Siirry pääsisältöön

Kosmoksen Luoja


















Jerusalemissa Öljymäellä Joosua lausui Vanhan Isä Meidän Rukouksen.
Rukous on käännetty arameasta. Joosua eli n 1200 e Kr.

Minulle tämä rukous merkitsee paljon.
Haluan vaipua se huulillani unenten mailla iltaisin.


Isä-Äiti, Elämänlähde, Soinnun Lähde, Sanaton toiminta, Kosmoksen Luoja

Anna valosi loistaa sisällämme, välillämme ja ulkopuolellamme,
jotta voisimme käyttää sitä hyödyllisesti.
Auta meitä kulkemaan polkuamme hengittäen vain Sinusta säteilevää tunnetta.
Salli itsemme kulkea samaa tahtia Sinun kanssasi, jotta kulkisimme kuin
Kuninkaat ja Kuningattaret kaikkien luotujen kanssa.
Anna meidän tuntea Maan sielu sisimmässämme, sillä siten
tulemme tuntemaan kaikessa oleva Viisauden.
Älä salli maallisten asioiden ulkomuodon ja pinnallisuuden pettää meitä,
vaan vapauta meidät kaikesta siitä, mikä estää kasvuamme.
Älä anna meidän vaipua unohdukseen, että Sinä olet maailman
Voima ja Kunnia, alati uudistuva Laulu, joka kaunistaa kaiken.
Olkoon Sinun rakkautesi siellä, missä toimintamme syntyy.
Näin olkoon!
Aamen!

Kommentit

Jael sanoi…
Kauniita kuvia taas:)
En tiedä jos sait sähkäpostini,joten kiitän ihanasta syksyisestä tytöstäsi myös tätä kautta.
Jael:
Kiitos sain kiitoksesi ja muistaakseni myös siihen vastasi??
tai ainakin tarkoitus oli..=)
Tykkään itse myös näistä enkeleistä. he ovat kehystömössä, saan kait huomenna =)
odotan raikkaan koleaa syksyä, auringon kirkkautta !!Halit sulle

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …