Siirry pääsisältöön

hengitä sisääsi rakkautta...



Isonenäinen nainen lumisateessa koki muodonmuutoksen...prosessi jatkuu..

Sieltä se lumisade tuli...Ihanuus!!!!
Pieniä tihkuisia hiutaleita sataa tiuhasti alas. Olen niin odottanut.
Nyt jo näyttää valkoiselta.
Saamme lisää valoa ja puhtautta...
Tuntuu kuin sisimmäinen maailma minussa avartuu...



Ajatukseni ehkä lähti liikkeelle Euroopan ihmisoikeuden tuomioistuimen (EIT) päätöksestä, että italialaisten koululuokkien seinillä olevat krusifiksit loukkaavat koululaisten uskonnon vapautta ja vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumuksensa mukaan...


Melkein jokaisen liikuntatuntini lopuksi, etenkin joogan, rentoutan oppilaani.
Käyn kehon läpi rauhaisalla äänellä, pyydän oppilaitani olemaan läsnä hengityksessään, antamaan painontunteen kasvaa kehon eri osissa ja hetken syventämisen jälkeen,jätän heidät makaamaan levollisina, painavina itsessään..
He makaavat , monikin aika syvässä rentoutuksen tilassa lattialla.
Muutamien minuuttien jälkeen kutsun heitä tulemaan läsnä tähän hetkeen, tähän tilaan..Pyydän keskittymään omaan hengitykseen ja usein sanon:

"Joka uloshengityksen aikana voit hengittää ulos kuona-aineita, kehon painavuutta, turhia murehtimisia, märehtimisiä...ja joka sisäänhengityksellä voit hengittää sisään keveyttä, pehmeyttä, valoa ja antaa niiden pehmentää, keventää ja lämmittää kehoasi...joka uloshengityksellä voit hengittää ulos harmautta, raskautta ja joka sisäänhengittämisellä voit hengittää iloa, positiivisia ajatuksia, rakkautta ja antaa niiden levitä joka ikiseen soluusi...koko kehoosi.."

Sitten pyydän heitä kuuntelemaan kehoaan...fyysisesti, henkisesti...miltä heistä tuntuu nyt...ja lopuksi pyydän avamaan silmät, liikuttelemaan käsiä, jalkoja....venyttelemään...




Mietin eilen ja tänään....
Manipuloinko oppilaitani?
En pakoita heitä mutta kuitenkin johdatan johonkin...
Minulla on suuri vastuu, kun työskentelen oppilaitteni kanssa.
Liikunnan opetuksessa keho ja mieli työskentelevät yhdessä..Sen minkä teet toiselle vaikuttaa toiseen.. olen miettinyt tätä vastuutani ja yrittänyt olla äärimmäisen herkkä ja kuunteleva...Kunnioittaa heitä, heidän tunteitaan, ajatuksiaan ja kertonut ääneen, että minä olen löytänyt tämän oman kehoni kautta, kuuntele sinä oman kehosi kautta...siellä on suurempi viisaus kuin opettajalla...

Minä uskon korkeimman suojelukseen, olemassaoloon..
Uskon että me ihmiset olemme pyhiä...

En puhu Jumalasta....puhun rakkaudesta...
Välittyykö minun ajatuksieni , sanojeni kautta sellaista, mitä en saisi julkisessa instituutiossa "julistaa"...

Kommentit

Yksinäinen susi sanoi…
En usko, että teet mitään väärin julkisen istituution kannalta! :)
Onhan se totta, että opettajien mielipiteet ja kaikki vaikuttavat oppilaisiin, niin kuin muidenkin auktoriteettihahmojenkin. Mukava, että kunnioitat oppilaita ja kuuntelet heitä... Sellainen opettajan pitää ollakin.

Itse joogaa harrastaneena muistan, kun loppurentoutuksessa oikeasti nukahdin, koska vaivuin niin syvään tilaan... Muut olivat kuulemma naureskelleet hyväntahtoisesti minulle ja heräsin, kun kaverini alkoi huudella nimeäni. :D
Jooga on todella hyvä harrastus... Minä huomasin mm. ryhtini parantuneen huomattavasti jo muutaman käynnin jälkeen. Harmi, etten enää ole joogaa ehtinyt harrastaa.

Mukava, että sinnekin satoi jo lunta.. Täällä sitä on ollut muistaakseni jo viikon putkeen!
Pirteää loppuviikkoa!
(Tulipas pitkä kommentti..)
Alina sanoi…
Onhan sitä aika-ajoin hyvä miettiä, mitä kasvattajan vastuu oikeasti tarkoittaa. Minun lapseni on et-opetuksessa ja haluan että hänellä oikeasti on mahdollisuus itse muodostaa käsityksensä asioista. Uskonnolla ja uskomuksilla voidaan kyllä myös vahingoittaa herkkää mieltä jos niitä tuodaan esille manipuloivalla ja tyrkyttävällä tavalla. Mutta eihän silti rentoutuksessa ole mitään pahaa, eikä siinäkään jos kerrot vaikka joogasta. Opetetaanhan sitä kaikenlaisia itämaisia taistelulajejakin. Ja minä olen vähän opettanut mm. mindfullnessia ryhmissä joissa on psyykkisesti hauraita ihmisiä, tosin kertonut että tämä on yksi keino mielen hallintaan, jota voi kokeilla tuntuuko se sopivalta ja hyvältä. Jos jotain uskomusta tyrkytetään kaikenkattavana selityksenä ja vastauksena, niin silloin mennään hakoteille. Siksi vastustan vakaumuksellista uskonnonopetusta ylipäätään, vaikka ymmärrän niitäkin jotka haluavat sisällyttää sen lapsensa kouluopetukseen. Toinen syy miksi suhtaudun varovaisesti kaikkeen uskonnolliseen valistustyöhön, liittyy kokemukseeni siitä miten paljon vakaumuksellisissa piireissä on narsistisia, manipuloivia ja suuruusharhaisia ihmisiä, joille on hyvin tärkeää puuttua siihen miten muut saavat elää. Ja miten hukassa olevat ihmiset lähtevät täysillä sellaisiin juttuihin mukaan ja tulevat emotionaalisesti hyväksikäytetyiksi.
Olet oikeassa...
kuinka paljon me kaikki olemme saaneet/joutuneet kuuntelemaan eri aikuisten kasvatusta/opetusta, mielipiteitä...harvoin voimme estyä siltä....

silti muistan jotenkin lpasuudestani tai kouluajalta, että joidenkin aikuisten sanomiset vain halusi ottaa itselleen ja ikäänkuin sydän tiesi, että näin se on...ja taas toisten jutut ei päässyt pintaa syvemmälle...
uskon, että meissä on vahva suojaus, jonka läpi ihan mikä tahansa ei onnistu menenmään...
poikkeuksia löytyy joka suunnalla...

Villiina:

On totta, että uskonnolla ja uskomuksilla on tehty paljon pahaa...ja tehdään edelleen..
Uskontohan on ihmisten näkymys, eräänlainen määritys, johon vaikuttavat lukemattomat asiat, tekemiset...

Minusta tuntuu, että meissä kaikissa on se oma pyhyys, oma tuntemus oikeamielisyydestä, siitä mikä on hyvää... mikä on pahaa...mikä on oikein ja mikä väärin...mikä on rakkautta...
ja me aistimme hyvin selvästi ja helposti aitouden ihmisessä ja asiassa..
Mutta jos lapsi ei ole saanut kokea rakkaan ihmisen läheisyyttä, kosketusta, hoivaa, rakkautta ja sitä että hän on oman itsensä vuoksi tärkeä ja rakas.. nuo perusasiat voivat olla täysin hukassa...

Sellaiseen ihmiseen on helpompi vaikuttaa, häntä voi muiluttaa, manipuloida...hän on tottunut, että niin maailma pyörii ja asioita hoidellaan..

Minusta oli hyvä pääkirjoitus tämän päivän Hesarissa "Uskonnollisesta lukutaidosta" ja miten se on tärkeä nykyhetkessäkin...
arleena sanoi…
Painan mieleeni nuo sisään- ja uloshengityksien ohjeet. Ne olivat nyt tarpeen, jotta muistaisin rentoutuksen merkityksen jaliikunnan ilon.
Hallatarinoita sanoi…
Jo otsikko saa minut hyvänolon pauloihin. <3


Onnellista viikonloppua sinulle. =)
Johanna sanoi…
Voi ei se ole manipulointia jos opettaa lapset rentoutumaan ja hiljentymään ja kuuntelemaan hiljaista itseään!
Toki ymmärrän sen mistä täällä keskusteltiin, tuputtaminen ja "vedättäminen" ei ole oikein, mutta tuossa kertomassasi ei ole kumpaakaan.
Sinä olet kyllä ihana!
Haluan takaisin kouluun ja sinun liikkatunneille!!!! Me kun raahattiin varpailla hernepussia tai hakattiin pienet kädet liiskaksi liian isoilla ja kovilla lentopalloilla jne jne jne. Ei jäänyt koulun päätyttyä mitä mielettömän hurmiollista halua mihinkään mikä yhtään liittyi urheiluun!
Nana sanoi…
Aloin hengittää rauhallisesti sisään...ja ulos...
kiitos!
En usko,että teet mitään väärin, koska sydämesi on hyvä.
Arleena:
hengityksen kautta meillä on yhteys slitajuntaamme...mitä sinne "syötämme" se "toimii"..

Una: jka päivän voisi aloittaa tietoisella pienellä hengityshetkellä...=)

Johanna:
En minäkään pidä oikeasti sitä manipulointina mutta hyvä ajatella ajoittain, mitä sanoo ja tekee nuorten , herkkien ihmisten kanssa..
Kiitos sanoistasi...ehkä minun tuntini ovat juuri sellaisa, kuin itse olisin halunnut myös aikoinani oppilaana saada vastaanottaa..



Nana: Kiitos oikein ihanasti...
Hengitys on ihmeellistä...Se vaikuttaa niin vahvasti...ja jännä, että saamme tehdä sitä tietoisena ja ei tietoisena...se vain tapahtuu...
kivaa viikonloppua!!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistyttö