Siirry pääsisältöön

uudet kodit

















Olen purkanut taidenäyttelyni.
Kuusi tauluani menivät uusiin koteihin.
Pienoinen haikeus ja ilo tuntui minussa, yhtä aikaa.


Luopuminen kuuluu elämäämme vahvasti.
Joskus on vaikea luopua jostain maalauksesta,  sellaisesta jonka maali ei ole vielä kunnolla kuivunut.
Ehkä sitä vielä täytyy kuunnella, katsella, tutustua ja antaa sen puhua, ennen kuin laittaa sen maailmalle.

Minkä rakkaudella antaa, palaa luoksemme .


Tämän tägin tein minun ihanalle blogiystävälleni, jonka olen saanut kohdata elävästi kaksi kertaa. ♥

Kommentit

Jael sanoi…
On varmaankin haikeaa luopuo töistäsi mutta ihanaa että monet töistäsi ovat löytäneet uuden kodin ja ilahduttavat nyt niiden uusia omistajia:)
Kaunista viikkoa sinulle !
Paula sanoi…
Vau, kuusi taulua on paljon! Ja kuinka monelle ne uusissa kodeissaan jakaakaan iloaan, voimaansa... Minä olen aika väsynyt täällä, oli juhlaa eilen ja tänään matkantekoa itseen. Mutta kaikki on hyvin, toivon että sinullakin siellä <3
Leena Lumi sanoi…
Sinut on haastettu!

Jael:
Kiitos Jael.
yritän tanssia, kutsua valoa esiin.

Paula:
Kiva kuulla että sinulla on kaikki hyvin ♥
kaikki on hyvin minullakin.
Tänään on vanhimman tyttäreni syntymäpäivä.
Muistelen tuota ihmeellistä, ainutlaatuista hetkeä 37 vuotta sitten. Uskomaton onni ja ilo sydämessä. Muistan tuon tunteen ja annan sen levitä itseeni.

Leena Lumi:
oi Leena,
täytyy mennä kurkkimaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …