Eilen illalla taivas oli hyvin voimauttavan, vahvan ja
jopa pelottavankin näköinen. Jäin vain tuijottamaan pilvien liikkumista.
Kuu näyttäytyi melkein kokonaisenaan välillä hohtaen ja
välillä piiloutuen pilvien taakse.
Jotain hyvin mystistä oli läsnä siinä hetkessä, satumaista.
Halusin ikuistaa tuon hetken itseeni ja myös kameraan...
mutta ilman jalustinta , kuvasta tuli liikahtunut...
Olen ollut viime aikoina hieman väsähtänyt.
Olen kyllä liikkunut riittävästi ja monipuolisesti....
Tänäänkin vedin hip hoppia oppilailleni ja kohta vielä joogaa..
Olen ulkoillut, olen nukkunut riittävästi ja syönyt terveellisesti
ja vain ollut...
Oisko se tää aika sit, joka väsyttää???
Tai sit tää ikä!!
Ihania pimeitä iltoja ja öitä,
sateisia harmauksia...
Kynttilöitä ja lyhtyjä,
pysähtyneisyyttä ja levähtämistä,
hiljaisuutta ..
Kommentit
Minua ei väsytä erikoisesti, mutta makeanhimo on taas tullut. Sama juttu aina marraskuussa.
Olen avannut kollaasini oven...:-D
Minäkin olen ollut väsynyt, varsinkin kun silloin vähän aikaa sitten satoi varmaan kaksi viikkoa putkeen. Se suorastaan lannistaa! Mielialat painuvat ihan maahan. Tuntuu niin hyvältä, kun nyt (ainakin täälläpäin) aurinko on paistanut ja taivas on ollut sininen... Heti piristyy.
Tottakai työt väsyttävät ja itse ainakin rasitun heti, kun minulla ei ole riittävästä aikaa vain itselleni.
Aurinkoisia marraskuun päiviä sinne!
Ja hyvä,että löysit blogistani ohjeita tähän marraskuuhun ;)
Illalla kävin stepissä ja oli niin hauskaa, hikistä ja rentouttavaa.
Kaikki ei ole niin synkkää miltä välillä tuntuu :o)
Kumma kyllä, olen pitkiin aikoihin kokenut nämä kuutamoiset loka-marraskuun ajat kovin kauniina. Karun kauniina. Ehkä suru tuntee itsensä kotoisaksi tässä maisemassa.
Sumusta en pidä, silloin en näe tarpeeksi kauas. TAhdon avaruutta, väljyyttä, tyhjää tilaa edessä.
harsoinen, utuinen kuva...
Samoin minulle maistuu luvattoman usein karkit...mutta Nanalta"sain luvan" kerätä rasvaa talven varaksi...
Yksinäinen susi:
Kiitos sinulle myös!!
Oma aika ja tyhjentävä oleminen ovat niin tärkeitä!!!
Nana: Onneks sulla on koirat..
niiden kanssa on pakko mennä ulos raikkauteen...
Etenkin illalla en viitsis millään lähteä pimeyteen...vaikka se aina palkitsee!!!
Huhtiluun noita...
Olet ihan oikein sanonut työkavereillesi...
Minäkin oikeastaan jo odotan, että saan heittäytyä illalla taas vällyjen alle, kirja kainaloon..
nyt menen vielä vetää parit tunnit kouluun..
Pilviharso:
samoin minä en tykkää sumusta...paitsi jossain kuvassa, metsän reunassa, niittyjen peitteenä, usvanhenkäyksenä...
Tarvitsen avaruutta, ulottuvuutta...
olitko sä jousimies? Yleensä ne ainakin tarvitsevat...just like me...
kiva kun löysit kirjan...