Siirry pääsisältöön

Sen sijaan, että syyttäisit pimeyttä, kutsu valo esiin!
















"Kalleinta, mitä eläessäsi kulutat, on AIKA.
Älä tuhlaa ajastasi enää sekuntiakaan murehtimiseen."

Älä murehdi harmautta, joka ulottuu maahan asti.
Kutsu valo esiin.
Tanssi, laula ja anna sisäisen aurinkosi loistaa!

Kommentit

Huopalintu sanoi…
Oi, ihana! Kiitos tästä, sanoista ja kuvista, ne virkistävät, kun tänään väsymys meinaa ottaa vallan.
Ihana samoin sanon Huopalinnin kanssa...ihana!
Jael sanoi…
Taulussasi onkin hieno valo.Ja hyvä neuvo,aikaa ei ole tuhlattavaksi.
Leena Lumi sanoi…
Elä jokainen hetki kuin se olisi viimeinen!

Paula sanoi…
Näillä sanoillasi lähden tähän päivään. Kiitos, olet tärkeä siellä <3 Kuva on taas kaunis, keväinen, rakastava.
tinttarus sanoi…
Kiitos! Näiden sanojen muistutus on niin tärkeä. Aikaa ei kannata haaskata murehtimiseen. Se, mitä eteen tulee, se tulee. Se myös haihtuu ajallaan. Kun tarkoitettu on.

Hanne, kiitos. Tagi on nyt voima-aarteeni. Sen taakse kirjoittamasi oli yksi lempikohtiani Raamatusta.

Oli niin ihana tavata!
Valoa ja paistetta päiviisi toivon♥
Huopalintu:
Ole hyvä ♥
Aurinko tulikin, ainakin tänne tänään ♥

Irmastiina:
kiitos suloinen ♥

jael:
Joskus, useinkin syyllistyn tuhlaamaan aikaa, katsomalla joutavaa sarjaa tai leffaa..
kun on väsynyt, sitä vain asettuu sohvalle ja vääntää telkkarin auki...

leena Lumi:
Niin totta
yritän ♥

paula:
Kiitos Paula ♥
Sinäkin olet ♥

tinttarus:
Kiva kun tykkäät hänestä ♥
olin itsekin niin virkistyhnyt ja voimaantunut sinusta ♥
keväällä taas ,
Halit!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …