Siirry pääsisältöön

Joulun jälkeen..








Se menee aina niin äkkiä, tuo kauan odottamani Joulu.

Nautin, kun sain ex-perheeni koolle, ja tyttäreni ystävän.

Ruoka oli onnistunutta.
Iloitsin niin paljon ensikerran elämässäni tekemästäni peuranpaistista. Niin maukasta, mureaa, sydämellä valmistettua.

Pilkku sai muutaman uunissa paistamani, ei niin kovin lihaisen luun, joita se söi riittävän kauan ja meillä oli ruokarauha.


Jotain odotin vielä
en päässyt lähelle, en ihan syvälle
joku puuttui
mikä oli välissä
jäinkö häkkiini

Kommentit

Maria sanoi…
Kaunis kuvasi ilahdutti joulussani.
Yaelian sanoi…
Ihanat tyttöset olet taas luonut! Ja voin ihan kuvitella Pilkun nauttimassa luustaan;D Mukavia välipäiviä Hanne ystäväiseni!
trina sanoi…
Rauhallisen onnellinen ilme tytöllä kuvassa. Toivon mukaan löydät uuden vuoden alkaessa sen mitä jäit joulussasi kaipaamaan.
Kiirepakolainen sanoi…
Jokainen päivä on uusi ja kaunis. Toivotan sinulle kauniita vuodenvaihteen päiviä.
Kuviasi ihasteleva Kiirepakolainen.
Irmastiina sanoi…
Usein tytöilläsi on surullinen ilme, mutta ei tällä.

Pilkullakin oli joulu...herkkuineen kaikkineen...☺

Oikein hyvää loppuvuotta sinulle!
Maria:
Olen iloinen !

Yaelian:
Kiitos Jael.
Olen nauttinut.
nukkunut pitkään, herkutellut suklaalla..kuljeskellut matsässä Pilkun kanssa..

trina:
Itsessä se kaikki on,
sisällämme..
Oli niin iohanaa saada viettää aikaa rakkaitten kanssa..

Kiirepakolainen:

Kiitos sinulle..

Irmastiina:
=)=)=)

Ihania välipäivioä sulle♥
Niin on,
jokainen pöäivämme on meille lahja,
iloitkaamme, olkaamme kiitollisia!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !