Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2011.

Maanantain maalaus..

Muutamaan aikaan en olekkaan maalaillut.
Tänään iski ikävä.
Halusin tehdä päivän kasvot.
Nopeasti, voimakkaasti.
Punaista, keltaista!

Tällainen mieli minulla on ollut syvällä ja pinnassa paljon iloa ja energiaa.






"Lauluni ovat kuin kevään kukat- ne tulevat sinulta.
Silti tuon ne sinulle kuin ne olisivat omiani.
Sinä hymyilet ja otat ne vastaan,
ja olet iloinen , kun olen ylpeä niistä.
Jos laulukukkani ovat hauraita ja kuihtuvat
ja putoavat maahan, en sure ollenkaan.
Sillä kaikki mikä katoaa, on silti sinun kämmenelläsi,
ja häipyvät hetket, kauneutta kukkivat,
säilyvät iäti tuoreena sinun seppeleessäsi."-Tagore




En malta odottaa helmikuun 5. päivään!

Oi, vielä niin pitkä matka Runebergin päivään.
En jaksa odottaa, en malta.
Minä haluan aikaistaa arpajaiseni.

Ne ovat tiistaina 1.helmikuuta.

Jos et ole vielä mukana , käy kommentoimassa 28.1 postaukseeni.







Aivan ihastuttava ilma ulkona. Haluan mennä hiihtelee.
Sinulle kivaa uutta alkavaa viikoa!

Arpajaispalkinnot ( 5.2.)

"keinu", 4/12, 2006, grafiikka

Lapsuuden muistot Keski-Suomesta, Muuramesta.
Ikuiset kesät, ainainen uiminen ja keinuminen ovat sisälläni..





Kuva on kopio, jouluna 2010 tekemästäni piirroksesta.
Ave Maria, Sankta Maria




"Sisäinen lapseni", kopio

Oikeastaan merkittävin kuva minulle. Tuon kuvan kautta ymmärsin, miten sielu puhuu minulle kuvieni kautta, uskaltaa ilmaista itseään...


Kolme vuotta, kolme teosta.
Ensimmäinen arpa saa valita ensiksi, toinen toiseksi ja kolmas kolmanneksi =)

Jos haluat mukaan arpajaisiini, käy edellisessä postauksessani, eli 28.1.
Onnea!

kolme vuotta virtauksessa..

Meinasi mennä ohitse ja hieman menikin, blogini 3-vuotisjuhlapäivä.
Voin ilolla syyttää näitä taidenäyttelymme avajaisien aiheuttamia pieniä kiireitä, stressiä, läsnäoloa siinä maailmassa.

Aloitin tämän blogini 22.tammikuuta 2008.

Haluan järjestää arpajaiset lukijoilleni tai tänne eksyneille.
Ajattelin, että arpajaispäivä olisi 5. helmikuuta, Runebergin päivänä, koska rakastan Runebergin torttuja.

Kaikilla yksi ja sama mahdollisuus voittaa.
Palkintona joku tauluni tai kuvani.
En ole vielä päättänyt, mikä.
Laitan sen esille, kunhan olen valinnut.

Eli kun kommentoit jotain, olet mukana.
Onneaa kaikille.



neljät pikku kätöset

Oi että rakastan tätä kuvaa!

Näyttelymme avajaisissa tanssivat aluksi kouluni lukiolaiset tytöt oman tanssinsa.
Näyttelymme lopuksi tanssivat Susanna ja Mervin pikku ihanaiset prinsessat.
He olivat imeneet isojen tyttöjen tanssin täydelleen omakseen ja omannäköisekseen.
Niin herkkää, niin kaunista, koskettavaa oli pikkuisten tanssi.
Sain olla "ohjaajana".
He olisivat halunneet tanssia koko yön.

Nyt tiedän, mitä aion tehdä, kun jään eläkkeelle.
Haluan alkaa ohjata lasten luovaa tanssia.
Ehkä myös aikuisille oma ryhmä.

Huomaan omissa oppilaissani, että heiltä puuttuu oma luova, kehollinen ilmaus.
He ovat kiinni muodoissa. Brändätyt, rekisteröidyt ja ties mitä jutut valtaavat maailmamme.
Kohta me brändäämme itsemmekin.

Missä on vapaa, luova ilmaisumme?

On zumbaa, on latinoa, on määrättyjä muotoja ja askeltamisia, joita ihmiset tekevät ohjaajaansa jäljitellen. Harva antaa liikkeen syntyä omasta kehostaan, omasta keskuksestaan, antaa sielun liikuttaa ja ilmaista itseään.

suuri ilo ja onnistuminen!

Minä, Mervi, Susanna, Saija (Auli puuttuu)
Korkkailimme kuohuviinipulloja, maistoimme kylmyyden sopivuuden ja odottelimme avajaisvieraitamme.



Uudenkaupungin lukion tyttöjen tanssiharjoitus.



Tanssitytöt: Liina, Netta, Mandi.




Meidän kaupungin kansanedustaehdokas Lea ja minä.
Lea lausui meille viidelle Edith Södergranin upean voimakkaan runon.





Tässä me kaikki taiteilijat ja yksi pikku mimosaprinsessa mukana.

Avajaiset onnistuivat loistavasti.
Ohjelmamme oli korkeatasoista.
Tanssi, runot, avajaispuhe, jonka sain pitää ja Kalle Klozin ihanat laulut.
Voisiko olla hienompaa. Ei vois!
Ihmisiä oli saapunut paikalle vähän yli 50. He olivat hyvin tyytyväisiä kokemaansa.

Nyt saan ja voin hengähtää. Kaikki tuo positiivinen stressi, kiire, ajatusten lentäminen on vienyt yöuneni levottomiksi.
Tänään olen aivan poikki. Painan varmaan tuhat kiloa.
Annan itseni olla väsynyt mutta onnellinen.

huominen lähestyy !

Rakastan näitä Aulin keramiikkanaisia.





Mervin koskettava syntymään liittyvä sarja.





Aulin "Siniset siskokset"





Susannan ihanaisia naisia.





Minä. Hui miten huonoryhtinen olenkaan!





Ruskeat grafiikkasarjani.





Saija, minä, Auli, Mervi, Susanna.

Tässä kaikki me viisi olemme kasassa. Taustalla Aulin "Madonna" ja keramiikkasulotar.

Tänään oli lehdistöpalaveri. Tanssitytöt harjoittelivat esitystään. Minä hain alkosta 15 pulloa kuohuvaista. kaikki alkaapi olla valmista.

"Moninaiset", avajaiset tiistaina 25.1 klo 18.oo! Tervetuloa!

Saija, Mervi, Susanna,minä

Aikamoinen juttu tuo taidenäyttelyn pystytysoperaatio.
Mutta ihanaa puuhaa näiden suloisten ihmisten kanssa. Siinä syntyy uusia syvyyksiä, uusia ulottuvuuksia ystävyyssuhteisiimme. Päätimme jo seuraavasta yhteisestä projektistamme. Performanssia pikkukaupungissamme.

Eilen työskentelimme taulujen kimpussa yli 6 tuntia.
Tänään numeroimme, nimesimme taulut, mietimme hinnat, siivosimme.
Huomenna meillä on lehdistöpalaveri, lukion tyttöjen tanssiharjoitukset avajaisia varten ja viimeistelyä.
Käyn alkossa, Susanna hakee suolaista ja makeaa, Mervi tekee listat valmiiksi.





Hmm..Mikä nimeksi?




Omakuva ja minä, yhtä vauhdikkaina..




Saija, minä, Mervi, Auli.


Saijalla on jänskiä vaatteita, joita hän on suunnitellut, työstänyt.
Mervillä keramiikkaa ja maalauksia. Aulilla keramiikkaa. Minulla maalauksia.

Saatte varmasti vielä lisää kuulumisa "Moninaisten"-näyttelystä.
lähipäivinä.

tämä ihana valkea päivä..

Aamusta asti ihana päivä. Unohdin eiliset eiliseen.
Jarvis-koiran kanssa olemme tehneet pitkiä lenkkejä lumimetsässä.
Kaikki voivat paremmin.
Sieltä jostain se valo ja se voima virtasi minuun.

Huomenna alamme pystyttää näyttelyämme.
Annoin kaikille tauluilleni nimet.

lapsen muisti, sielun kuiskaus, särjyn-löydän, kaipuu, läsnäolo, avaan ikkunani minussa, olen prinsessa,jäähyväiset isälle, pyhä laulu...jne

elämä on tumma varjo..

Muutama päivä sitten ruttasin autoni autotallissa.

Maanantaina iso kauhallinen traktori meinas ajaa autoni päälle mutkassa, syy olisi ollut hänen. 10 cm:n tila erotti meitä.

Tänään sain kahdet sakot.
Puhuin kännykkääni, ilman silmälaseja, autoa ajaessani.
Tiedän, että tein väärin, silti en tykkää poliiseista.

Kaikki tunteeni rippeetkin heitin poliisien päälle.
Käyttäydyin tosi tylysti, epäaikuismaisesti mutta en välitä.
Vi....tti rankasti .

Mistä ihmeen syystä vain pilvet kaatuvat päälleni, kuljen varjojen maailmassa. Mielestäni olen ollut aurinkoinen, auttavainen, tukenut ja kuunnellut ihmisiä.
Yrittänyt elää rakkaudellisesti.

Odotanko liikoja. Enkö osaa nähdä elämän pikku koettelemuksia.
Juuri nyt minusta tuntuu, että elämä on rankkaa, raskasta, mustanpuhuvaa.
Olen pettynyt. Tätäkö tämä vain on...


montako kissaa?

Eilen ajoin huolimattomasti, ajatuksissani, autoni autotallin oven karmiin,talliin sisään ajaessani. Kuului vain pamaus tai kolaus.
Ei ihan paha mutta pieni harmitus. Neitseellinen autoni on "korkattu". Vien sen lähipäivänä Raision merkkihuoltamoon ja neuvottelen, mitä kannattais tehdä.

Auton voi aina korjata tai ostaa uuden mutta ihmistä ei.

Mulla on vielä joululahjakirjoja lukematta, kirjaston kirjoja pinossa, silti ostin kaksi uutta kirjaa.
"Parantava sateenkaari"-Helena Luukkonen ja "Salattu Jumala"- Stefan Einhorn.

Tänään on kuutamo.
Siellä se kuu mollottaa.
Harmi, että pilvet peittävät.
Voin tuntea sen.
Rakastan kuutamoa.

Tein äsken vanhan kollasin päälle uutta. Naiseni halusivat mukaan maisemaan ja kissat seurasivat jäljessään.
Jarvis koira, joka on luonani nyt taas hoidossa, ainakin seuraa minua joka askeleella.

Eleni Karaindrou - By The Sea

kuinka raskas voisi olla kevyttä

Olen ollut keskiviikosta asti ja olen edelleen ahdistunut, huolissani.
Kuva kertokoon.
Toivon paljon, uskon ja rukoilen.

niin paljon on maailmassa ihmeellisyyksiä
niin paljon sairauksia
surua
mutta oman läheisen koskettaa eniten.

sydämellisesti tervetuloa Uuteenkaupunkiin!

Tänään saimme kirjapainosta kutsukortit näyttelyymme.
Tausta ei mielestäni ole ihan paras mahdollinen, mutta kelpaa.

Ihana , jännittävä projekti tämä on aina.
Hirmu montaa näyttelyä minulle ei ole ollut .
Tämä on toinen tässä samassa tilassa.
Pienimuotoisia kirjastossa, kahvilassa, näyteikkunassa.

Jos suinkin joku mahdollisesti sattuu kulkemaan tännepäin,
niin sydämellisesti kutsun avajaisiin tai näyttelyymme, ihan näin virallisesti,
halauksin!

unessa olin valveilla..odotin herätystä..

Kaksi päivää koulussa.
Olen jo rytmissä kiinni. Oppilaat ovat ihania!

Tänään koripalloa, zumbaa ja omalla ajallani, rauhaisaa palauttavaa uintia.
Huomenna ja ylihuomenna zumbaa lukiolaisille. Pojat ovat mukana. Hauskaa!

Olen aika väsähtänyt.
Hirmuinen karkkinälkä yllätti. Toissapäivänä söin viimeiset joulukarkit.
Pakko oli leipoa joulutorttuja, että sain makeanhimoni tyydytettyä.

Suttailin vanhaa kuvaa.
Väsymys paistaa läpi.

Muuten tuntuu niin hyvältä tämä oma elämä.


huomenna alkaa koulu...

Löysin kaapista vanhan kuvan.
Edelleen maalailen kasvoja..ja edelleen sininen mukana..

Ihana aurinko näyttäytyy taivaanrannassa.
Hengitän heti isommin.
Niin paljon suloista valoa, lupaus tulevasta.

Huomenna palaan arkeeni. Uuteen rytmiini. Enään en voi nukkua puoli kymmeneen.
Hillua yökkäri päällä kahteentoista.

Tänään olen valmistellut joogaohjelmaa huomiseksi. Pitäis vielä tehdä Zumba-tunti, ehkä jätän sen huomiseksi.

Olen jotenkin ollut hirmuisen väsynyt viime aikoina.
Olenkohan nukkunut liikaa?
Olenkohan liikkunut liikaa?
Olenkohan ollut liian paljon yksikseni?

Vai tätäkö se on?

Lumenluonti on puhdistavaa..

Joku kaihertaa sisälläni.
Vaikea on äitinä olla huolta kantamatta. Haluaisin luottaa.
Kuin pienet tuntosarvet päässäni kuulostelisivat koko ajan , onko kaikki hyvin.
Kaikki lähtee omista tulkinnoistani, tunteistani, elämänkokemuksistani.
Niitä en halua tupuuttaa.

Joskus löydän itseni ajattelemasta:
tässäkö tämä kaikki...

En halua karata. Tulkoon kaikki, olen valmiina.
En vain tiedä aina, mitä teen sen kanssa.

Menen kolaamaan lunta, siinä on hyvä olla.

luistelua...

Opin luistelemaan neljä- tai viisivuotiaana.
Ensimmäiset luistimeni olivat " nurmekset". Vähän niinkuin retkiluistimet ovat nykyään, eli terät laitettiin kenkiin/monoihin kiinni.
Luistelin lapsena tosi paljon. Ilmankos minusta tulikin kilpaluistelija.
Yksitoistavuotiaana.




Näitä taitoluistimia käytän koulussa oppitunneillani.
Sääli, että melkein kaikilla tytöillä on nykyään hokkarit. Haluaisin niin mielelläni opettaa hieman taitoluistelua: pieniä valssihyppyjä, kaaria,vaakaa, alkeispiruettia.
Täälläpäin on "ringette" kova sana tytöillä.




Nämä ihanat vanhat pikaluistimeni, on tilattu Norjasta. Norja on kuuluisa pikaluistelumaa, nykyäänkin.
Nämä ovat toiset pikarini. Näillä olen voittanut joskus kauan sitten tyttöjen SM-hopeaa.





Nämä ovat uudet luistimeni. Kesti hieman aikaa, ennen kuin löysin sopivat.
Olen käynyt pari kertaa luistelemassa jäähallissamme.
Ainoa kurja puoli, että pikaluistinratoja on Suomessa niin vähän ja ne ovat kaukana minusta.
Mutta, enköhän vielä ehdi ja p…

kehystän tämän arkeni sinulle..

Taidenäyttelymme lähestyy.
Olen kaivellut vanhoja kehyksiäni ja laitattanut niihin uudet paspit.
Saavat kelvata uusille kuville. Kehyksiin on jo mennyt viitisensataa euroa.
Kaikki esiintyvät tauluni alkavat pian olla valmiina.

Pääasiassa tauluni ovat sinisen maailmasta mutta värimaailman rikkojana on tuo ruskea sarja.
Tarina sulkeutuneesta, pelästyneestä tytöstä, josta kasvaa nainen, joka luovuttaa pelkonsa ja uskaltaa luottaa, uskaltaa elää..


Tilasin Vantaan antikvariaatista Ian McEvanin "Rannalla"-kirjan.
Lähetän sen exmiehelleni. Uskon, että hän lukee sen mielellään.
Haluaisin keskustella hänen kanssaan meidän vanhoista, kaukaisista yhteisistä ajoistamme ja hääyöstämme, joka minulle tuli hyvin vahvana mieleen, luettuani tuon kirjan.
Minäkään en silloin osannut, uskaltanut puhua niistä tärkeistä asioista, tunteista, haluista, jotka myllersivät sisälläni.
Nyt haluan puhua, uskallan puhua.
Uskon, että meidän hyvä ystävyys vain syvenee noiden avaamisien kautta.

miks kaikki asuvat niin kaukana minusta?

Vai asunko minä kaukana heistä?
Äitini, siskoni, veljeni asuvat monen tunnin matkan päässä,
henkilöautolla kulkiessa.
Toinen tyttäreni yli tunnin päässä.
Onneksi nuorin tyttäreni asuu kävelymatkan päässä.

Kaikki blogiystäväni asuvat kaukana.
Kukaan ei pääse näyttelyymme.
Kesällä tilanne saattaisi olla toinen, silloin matkat lyhenevät ja aika pitenee.

Onneksi minulle on täällä ihania ystäviä!





Halusin antaa eiliselle tytölleni väriä.
Hän odottaa vielä jotain... oikeasti, hän on menossa jonnekkin...

Haluaisin maalata yhden ison työn vielä näyttelyyni. Kaikki työni ovat aika pieniä, tällä kertaa.


kevään tuoksun odotus talven keskellä, naisen tuoksu..

En ole piirtänyt vähään aikaan.
Ikävä viivojani.
Sain "Camille Claudel, kuvanveistäjän elämä"-kirjan luettua,
oikeastaan ahmittua, ja heti halusin taiteeni maailmaan.

Piirsin hänet juuri äsken.





Minulla ja neljällä ystävälläni on taidenäyttely täällä Uudessakaupungissa.
Avajaiset ovat tiistaina 24.tammikuuta, klo 18.00. Sydämellisesti tervetuloa!





Teemana on Naiseus.
Olemme kaikki naisia.
Meillä kaikkilla on tyttäriä. ( ei poikia)

Minulla tuo teema on kulkenut muutenkin mukana taiteessani koko ajan.
Piirrän ja maalaan niin mielelläni kasvoja, naisen kasvoja.
Etsin niistä omaa naiseuttani, naisen sielua ja sen kuiskausta.