Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2014.

"Ei tarvitse kysyä, onko Jumalaa vai ei; yksinkertaisesti siirtää vain oman vähäisen ymmärryksensä syrjään."-E.Södergran

Hänellä oli aluksi sylissään kimppu kukkia.
Halusin taas tuon linnun kukkien tilalle.









Tein hänet muutama vuosi sitten.
Voit nähdä hänet "vanhana" heti sivussa oikealla.

Tänään halusin muuttaa häntä.
Tykkään uudesta.

Valmistaudun ensi vuoden näyttelyyn, vaikka lupa ei vielä ole tullut.
Matkalla on ihana olla.



"Ei ole välttämätöntä rukoilla; voi katsoa tähtiä ja tuntea
halua vajota maahan sanattomaan palvontaan."- E. Södergran

aina sinä yllätät minut

"Vaikka hän vihdoin tulisi
pitäisi hänen tulla
puutarhan yli vastasataneen lumen"



Tämä "ensilumi" on n 80x60cm.
Värimaailma ei ihan stemmaa.
Kehykset ovat hyvänsiniset.

aikaa ei ole ja kuitenkin se juoksee liian nopeasti

Kun maalaan, piirrän, olen läsnä,
aika ei kulu, olen vain virtauksessa

ja kuitenkin aika on karannut jonnekkin...

Kosmoksen Luoja

Jerusalemissa Öljymäellä Joosua lausui Vanhan Isä Meidän Rukouksen.
Rukous on käännetty arameasta. Joosua eli n 1200 e Kr.

Minulle tämä rukous merkitsee paljon.
Haluan vaipua se huulillani unenten mailla iltaisin.


Isä-Äiti, Elämänlähde, Soinnun Lähde, Sanaton toiminta, Kosmoksen Luoja

Anna valosi loistaa sisällämme, välillämme ja ulkopuolellamme,
jotta voisimme käyttää sitä hyödyllisesti.
Auta meitä kulkemaan polkuamme hengittäen vain Sinusta säteilevää tunnetta.
Salli itsemme kulkea samaa tahtia Sinun kanssasi, jotta kulkisimme kuin
Kuninkaat ja Kuningattaret kaikkien luotujen kanssa.
Anna meidän tuntea Maan sielu sisimmässämme, sillä siten
tulemme tuntemaan kaikessa oleva Viisauden.
Älä salli maallisten asioiden ulkomuodon ja pinnallisuuden pettää meitä,
vaan vapauta meidät kaikesta siitä, mikä estää kasvuamme.
Älä anna meidän vaipua unohdukseen, että Sinä olet maailman
Voima ja Kunnia, alati uudistuva Laulu, joka kaunistaa kaiken.
Olkoon Sinun rakkautesi siellä, missä toimintam…

rakentelen näyttelyä, vaikka en edes tiedä, saanko tilan ja jos saan, niin milloin..

Hänkin haluaa päästä mukaan.
Olen maalannut häntä muutamana päivänä.
Alun alkaen hän oli mustavalkoinen, pari vuotta sitten piiretty.
Jotenkin haluaisin säilyttää mustavalkoisuuden, mutta värimaailma tuo lisää jotain, toivottavasti ei vie pois herkkyyttä.









Hänet olen tehnyt neljä vuotta sitten, kun isäni kuoli.
Tein hänet vain sinisellä ja mustalla guashilla, ohuehkolle paperille.
Viime päivinä uskalsin lisätä häneenkin väriä, akryyliä ja hiukset muuttuivat.


En tiedä vielä näyttelyni nimeä.
Teema liittyy kuitenkin naiseuteen.

Ajattelin tuoda (jos se näyttely toteutuu) sinne kuvia lapsista, nuorista ja aikuisista naisista..
Mielessäni on myös laittaa Heidi Liehun runoista säkeitä.

Yritin saada Heidin yhteistietoja, onnistumatta.
Haluaisin kysyä häneltä luvan lauseisiin ja muutenkin kertoa hänelle, kuinka hänen runonsa koskettavat minua.

"hiljaisuutta yritettiin myydä"

"Mikään ei lohduta
niin kuin luonnon välinpitämättömät
terveet äänet.
Puun kohina ilmanaalloissa, linnun
kajahdus...."-H.Liehu


Minulla on ikävä kurkien huutoja!
Jaksan odottaa vuoden.






"Nöyrryn edessäsi
uljas lehmukseni
Polvistus helmojesi
äärellä, suutelen oksiasi
Anna minulle
viisautta
Nähdä valo
ja tulla siitä kauniiksi."-H.Liehu






"Valo syntyy surusta
Et näe sitä ilman
mustia mykiöitä

Jumalaa itsessäsi et näe
avaruudensyvyyttä katseessasi
jonka minä näen
kun kohtaan sinut
tutulla paikallamme
vaahteran valossa."-H.Liehu

viaton lapsuus

Taustalla viime päivien Hesarista leikkaamiani otsakkeita, siitä mitä maailmalla juuri nyt tapahtuu..
Niin monet lapset elävät  keskellä järkyttäviä tapahtumia lapsuuttaan..






Hän saa olla prinsessa..






Hän on ollut pitkään mustavalkoisena. Tänään halusin nähdä hänet väreissä.
Hän on lapsuudestaan asti etsinyt  "Hänen kasvojaan".
Taustalla osa Rumin runoa.




Vakka-Suomen taideyhdistyksellä on Uudessakaupungissa lokakuussa vuosittainen taidenäyttely.
Maalaukset, grafiikat, valokuvat jne. tulee viedä syyskuun lopussa raadin eteen, joka sitten valitsee sopivimmat syysnäyttelyyn.
Raadin eteen saa viedä enintään 3 teostaan.

Vakka-Suomen taideyhdistykseen kuuluu n. parisataa, enemmän tai vähemmän aktiivista jäsentä.
Yhdistys toivoisi löytävänsä nimenomaan nuoret taiteilijansa.

Näyttely on Crusellin taidetilassa lokakuussa.



Itse haluaisin osallistua näyttelyyn.
Ajattelin viedä kolme teostani, jotka kuvaavat erillisia lapsuuksia.
Olen tehnyt nuo sekatekniikalla : akryyli, muste, lehti…

valontuoja

" laiturilla odottavat
sanattomat enkelit

lohduttomien  unien enkelit
ja lohduttaja-enkelit

yksinäisyyden enkelit

kohti käyvät enkelit"







"voi olla, että tulen luoksesi,
jos lupaat pyyhkiä kyyneleeni kun vaivun käsivarsillesi,
vuosituhantiseen uneen..."






"illat jolloin unohdamme,
illat jolloin juhlimme toistemme kasvoja

jolloin syvyyksiin uponnein silmin
etsimme ihomme yhteistä
temppeliä..."





"illat, jollloin vielä unenrajoilta
pyydämme toisiamme kertomaan
totuuden.."

Tekstit Heidi Liehu

kaikessa on jotain kaunista

"Havuneulasten vihreä väri oli auringonpaisteessa vaalea,
varjossa melkein musta,
mutta kaikissa puissa oli jotain kevyttä,
kesä sen teki,
ne eivät seisoneet sisäänpäin kääntyneinä kuten talvella,
ei, ne kahisivat lämpimässä ilmassa ja kurkottivat kohti aurinkoa niin kuin kaikki muukin elävä."- Karl Ove Knausgård, Taisteluni.


Syyskuu on minun lempikuukausi, eräs niistä.

Kun valo hiipuu, minä hiljenen, pysähdyn.
Kurkotanko kohti pimeyttä,
käännyn sisällepäin.
Sieltä löydän kirkkaan Valon.