Siirry pääsisältöön

miks kaikki asuvat niin kaukana minusta?




Vai asunko minä kaukana heistä?
Äitini, siskoni, veljeni asuvat monen tunnin matkan päässä,
henkilöautolla kulkiessa.
Toinen tyttäreni yli tunnin päässä.
Onneksi nuorin tyttäreni asuu kävelymatkan päässä.

Kaikki blogiystäväni asuvat kaukana.
Kukaan ei pääse näyttelyymme.
Kesällä tilanne saattaisi olla toinen, silloin matkat lyhenevät ja aika pitenee.

Onneksi minulle on täällä ihania ystäviä!





Halusin antaa eiliselle tytölleni väriä.
Hän odottaa vielä jotain... oikeasti, hän on menossa jonnekkin...

Haluaisin maalata yhden ison työn vielä näyttelyyni. Kaikki työni ovat aika pieniä, tällä kertaa.


Kommentit

Yaelian sanoi…
Miten kaunis maalaus! Samaa voisin sanoa minäkin:poikani,veljeni,muut sukulaiset ja parhaat ystävät asuvat Suomessa,kaukana...
sylvi sanoi…
Olet todella maalannut kauniin tytön joka on menossa jonnekin.
Kesäälä matkat todella lyhentyvät niinkuin sanoit.
Hyvä kun sinulla on ystäviä lähelläkin.
niin, meitä on neljä sukupolvea samalla saarella.
tinttarus sanoi…
Tyttösi rientää valoa, kevättä kohti...
Voi, jos olisin lähempänä, avaisin oven näyttelyysi niin mielelläni ja tiedän, että töittesi äärellä ne puhuisivat sydämelleni:)

Voi hyvin!
hanne sanoi…
Yaelian:
Kiitos Yaelian..
Sinulla on varmaan usein kaipuu ja ikävä..

sylvi:
ystävät ovat elämässä tärkeät!
Lähellä ja kaukana..

hannele:
Olet niin onnekas =)

tinttarus:
Kiitos tinttarus,
uskon että se valo ja kevät lisäävät aina sitä elämän energiaa, sisäistä liekkiä..
Pilviharso sanoi…
Niin mielelläni tapaisin sinut ja kaikki työsi livenä - ehkä se mahdollistuu joskus.
hanne sanoi…
Pilviharso:
olen itse ajatellut aivan samaa...
ihanaa loppiasita sinulle, halauksin..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …