Siirry pääsisältöön

Lauralle..




"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän tuli maalaukseeni kurssimme viimeisenä päivänä. Annoin maalaukselleni nimen "Laura."(Blogini 5.7.09)

Olen ollut kosketuksissa viime aikoina kuolemaan , tosin etäisesti...
Kukaan läheiseni ei ole kuollut.

Kuoleman ymmärtää ehkä vasta sitten, kun itse kuolee...
Kun rakkain kuolee, ei halua, ei pysty ymmärtämään..
On vain tyhjyys ja tuska..iso kaipuu..ikävä..


"Aurinko ilmestyy pilvien takaa.
On päivä jolloin minun täytyy lähteä.
Taivas katsoo alas maahan kuin jumalan ihme.
Sydämeni on surullinen, sillä se ei tiedä mikä sitä kutsuu.
Onko tuulessa sen maailman kuiske, jonka olen jättämässä taakseni,
missä kyynelten musiikki häipyy hiljaisuuteen auringon paahteessa?
Vai kantaako tuuli tuoksua kaukaisen meren saarelta,
jolla hehkuu tuntemattomien kukkien kesä?"


"Hyväksy minut herra, hyväksy minut juuri nyt.
Anna niiden orpojen päivien unohtua,
jolloin elin ilman sinua.
Ota tämä pieni hetki syliisi ja pidä sitä valossasi.
Olen vaeltanut ajaen takaa ääniä,
jotka houkuttelivat minua, silti viemättä minnekkään.
Salli minun istua rauhassa ja kuunnella sanojasi syvässä hiljaisuudessa.
Älä käännä katsettasi sydämeni synkistä salaisuuksista
vaan salli niiden palaa roihuten ,
kunnes ne säteilevät yhdessä sinun valosi kanssa."

Runot ovat Rabindranath Tagore, "Toiselle rannalle"

Kommentit

Yksinäinen susi sanoi…
Tekstistäsi tuli kovin surullinen mieli.. Kuolema on rankka asia, mutta toisinaan helpottavakin... Lepo hänen sielulleen.

Muistan kun puhuit tästä Laurasta ja kun ihailit hänen vaatteitaan. Surullista, että hän hävisi taistelun syövälle.

Jaksamisia ja kynttilöiden lämpöä..
Hallatar sanoi…
Osanottoni... =/

Syöpä on niin salakavala tauti.


*jaksuhalaus siulle*
Anonyymi sanoi…
Kävin katsomassa kuvasi uudelleen: dramaattisia mutta samalla herkkiä. Niistä välittyy jo lähellä oleva hetki, uusi suunta.

Kuka voisi tietää, ymmärtää?
Onneksi olit hetken lähellä, se oli hänelle tärkeää.
Yksinäinen susi:

Elämän polkua on niin vaikea suunnitella, ennustaa...
pitäisi nauttia vaan jokaisesta hetkestä mitä meillä on..

Una: Kiitos..
ja halausi siulle!!!

uuna: jännä uttu...
muutama viikko sitten, suurinpiirtein tuohon aikaan kun laura kuoli...minulle tuli hänet mieleeni ja ajattelin, että täytyis kirjoitella lauralle, ett mitähän hänelle kuuluu...
mutta en vastannut intuitiolleni...

päätin vastedes aina ottaa yhteyttä, jos joku ihminen tulee vahvasti m ieleeni!!!

halauksia !!!
Lastu sanoi…
Jokainen ihminen, elävä ja kuollut, julistaa sitä ainoaa tärkeysjärjestystä ja mieltä, mikä merkitsee: rakkauden sanomaa. Niin, miksi sen oppii sisäistämään usein vasta sairauden ja usein rankimman - kuoleman - kautta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin