Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2009.

oi kuinka rakastankaan syksyä ja sen puita!!

Arto Lode kyseenalaistaa (hesari 31.8/elämä ja terveys)elämän tutut kuviot.
"Kun on kerran tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla, jumittuu helposti tekemään ne aina samalla tavalla. Tämä pätee sekä kehon fysiikkaan että mieleen, koska ne toimivat yhdessä.
Miksi? Koska on mihin on tottunut, on helppoa. Samanlaisesti jumittuu helposti noudattamaan tietynlaisia uskomusjärjestelmiä eli tapoja hahmottaa todellisuutta, vaikka asioihin ei tarvitse suhtautua aina samalla tavalla. Kokemukset on syytä kyseenalaistaa, koska uskomme helposti vahvoihin kokemuksiin emmekä siksi havaitse muita vaihtoehtoja."

Helposti jäämme johonkin tunnelataukseen, jonka juuret asuvat lapsuudessa. Saatamme lukita itsemme, kapeittaa elämäämme jonkun pelottavan muiston takia , vaikka voisimme hyvin hengittää vapaasti ja olla avoinna...

Meillä on mahdollisuus joka päivä harjoitella elämässämme..Jostain kumman syystä elämä tuo päiväämme juuri ne jutut, joiden kautta meillä on mahdollisuus harjoitella, löytää v…

Lauantaintapahtuma...

"Pytinkien paris"-tapahtumassa oli mukana myös Vakka-Suomen taideyhdistys, johon kuuluu myös käsityöjaosto.
Meidän myyntinäyttelymme oli Vaakahuoneella. Vaakahuone on rakennettu 1800-luvun lopulla. Siellä punnittiin joskus hevosen kyydissä olleita lasteja. Nykyään tilat ovat musiikkiopiston ja nukketeatterin käytössä.




Vaakahuoneeseen kuuluu kolme pientä huonetta ja meillä oli niistä kaksi käytössä. Kahvitarjoilu pullan kanssa 2e.




Hieman oli ahdasta. Taidokkaita käsitöitä oli runsaasti myynnissä.




Pikku maalaukseni pikkutelineissään...



Enkelikorttini, joista halusin 3e yhdestä ja kaksi sai vitosella.
En tiedä, kävikö kauppa sillä myyjiä oli niin paljon, että tilan puutteen vuoksi oli parasta minun häippästä.



Ostin paikallisesta sisustuspuodista kultaisia kehyksiä ja laitoin niihin oman enkelini.Niistä tuli mielestäni sieviä ikonimaisia pikkutauluja.



Minä, teosteni lähellä...



Piipahdin "Tul toril"-tapahtumassa. Kuvassa kanssani tori-tapahtuman päävetäjät. Entisiä oppilaitani.



Pytikien paris-tapahtuma

Huomenna menen taas myymään korttejani ja muutamia pikkutaideteoksiani.
Mm tämä enkelikuoro on mukana.
Myyn pääasiassa enkelten kuvia.
Meillä on Uudessakaupungissa la-su "Pytinkien paris"-tapahtuma. Se tarkoittaa, että noin 100 vanhassa omakotiltalossa asuvaa ihmistä avaa kotinsa vierailijoille.

Samalla on torilla "tul torill"-tapahtuma ja eri paikoissa mahdollisuus myydä taiteitansa..

Tervetuloa Ukiin!!

rakasta itseäsi niinkuin lähimmäistäsi, anna aina anteeksi, myös itsellesi!

Olen käynyt kaksi vuotta "IHMEIDEN OPPIKURSSIA".
www.ykseys.com/
Eilisessä kohtaamisessamme saimme vieraaksi erään henkilön, joka näki kuvia ihmisten elämästä ja jolle annettiin tietoja/viestejä ihmisestä,jos ihninen halusi kuulla niitä.
Meitä oli viisi paikan päällä ja vierailijamme kertoi kaikille erikseen meistä itsestämme: miten kehomme voi , mitä meidän olisi hyvä ottaa huomioon ja korjata fyysissä kehossamme, samoin henkisyydessämme. Aluksi ja lopuksi hän puhui vahvasti rakkaudesta, anteeksiannosta, siitä miten meidän olisi hyvä suhtautua aina, kun mm jotain pahaa tai väärää on tapahtunut.

Hän kertoi minulle: Olen saanut synnyinlahjaksi ilon itsessäni ja jaan sitä iloa kanssaihmisilleni huomaaan sitä tai en. Iloni tuottaa iloa lähimmäisissäni...
Olen vahän hassu hupsuttelija, hyvässä mielessä.
Elämässäni minulla on ihmissuhteet koetinkiveni/oppimiseni tai niiden kautta olen tehnyt vahvasti ja teen itsetutkisteluani.
Kehoni on aika tasapainoinen...paitsi että juon vettä liian…

naamioleikit...

"Persoona on naamio, johon ihminen suojautuu.
Persoonallisuuden kehittäminen on naamion riisumista.
Persoonallisuus on muodot, joihin ihminen kätkeytyy.
Persoonallisuuden kehitys on vapautua muodon kahleista."-Olavi Tähtelä

Jotkut ihmiset ovat pitäneet naamiotansa niin kauan kasvoillaan, että se on tarttunut kiinni. Sitä on vaikeaa enää irrottaa.

Olen tehnyt oppilaitteni kanssa joskus kipsistä naamioita. Naamiot tehtiin "ruma ankanpoikanen" draamajuttua varten.
Kun naamiot olivat valmiit, muotoiltu, maalattu, koristeltu...asetimme naamiot kasvojemme päälle ja työstimme draamatarinaamme...
Miten erilaista, miten helppoa on olla naamion takana. Tavallaan voit olla kuka tahansa, voit piiloutua ja olla kantamatta vastuuta, voit rohkeasti julistaa mitä tahansa,totuuksia, joita et uskaltaisi välttämättä huutaa tai edes kuiskata ilman naamiota...

Vaatii suurta rohkeutta elämässä uskaltaa sanoa totuus, joka tulee suoraan sydämestä.
Harva uskaltaa toteuttaa oman sisimpänsä ääntä.…

Mielenterveyden häiriötkin tarttuvat...

Psykologi Antti korhonen kirjoitti vieraskynäkirjoituksessaan tänänn Hesarissa hyvin tärkeästä, ajankohtaisesta aiheesta.."Mielenhäiriötkin tarttuvat.."

Kaiken sikainfluenssahössötyksen keskellä on hyvä pysähtyä ajattelemaan myös muiden sairauksien tarttuvuutta..
"Helposti unohtuu, että myös mielenterveyden häiriöt ovat luonteeltaan tarttuvia, toimintakykyä helposti heikentäviä ongelmia.

Kliininen käytäntö ja tutkimukset osoittavat selvästi, että lapsuuden kasvuympäristöllä ja riskiperimällä on mielenterveyden häiriöissä suuri merkitys. ne voivat tarttua vanhemmilta lapselle, puolisolta toiselle..(.entä lapselta vanhemmalle?..oma lisäykseni)

Tasapainoisen henkisen kehityksen kannalta on tärkeää, että vanhemmat ja lapset jakavat molempien läpikäymiä tunnetiloja. Vanhemman on aikuisena kestettävä lapsen välillä äärimmäisiäkin reaktioita ja osoitettava omalla esimerkillään, miten tunteiden kanssa pystyy elämään ja miten niitä pystyy hallitsemaan.

Erilaiset haitalliset ajatus -…

paluu arkeen...

Koulu alkoi!!!

Uusi rytmi vaihtui...tuntuu ihan mukavalta...

Maanantaina alkoi opettajien lukuvuoden aherrus...
Turun yliopistosta professori, tutkija, psykoterapeutti Päivi Niemi oli luennoimassa meille opettajille siitä, miten koulu osaltaan voisi tukea nuorta henkisissä, sosiaalisissa pyörteissään...Hän puhui yksinäisyydestä, masennuksesta, syrjäytymisestä, kiusaamisesta..sekä miten kaiken kuormituksen, muutoksen ja paineen sietokyvyn keskellä , koulu voi tukea, auttaa, kuunnella koko kehollaan, ei vain korvillaan...
Erittäin hyvä puheenvuoro, joskin liian hätäinen ja lyhyt..kaipasin syvennystä, laajennusta...
Toivon, ettei tuo tärkeä avaus jää vain sanoina sinne luoentosaliin...

Tänään tiistaina oil sit ihan oikea koulupäivä...oppilaat, posket punaisina, uusissa farkuissaan, lenkkareissaan, olivat aika innokkaina, uskoisin, saapuneet kouluun...
Ainakin heistä on ihanaa nähdä kavereita!!!

En ole kerinnyt tänne blogiini ollenkaan kirjoittelemaan, saati lukemaan toisten tarinoita, kun olen n…

Yksi suurimmista synneistä on elämätön elämä...

Meidät lähetetään maailmaan elämään täydesti kaikessa, joka sisimmässämme havahtuu, ja ottamaan vastaan kaikki, mikä kohdallemme tulee.

On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät elä sellaista elämää, kuin haluaisivat. Monet niistä asioista, jotka estävät heitä elämästä kohtaloaan todeksi, ovat täysin valheellisia. Ne ovat heidän oman mielensä luomia harhakuvia. Todellisia esteitä ne eivät ole.
Mutta vaatii todella syvää rehellisyyttä nähdä itsensä ja rohkeutta toteuttaa omaa rytmiänsä, kulkea kohti omaa itseänsä ja toteuttaa omaa salaisuuttaan..

Itse olen vasta viime vuosina löytänyt itseni ja ymmärtänyt, että tärkein ihmissuhde minulla on suhde itseeni.
Me emme saa milloinkaan sallia pelkojemme tai toisten odotusten muodostaa estettä omalle kohtalollemme.

Jos ihminen sallii itselleen mahdollisuuden olla sitä, mitä hän todella on , niin kaikki löytää rytminsä. Jos hän elää niin kuin kokee oikeaksi, hän saa turvaa ja siunausta.
Toisinaan meidän elämässämme ja ympärillämme vallitseva siunauk…

Eläimellisiä juttuja...

Viime yönnä nukuin tosi surkeasti.
syy oli kissani Lötjösen.
Hän pyydysti yön aikana kolme hiirtä ja joka hiiren jälkeen huusi kuin palosireeni, kunnes laitoin valot päälle ja kehuin hänen metsästystaitoaan. Viimeinen hiiri oli elossa. Se lähti juoksentelemaan pitkin huoneita. Onneks sain sen kiinni pyyheliinalla ja päästin pihalle...





Tänään säpsähdin, kun lintu lensi ikkunaani. Juoksin nopeasti pihalle ja löysin melkein pökertyneen lintusen ikkunan alta. Nostin hänet käsiini ja silittelin ja juttelin. Peloissaan hän kakkasi kämmeniini.



Vein hänet ränsistyneen lintypöntön päälle. Ajattelin, ettei kissani löytäisi pikkuruista..
Aloin joogailee...
puolen tunnin kuluttua alkoi sataa hirmuisesti. Ryntäsin lintusen luo. Siellä se nöpötti ja tuijotti muoa mustilla silmillään ja ykskaks lehähti korkeuksiin. Olin niin iloinen, kun hän ei kuollut.
Minkähän viestin hän halusi tuoda minulle?







Toissapäivänä löysin oudon olion kukkapekistäni??
En ole koskaan nähnyt moista. Mielestäni se ei ollut käärme ,…

mustikkapiirakka...

Olin tänään metsässä mustikassa.
Nautin suunnattomasti metsän tuoksusta, äänistä,tuulesta ja auringosta...
Keräsin vajaa 3 l.

Leivoin mustikkapiirakan nyt illalla.
Mietin, kutsunko jonkun maistamaan siitä kanssani. Tyttäreni lähti jo aiemmin kotiinsa.
Monta ihmistä vilahti mielessäni. Päätin kuitenkin, että haluan olla yksin..
Katsoa hakemani leffan ja mutustella piirakkaa..ja olla hiljaisuudessa..

Minulle on tuo yksinoloni tullut päivä päivältä tärkeämmäksi.
Ollessani yksin voin olla yhteydessä sisimpääni. Voin olla hiljaisuudessa. Voin kuunnella tuulta.
Huomaan, että tarvitsen tuota tilaa itselleni valtavasti.
Haluan kutsua vieraakseni Jumalan. Siksi minusta on hyvä olla yksin.


Selailin Anhtony De Mellon kirjaa "Lähteillä"...silläaikaa kun piirakka jäähtyy...
löysin koskettavia, minulle hyvin tärkeitä lauseita.
Haluan jakaa ne kanssanne.





Jumalaa ei voi nähdä.
Hänet voidaan tunnistaa.

Sinut erottaa itsestäsi ja todellisuudesta se melu, jota kutsumme minäksi.
Kun minä häviää, tulet jälleen…

kuvat eheyttävät

Tutkimusten mukaan, jo pelkkä luontokuva rentouttaa ihmistä..

Miksi me tarvitsemme tutkimuksia..Onko asia itselle enemmän totta, kun se on tutkittu?
Onko minun helpompi kertoa siitä toiselle, kun takanani on suuri tutkijajoukko?
Miksi mitään tarvitsee toiselle todistaa?
Oma kokemus, elämys on aina lahja!!



Sanat ovat symboleita.
Ne yrittävät kuvittaa sitä monimuotoista ajatusta, joka sisällämme syntyy..
Kuinka erillaiset lähtökohdat ovatkaan kaikkien meidän ajatuksilla..
Joskus ihmettelen, kuinka me ollenkaan ymmärrämme toisiamme sanojen kautta..
keskustellessamme toisen kanssa saatamme eksyä aivan eri maailmoihin sanojemme kanssa ja silti ajattelemme aivan samoin..



Kuva vaikuttaa meihin kaikkiin vahvasti, jos annamme sen vaikuttaa sisimpäämme asti.




Kuva, väri, muoto, musiikki,ääni, luonto pystyy saavuttamaan syvimmän sisimmän kerroksen meissä.
Ns. tavalliset sanat jäävät vain pintakerrokseen. Siksi esim. pelkkä verbaalinen terapia ei kosketa sinne, jossa lukot, solmut asuvat..syvällä meissä, ikä…

jokaisen syvyyden alla avautuu uusi syvyys...

Jumalan edessä ei ole hengellisiä ja maallisia alueita:
on vain yksi kokonainen elämä.




Vain pinnalliset ihmiset tuntevat itsensä.

Itseymmärrys ei ole yhtä tärkeää kuin eläminen sielunsa ohjaamana.
Voimme ymmärtää sielua paremmin aistien kuin ajattelun kautta.



Tietyn asteinen itsensä unohtaminen saattaa olla juuri se tekijä, joka sallii sielun murtautua läpi voimalla ja luovuudella.
Sielu johdattaa meidät pois tietoisuudesta ja tekee sen omaksi hyväksemme.



Pysyttelemällä psyykkisessä usvassa, saatamme päätyä paikkaan, jota olemme etsineet koko elämämme ajan.



Monet ihmiset sanovat haluavansa muuttua ja heidän tapansa ilmaista se, on täsmälleen oikea:
he haluavat tehdä haluamansa muutokset omalla tavallaan.
Mutta todellinen sydämen muutos saattaa edetä toiseen suuntaan kuin mihin tahtomme ja älymme sitä ohjaisi.



Todellinen luonteen vahvuus ilmenee halukkuudessa antaa elämän käydä ylitsemme ja kaivautua syvälle meihin.




Sen sijaan, että etsimme uusia keinoja hallita tilanteita, meidän olisi ehkä an…

sunnuntaina...

Olen istunut mättäillä..
Olen poiminut mustikoita...
Olen juossut metsässä tyttäreni koiran kanssa yli viikon...

Tänään tyttäreni tulee hakemaan Jarviksen kotiin.
Hän palaa Samoksen saarelta, viikon rentouslomaltaan.
Hän ei kokenut itseään aurigossa ja meren rannalla masentuneeksi.

Minä lähden aamulla ajelemaan kohti Saarijärven joogaopistoa.
Osallistun viikon kestävään jooga-ja meditaatiokurssille.
Kurssin ohjaajana on ranskalainen meditaatio- ja jooga guru.

Tänään leivon mustikkapiirakan kaikille rakkailleni.

kesä on

Sanomalehtien ilmoitukset, naistenlehdet ovat jo pullollaan syksyä..
On syysmuodin trendejä, koulureppuja, penaaleja, syysmeikkejä...

Miksi emme saa rauhassa olla vielä kesässä? Miksi emme saa rauhassa olla läsnä tässä hetkessä? Kohta alkavat kaupat jo koristaa ikkunoitaan joulutavaroilla...

Tuo kiirehtiminen jonnekin, mikä ei vielä ole, saa aikaan meissä stressiä, ahdistusta, masennusta...Koko ajan täytyisi olla liikkeellä johonkin...

Olin tänään monta tuntia mustikkametsässä.
Rakastan olla metsässä ja yksin.
Vain hiljaisuus puhuttelee, kuiskii..
Tärkein ei ole noukkia kippo täyteen
vaan olla ja kuunnella tuulen lauluja puissa.

istun mättäällä
housut mustikassa
saappaat täynnä havunneulasia
vain minä ja metsäni