Siirry pääsisältöön

kaikessa on jotain kaunista










"Havuneulasten vihreä väri oli auringonpaisteessa vaalea,
varjossa melkein musta,
mutta kaikissa puissa oli jotain kevyttä,
kesä sen teki,
ne eivät seisoneet sisäänpäin kääntyneinä kuten talvella,
ei, ne kahisivat lämpimässä ilmassa ja kurkottivat kohti aurinkoa niin kuin kaikki muukin elävä."- Karl Ove Knausgård, Taisteluni.


Syyskuu on minun lempikuukausi, eräs niistä.

Kun valo hiipuu, minä hiljenen, pysähdyn.
Kurkotanko kohti pimeyttä,
käännyn sisällepäin.
Sieltä löydän kirkkaan Valon.

Kommentit

tinttarus sanoi…
Oi, miten ihana tyttönen uudessa käytössä!

Minäkin tykkään aina vain enemmän syksystä ja pimenevistä pehmeistä illoista. Villasukat ja kynttilänvalo.

JOskus paras valo kätkeytyy pimeyteen. Se vain pitää löytää!

Kesätapaamisemme jäi, mutta kenties syksy kuljettaa meidät vaihtamaan kuulumisia.....

Siunattua syyskuuta sinulle, ihana ystäväni!
tinttarus:
Olen tehnyt noita tyttösiä muutaman,
puulle pikku maalauksia =).
tavallaan pieni maalaus on helpompi mutta siinä on taas sen pienuuden aiheuttamia jutskia..

Tykkään niin paljon syksystä, syksyn tuulista sateisita ja kuulaista aurinkoisista päivistä..

No, kyllä me vielä tapaamme.
Minusta on jotenkin tullut kotihiiri =)

Samoin sinulle siunattua syksyä, halauksin Hannele
Hannele sanoi…
Voi miten kivoja.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …