Siirry pääsisältöön

valoa valossa











Tänään aamulenkillä, auringon ja lumen keskellä, ajattelin maailmankaikkeutta ja kaikkeutta maailmassa.
Mitä lähempänä meitä joku pelottava, haavoittava, painostava asia tai tapahtuma on, sitä enemmän olemme valveilla.

Tarvitsemmeko uhkaavia asioita, jotta havahtuisimme?
Havahtuisimme mihin?

Valo tarvitsee pimeyttä ollakseen valo.
Tarvitsenko minä pimeyttä, ollakseni minä, se aito minä, joksi olen luotu?

Kommentit

tinttarus sanoi…
Joskus pohdin hyvin samankaltaisia...
Itse ajattelen,että Se mitä kohdalle tulee,on tarpeellista,erityisen merkittävää ehkä siitä juuri Se vaikea.
Hioudumme,muovaudumme omaan ainutkertaisuuteemme.
Vasta hämärtyvä,pimeä, voi sytyttää valon. Valo valossa ei edes näy.
Koskettava kuvasi. Niin kauniit ja turvalliset siivet. On niin monia,jotka tarvitsevat siipisuojaa juuri nyt.
Valoisaa loppuviikkoa sulle,ihana!
Kiiris sanoi…
Pistää miettimään.....hmmmm
tinttarus:

Ajattelen aivan juuri samoin, itse voin vain valita oman suhtautumiseni siihen, mikä/mitä tulee kohdalleni.
Tykkään pimeästä, jonne voin laittaa pienen kynttilän valaisemaan, muuta ei tarvitse.

Kiitos sinulle sanoistasi, lempeydestäsi. ♥
halaus

Kiiris:
♥ ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …