähtyvät, odottavat hetken, ennenkuin hyökkäävät kimppuun....mutta rehtori ilmaantuukin rävähtäen esille laatikosta, melkein kuin enkeli, joka ilmestyi paimenille, ja yhtä paljon opettajat peljästyvät.. Olen itse mukana lukion juhlan esityksessä. Hauskaa, ihanaa, pientä jännitystä arkiseen torstaihin. Nyt pitäisi mun mennä leipomaan taatelikakku. En millään meinaa jaksaa. Olen ollut tänään kaksi pitkää metsälenkkiä. kai se on pak

tiistaina taatelikakun paisto

Eilen illalla halusin piirtää muuta kuin tonttuja , enkeleitä. Lopuksi tein jouluisen tunnelman. Kuvassa Vempulakissani, joka halusi häiritä piirtämistäni. Viimeiset joulukortit toimitan tänään ja huomenna. Opettajakavereilleni, naapureilleni, en kaikille. Jotenkin erilainen mieli, tunne sisälläni. Keveämpi, valoisampi. Tänään tai huomenna menen hakemaan metsästä pienen joulukuusen, luvalla. Laitan kuusen korkealle, kaapin päälle, jotta se saa olla rauhassa. Ihanaa tiistaita teille♥

tonttutyttö sateessa..

Eilinen tonttu sai sadetta. Kunpa meillekin sataisi hiutaleita, hiljaa leijaillen. Piha on niin kurainen, etten mielelläni Pilkkua sinne päästäisi. Ja kuitenkin päästän. Pesen tassut, kuuraan lattiat. Enää muutama päivä. Sittenkö aloitan kevään odottamisen, vaikka talvi ei ole tullutkaan?

sumuisena sunnuntaina

Eilinen hurmaava, pitsinen lumimaisema oli poissa aamulla. Kiukutti. Vettä ja vettä satoi koko päivän. Pilkku ei välittänyt. Minä kyllä. Tein peuranlihakeittoa. Koskaan aikaisemmin en ole tehnyt. Ilahduin suuresti, se oli niin maukasta ja hyvää. Söimme tyttäreni kanssa sitä kolme päivää ja pakkaseenkin riitti. Alkava viikko on ihanan kevyt koulussa: Tanssia, keilaulua, keilaulua, tanssia.. ja torstaina Joulujuhlat. Ihanaa alkavaa Joulunalusviikkoa teille kaikille.♥

opeta minut näkemään kehollani..

" Sydämeni täyttää tuska, suo sen saada minut tuntemaan, että sinä olet yhä minun." " Kasvosi ovat verhoutuneet pimeään, sitä kovemmin yritän nähdä sinut." Oikeasti minun sydämeni on nyt aika kirkas, pehmeä, lämmin. Halusin ottaa nuo Tagoren lauseet irti runostaan, koska sanojensa voimakkuus ja väkevyys avaa tunteitani. Ristiriita, vastakohdat, huuto herättää arkiseen puuhaansa näivettyneen. Vainko voimakas ravistelu , tuskainen ajatus tai tunne avaa tien armeliaaseen herkkyyteen, kirkkauteen, joka on läsnä tässä pimeyden täyttämässä ajassa? Tuo enkelityttöni on viimevuodelta mutta muutin juuri hänen kasvonsa. Ihanaa Joulun odotusta teille ♥

kiireen keskellä yritän pysähtyä ja nähdä

"Jokainen kantaa sisällään Jumalan kipinää, mutta se on nostettava esiin ja sytytettävä liekkiin. Siemen on ensin kylvettävä maahan ennen kuin se voi kasvaa. Sillä on sisällään kaikki mahdollisuudet, mutta mahdollisuudet pysyvät uinuvina, kunnes ne saavat oikeat olosuhteet kasvuun ja kehitykseen. Sinulla on sisälläsi taivasten valtakunta mutta ennen kuin huomaat tämän tosiasian ja alat etsiä sitä, et sitä löydä ja se pysyy kätkettynä." -Ovi sisimpään. Luin aamulla tämän päiväin tekstin "Ovi sisimpään"-kirjasta ja jäin miettimään. Hukkuuko Joulun kiireessä, odotuksessa, valojen ja koristeiden loisteessa, tavaran paljoudessa se oikea viesti, se oikea sanoma? Mikä on se oikea viesti minulle, sinulle, heille? Ulkoa en sitä valoa, kirkkautta koskaan löydä. Hiljaisuus, pysähtyminen, kuunteleminen tässä hetkessä on se tie minulle. Anteeksianto, antaminen, huomaaminen, koskettaminen. Kiitos Leena Lumi sinulle♥ Kiitos Jael♥

grafiikasta tonttuiluun...

Vuosi sitten tein grafiikassa tytön, jota sitten hieman muuntelin. Tänään muuntelin heistä tonttuja. Vettä sataa kaatamalla. Kaikki valkoisuus häipyy. Surullista. Pitäsikö muuttaa pohjoisempaan? Tein ison kattilallisen tomaattikeittoa. Se lämmittää mieltä ja kehoa. Nuorempi tyttäreni tulee huomenna kanssani syömään. Ihanaa viikonloppua teille kaikille♥

Pilkku tänään.

Aina, kun tulen tietokoneen äärelle, ns kirjastohuoneeseen, Pilkku siirtyy seurakseni, vanhaan Ikean nojatuoliin. Onneksi tuosta tuolista ei ole väliä.

valkoista

Tänään jatkoin eilisiä piiroksiani. Ehkä jätän hänet yöksi ulos, lumisateeseen ja katson, mitä syntyy/muuttuu. Tuo ensilumi on jäänytkin maahan. Lisää satelee, tosin välillä räntää. Maailma on ihanan valkoinen. Ilman raikkaus tuntuu hyvältä, antaa poskille punan. Olin oppilaitteni kanssa hiihtämässä, putkessa. Hiihto on edelleen kuningatarlaji, niin raskasta, niin ihanaa. Tämä viikko oli suloisen lyhyt. Huomenna perjantai ja saan nukkua uneni loppuun.

piirtelyä..

Aloitin eilen piirtää, taas kasvoja, enkeleitä.. Jatkoin tänään. Mielenkiintoista, kuinka kuva muuttuu ja muuntuu.. Ei tarvitse tehdä valmista, voi olla matkalla... jatkan taas, kunnes paperi ei jaksa enää imeä väriä, vettä.. Tänään tuli se kunnon ensilumi. Olimme Pilkun kanssa metsässä. Hiutaleita putoili tiheään ja Pilkku yritti napata niitä kuonoonsa.. Ihana, riemullinen tunne. Nyt nuo hiutaleet ovat jo sulaneet. Mutta muistissa tuo hetki, tuoksu, äänetön ääni.