Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2014.

"Tietoisuuden sisäinen avaruus" se on meissä jokaisessa.

Kuulun ryhmään "moninaiset".

Meitä on viisi naista, joilla kaikilla on tytär tai tyttäriä ja olemme taiteilijoita.
Meillä on ollut kolme yhteistä näyttelyä.
Seuraava näyttelymme on heinäkuussa täällä Uudessakaupungissa.

Lähdimme etsimään teemaa näyttelyymme.
Alustavasti "viidet silmät".

Jokainen tuo yhden tai kaksi itselleen tärkeää tai vaikuttavaa tekstiä jostain kirjasta:
runo, lause, aforismi...
ja jokainen ilmaisee sen omalla tavallaan..


Löysin Maaria Leinosen runon

"lokki kirjoittaa runoa
mustan pilven reunaan
kun se putoaa
sateena maahan
kuulet
miten se soi"


Tänään luonnostelin kuvaa grafiikkakynällä, tussilla...
Mietin, että se saattaisi olla ilmaus Maarian runoon....

"Olet läsnäolon valo, kaikkia ajatuksia ja tunteita edeltävä ja syvempi tietoisuus."

Sen minkä tekee muille, tekee itselleen.

Vaikka olen ollut eläkkeellä, olen halunnut olla mukana pienesti opetuksessa, ohjauksessa.

Olen halunnut jakaa sitä, mitä olen itse vuosien varsilla löytänyt ja iloinnut.
En tuputtamalla, en ainoana tienä pitämisenä, vaan ainoastaan antamalla..

Nyt kuitenkin tuntuu hyvältä , kun joogani kansalaisopistossa päättyvät huhtikuun alussa.


Silti kaikenlaista juttua riittää.
Ohjaan mieskuorolaisille "vuorenpeikontanssia",ohjaan lyhytkollaasikurssin halukkaille, pidän toukokuussa kotigalleriaani avoinna, ohjaan luovaa, ilmaisullista tanssia aikuisille kokeiluna...


Tykkään noista yhden hetken jutuista.
Niistä saa itsekin energiaa ja voimaa.

Ihanaa uutta alkavaa viikkoa ja huhtikuuta!!!!

Tänään näin tämän kevään ensimmäiset sinivuokot!!

Halusin rauhoittaa tätä "ruututyttöä".
Nuo pompulat ovat hänen ajatuksiaan, jotka lähtevät maailmankaikkeuteen.


Niin kuin meidän jokaisen ajatuksetkin lähtevät aina ja vaikuttavat kaikkeuteen.
Jospa näkisimme ajatuksemme, ehkä saattaisimme muuttaa niitä.


Olen ollut koko päivän liikkeessä.
Kaksi pitkää metsälenkkiä Pilkun kanssa, uimassa, pihatöissä...
Nyt on pakko pysähtyä, heittäytyä sohvalle hiljaisuuteen.


Kaunista, rauhaisaa viikonloppua teille kaikille ♥

Kevään suloisuus

Olen hurmioitunut tästä valosta, auringosta, keväästä.

Ihan kuin se olisi ensimmäinen kerta, uusi kokeminen..
En muistanut, miten suloista tämä aika onkaan.

Ehkä se johtuu siitä, että minulla on aikaa, on aikaa olla, aikaa olla läsnä itsessäni ja tässä hetkessä.

Ei väliä vaikka ikkunat huutavat harmauttaan, paitsi keittiön ikkuna.

Menen ulos ja hengitän sisään!!

Elämä on tanssija ja sinä olet tanssi!

Eilen illalla luin Echart Tollen "Uusi Maa" kirjaa.

Miten suuremmoista, että maailmasa on näitä viisaita, auttaja-ihmisiä,
jotka herättelevät rakkaudella vielä "nukkuvia".

"Sinä, läsnäolo, ajaton Minä Olen, tunnistat itsesi toisessa ihmisessä ja
toinen ihminen tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty.
Rakastaminen on itsensä havaitsemista toisessa."



Turun käsityömessuilla..

Eilen olin tyttäreni kanssa käsityömessuilla Turussa.

Löysin aivan ihanan villaisen, aurinkoisen myssyn.
En voinut olla ostamatta.






Pellavaisia hamosia, tunikoita oli joka toisella myynnissä.
En malttanut olla ottamatta tätä herttaista kukkaista, spagettiolkaista mekkosta.
Kuvassa väri hieman valhehtelee.





Rakastan rentoja, lötkyjä housuja, joihin mahtuu vaikka mitä.
Vihreä ei ole ihan minun värini, mutta tavallaan nämä kyllä kelpaavat.
Toisaalta ajattelin vaalentaa niitä hiukkasen vaikka kloritilla...





Aina tuollaisen töhräyksen jälkeen iskee pieni syyllisyys.
Oikeasti en tarvitsisi yhtään ainoata vaatetta!!!

kuka tykkää kissoista ?

Tämä pikkuinen iloinen kisuli syntyi tänään.
Lötjönen innosti minua.
Lötjönen on niin iloinen, innostunut keväästä ja auringosta.
Hän haluaa koko ajan ulos-sisääm-ulos-sisään...





Tämä kisuli on eräästä piirroksestani.
Oikeasti siinä on kaksi kissaa, kahden tytön sylissä.
Mutta vain hän pääsi mukaan tänne.






Tämän piirroksen olen myynyt joskus pari vuotta sitten.
Tyttö pitää pientä kissaa sylissä.


Minulla on kyllä piirroksia kissoista muutamia.
Koirista vähemmän.
Linnuista eniten, kun puhutaan eläimistä.


Oikein ihanaa viikonloppua teille ♥

valoa valossa

Tänään aamulenkillä, auringon ja lumen keskellä, ajattelin maailmankaikkeutta ja kaikkeutta maailmassa.
Mitä lähempänä meitä joku pelottava, haavoittava, painostava asia tai tapahtuma on, sitä enemmän olemme valveilla.

Tarvitsemmeko uhkaavia asioita, jotta havahtuisimme?
Havahtuisimme mihin?

Valo tarvitsee pimeyttä ollakseen valo.
Tarvitsenko minä pimeyttä, ollakseni minä, se aito minä, joksi olen luotu?

lähestyn itseäni...

Ei taivas tarvitse
minun hyviä tekojani
ei ehkä lähimmäisenikään
yltäkylläisyytensä keskellä.
Itse niitä tarvitsen
pysyäkseni ihmisenä.
Tullakseni
siksi mikä olen
Valmistautuakseni
omaksi itsekseni.

Maaria Leinonen



Suloista maanantaita teille upeat ihmiset!

Maailma muuttuu vain muuttamalla itseäni

Ja mitä meidän täytyy muuttaa itsessämme?

Ei oikeastaan muuta kuin käsitystä itsestämme.
Mitä selkeämmin tajuamme totuuden itsestämme, sitä suurempi rauha meidät valtaa.

Jokainen ihminen on hyvä, ainutlaatuinen ja tärkeä.

Kun joku loukkaa sinua,
paranna epäsopu ystävällisyydellä, anteeksiannolla ja ymmärryksellä.

Sielun viisautta on viljellä vain kannustavia sanoja.

Anna hymyn syntyä sydämessäsi ja valaista silmiäsi.

Jokainen kohtaamasi ihminen on opettajasi.
Samoin sinä olet opettaja kaikille kohtaamillesi ihmisille. ♥

Ole uskollinen itsellesi ja syvimmille totuuksillesi.

Muista, että hiljaisuus on paras ystäväsi.

Otteet:
Marika Burtonin : 12 askelta mielenrauhaan

perjantaini...

Heräsin puoli kahdeksan.
Olin jo ennen puoli yhdeksää Pilkun, englanninsetterini kanssa metsälenkillä, aurinkoisessa aamussa.

Perjantai on tyttäreni ja minun yhteinen kuntosali- tai uimahallipäivä.
Tänään olimme uimassa.

Tyttäreni tuli luokseni lounaalle, jonka jälkeen piirsimme.
Tein tuon pitkäkaulaisen neidin, jonka kaulaa lopuksi lyhensin.

Uudelleen menin melkein saman metsälenkin Pilkun kanssa, jossa hän saa juosta, ainakin toistaiseksi vapaana.

Ihanaa saada heittäytyä lenkin jälkeen sohvalle kirjn kanssa,
kun olen tietty pessyt Pilkun tassut ja nyppinyt kaikki neulaset ja kanervat hänestä.

Sain loppuun tosi ihanan kirjan "Saaren hiljaisuudessa"/Niall Williams.
Aloitan "Keltainen maailma"/ Albert Espinosa ja painun sänkyyn.
Kello on melkein yksitoista.

Olen kiitollinen päivästäni ♥

valo on villiintynyt ...tuuli riepoo pilvet rikki....ikkunat ovat likaiset

Valo on minussa




Surusta kasvaa valo






Ihana aurinko,
hullaannun melkein valosta,
en malta olla sisällä,
paitsi kun piirrän ♥

taivas on täynnä lintuja!

Eilen näin upean kurkiauran.
Pysähdyin, hiljenin.
Sydän takoi kiivaasti.


Me olemme yhtä.

Ihminen ei voi inkarnoitua eläimeksi.

Haluaisin olla lintu.
Valkoinen joutsen.

Viime yönä sain lentää.
Se oli hurmaavaa!

Tässä niitä miehiä tai oikeastaan poikia!

Hänet olen tehnyt viime toukokuussa.
Oisko hän hiukkasen alamaissa...


Joku tuttavani kyseli, enkö ollenkaan maalaile miehiä.
Vastasin, että naiset ovat paljon mielenkiintoisimpia.
Naisen kasvot ovat aina erilaiset.





Hänet piirsin joulukuussa.
Lisäsin hiukkasen punaisia punaisia "roiskeita".
Hänet ostettiin viime näyttelystä.
Joku näki hänet tyttönä, joku poikana.





Hän on joku kokeiluni.






Hänet tein eilen.
Mustella.

Aluksi aloitin vain piirtelee kasvoja, silmiä ja pian huomasin, että hän ei ole tyttö...
Nuori poika, sielukas.  Läsnä hetkessään.  Lähdössä lentoon!

"Jotta uusi meissä voisi syntyä, on vanhan kuoltava."

"Ihminen ei ole sammio joka täytetään, vaan liekki joka sytytetään."

Tai oikeastaan liekki joka syttyy!

Miten hurmaavaa onkaan syttyä,
löytää intohimo,
palava halu tehdä jotain,
etsiä ,
oivaltaa!!!





Sen sijaan, että syyttäisit pimeyttä, kutsu valo esiin!

"Kalleinta, mitä eläessäsi kulutat, on AIKA.
Älä tuhlaa ajastasi enää sekuntiakaan murehtimiseen."

Älä murehdi harmautta, joka ulottuu maahan asti.
Kutsu valo esiin.
Tanssi, laula ja anna sisäisen aurinkosi loistaa!

uudet kodit

Olen purkanut taidenäyttelyni.
Kuusi tauluani menivät uusiin koteihin.
Pienoinen haikeus ja ilo tuntui minussa, yhtä aikaa.


Luopuminen kuuluu elämäämme vahvasti.
Joskus on vaikea luopua jostain maalauksesta,  sellaisesta jonka maali ei ole vielä kunnolla kuivunut.
Ehkä sitä vielä täytyy kuunnella, katsella, tutustua ja antaa sen puhua, ennen kuin laittaa sen maailmalle.

Minkä rakkaudella antaa, palaa luoksemme .


Tämän tägin tein minun ihanalle blogiystävälleni, jonka olen saanut kohdata elävästi kaksi kertaa. ♥