Siirry pääsisältöön

"Olet läsnäolon valo, kaikkia ajatuksia ja tunteita edeltävä ja syvempi tietoisuus."




Sen minkä tekee muille, tekee itselleen.

Vaikka olen ollut eläkkeellä, olen halunnut olla mukana pienesti opetuksessa, ohjauksessa.

Olen halunnut jakaa sitä, mitä olen itse vuosien varsilla löytänyt ja iloinnut.
En tuputtamalla, en ainoana tienä pitämisenä, vaan ainoastaan antamalla..

Nyt kuitenkin tuntuu hyvältä , kun joogani kansalaisopistossa päättyvät huhtikuun alussa.


Silti kaikenlaista juttua riittää.
Ohjaan mieskuorolaisille "vuorenpeikontanssia",ohjaan lyhytkollaasikurssin halukkaille, pidän toukokuussa kotigalleriaani avoinna, ohjaan luovaa, ilmaisullista tanssia aikuisille kokeiluna...


Tykkään noista yhden hetken jutuista.
Niistä saa itsekin energiaa ja voimaa.

Ihanaa uutta alkavaa viikkoa ja huhtikuuta!!!!

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Ihana, herkkä, lumoa täynnä♥
Jael sanoi…
Ihanat värit tuossa maalauksessasi:)
Mervi sanoi…
Kaunis ja keveän kesäinen maalaus <3 Tosi ihana!
sylvi sanoi…
Kesä tyttö on kaunis.
Kovasti on toyhya sinulle...se on hyvä juttu..:)
Aurinkoa viikkoosi♥
Leena Lumi:
Kiitos sinulle leena ♥

jael:
herkät, keväiset..
ne värit kutsuu nyt ♥

mervi:
Kiitos mervi ♥

sylvi:
kesä on tulossa ja tyttö tietää sen..

Irmastiina:
Onneks nyt rauhoittuu.
Hieman on ollut liikaa ehkä.
Ensi vuonna vähennän.
Sinulle aurinkoa sydämeesi ♥
Matkatar sanoi…
Ai miten ihania sinun kaikki työsi, niin herkkiä ja hypnoottisia...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !