Siirry pääsisältöön

paluu arkeen...




Koulu alkoi!!!

Uusi rytmi vaihtui...tuntuu ihan mukavalta...

Maanantaina alkoi opettajien lukuvuoden aherrus...
Turun yliopistosta professori, tutkija, psykoterapeutti Päivi Niemi oli luennoimassa meille opettajille siitä, miten koulu osaltaan voisi tukea nuorta henkisissä, sosiaalisissa pyörteissään...Hän puhui yksinäisyydestä, masennuksesta, syrjäytymisestä, kiusaamisesta..sekä miten kaiken kuormituksen, muutoksen ja paineen sietokyvyn keskellä , koulu voi tukea, auttaa, kuunnella koko kehollaan, ei vain korvillaan...
Erittäin hyvä puheenvuoro, joskin liian hätäinen ja lyhyt..kaipasin syvennystä, laajennusta...
Toivon, ettei tuo tärkeä avaus jää vain sanoina sinne luoentosaliin...

Tänään tiistaina oil sit ihan oikea koulupäivä...oppilaat, posket punaisina, uusissa farkuissaan, lenkkareissaan, olivat aika innokkaina, uskoisin, saapuneet kouluun...
Ainakin heistä on ihanaa nähdä kavereita!!!

En ole kerinnyt tänne blogiini ollenkaan kirjoittelemaan, saati lukemaan toisten tarinoita, kun olen niin innoissani valmistellut kouluni alkua...
Uuusi reppu, uusi kansio ja muistikirja hankittuna...ja tietysti uusia kouluvaatteita eli liikunta-asuja...kampaajalla ...
täytyyhän opettajan olla reippaan, siistin, urheilullisen näköinen...vaiks sit muuta ei oliskaan..=)

Eilen illalla valmistelin terveystiedon tuntia lukiolaisille parisen tuntia ainakin...uppouduin syvällisesti, enkä kokenut ollenkaan tehneeni työtä...
no, aluksi näin...
Huomenna aloitan aamusella abien kanssa joogalla ja halukkaat saavat mennää lenkille..

Turhaa kesällä harmittelin, et voi, kohta koulu alkaa....sillä tämä arki tuntuu ihan hyvältä!!!

Kommentit

Rita sanoi…
Kiva teksti! Tykkäsin.

Luin (ja leikkasin talteen) Hesarista Vieraskynän artikkelin "Ilo on tuotava takaisin kouluun".

Siinä on ideaa. Sinulla tuntuu olevan oikeat otteet :)
SuviAnniina sanoi…
niin se arki palailee pitkänkin loman jälkeen, mutta se tuttu "tylsä" rytmi pitää päivät paremmin kasassa eikä ole aikaa turhia murehtia. Koulujen täytyisi ehdottomasti ottaa oppilaat huomioon erilaisina persoonina, ainahna sitä samaa sanotaan, että yhteen muottiin ei millään voi kaikki ihmiset muotoutua. Sinä vaikutat ainakin pirtsakalta ja iloiselta reippaalta opelta! Mukavaa alkanutta syyslukukautta!
Yksinäinen susi sanoi…
Niinhän se lomakin loppui ja arki on taas täällä. Ei kun odottelemaan seuraavaa lomaa. :D
Tänään minullakin se lukio alkoi, ensimmäinen vuosi. Vähän jännitti, muttei tuon parin tunnin pohjalta mitään uskalla sanoa. Ihan kivalta vaikutti.

Mukavaa, että olet innostunut työstä ja arjesta. Niin sen pitäisikin olla. Hauskaa lukuvuotta! :)
Hannele sanoi…
niin, vaihtelu virkistää ;)
hanne sanoi…
hei rita!! samoin minä leikkasin..
Ihan totta on tuo toteamus...liian otsarypyyss ainakin lukiossa opiskellaan...

SuviAnniina: kiitos toivotuksistasi..
mitä vanhemmeksi olen tullut, sitä enemmän osaan nähdä, kuulla...pysähtyä ja antaa tilaa asioille koulussa..kohdata oppilaat enemmän omina itseinään...

Yksinäinen susi ..energiaa sinulle ja voimia lukion opiskelullesi...
Onko teillä monta liikunnankurssia valittavissa??Ja millaisia??

Hannele: näin se vain on...ihminen on kummallisesti rakennettu...aina se haluaa vaihtelua, uutta...mikähän se takana on selviytymisen kannalta???
Hannele sanoi…
Iästä kait on kiinni tuo vaihtelun tarve,
hyvä jos osaa nähdä pikkuasioita.
Yksinäinen susi sanoi…
Kiitos, niin onhan noita liikunnan kursseja meidän lukiossa. Itse en vain ole niitä koululiikuntaihmisiä, kotona liikun kylläkin. Meidän lukiossa on ihan jokin liikuntalinja, en tiedä noista sen enempää sitten.. Olen kiinnostunut enemmän äidinkielestä, kuvaamataidosta ja englannista. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !