Maalasin eilen enkelin, joka kantaa yhtä kynttilää...adventtienkeli..
Yritin aamulla saada enkeliäni hymyilemään, edes hiukkasen...ei riitä, että huulet ovat hymyssä, jos silmät sanoo surusta..Mutta toisaalta, melkein kaikki ikonit, jotka olen nähnyt, ovat vakavailmeisiä, pyhimyksien kuvia..
Tänään pikkukaupungissamme olivat "wanhanajan markkinat". Myyjiä oli melkein enemmän kuin ostajia, toinen toistaan upeampien luomustensa kanssa. Oli sukkaa, lapasta, lyhtyjä, kransseja, enkeleitä, tonttuja, koruja, ruokaa, leivonnaisia...
Kuinka taitavia käsistään ihmiset ovatkaan.
Minä en ostanut mitään. Päätin tehdä kaiken itse, niin ruoat, leivonnaiset , kortit ja sukatkin...siinä tekiessä se Joulun aito tunnelma kasvaa ja joulunmieli kehittyy..
Nuorempi tyttäreni on ollut viime aikoina hyvin poissaoleva, kaukana itsestään.
Mietin, milloin hän on viimeksi ollut läsnä itsenään...Onko se tämä pimeys, tämä lumettomuus, yleinen hektisyys joka saavuttaa pienenkin ihmisen, vaikka piiloon suojautuisi?
"Viivy autiossa illassani, missä sydämeni odottaa;
täytä sen yksinäisyyden malja,
ja salli minun tuntea itsessäni sinun rakkautesi äärettömyys."-R.Tagore
"Sillä kaikki mikä katoaa, on silti sinun kämmenelläsi,
ja häipyvät hetket, kauneutta kukkivat,
säilyvät iäti tuoreina sinun seppeleessäsi."-R.Tagore
Yritin aamulla saada enkeliäni hymyilemään, edes hiukkasen...ei riitä, että huulet ovat hymyssä, jos silmät sanoo surusta..Mutta toisaalta, melkein kaikki ikonit, jotka olen nähnyt, ovat vakavailmeisiä, pyhimyksien kuvia..
Tänään pikkukaupungissamme olivat "wanhanajan markkinat". Myyjiä oli melkein enemmän kuin ostajia, toinen toistaan upeampien luomustensa kanssa. Oli sukkaa, lapasta, lyhtyjä, kransseja, enkeleitä, tonttuja, koruja, ruokaa, leivonnaisia...
Kuinka taitavia käsistään ihmiset ovatkaan.
Minä en ostanut mitään. Päätin tehdä kaiken itse, niin ruoat, leivonnaiset , kortit ja sukatkin...siinä tekiessä se Joulun aito tunnelma kasvaa ja joulunmieli kehittyy..
Nuorempi tyttäreni on ollut viime aikoina hyvin poissaoleva, kaukana itsestään.
Mietin, milloin hän on viimeksi ollut läsnä itsenään...Onko se tämä pimeys, tämä lumettomuus, yleinen hektisyys joka saavuttaa pienenkin ihmisen, vaikka piiloon suojautuisi?
"Viivy autiossa illassani, missä sydämeni odottaa;
täytä sen yksinäisyyden malja,
ja salli minun tuntea itsessäni sinun rakkautesi äärettömyys."-R.Tagore
"Sillä kaikki mikä katoaa, on silti sinun kämmenelläsi,
ja häipyvät hetket, kauneutta kukkivat,
säilyvät iäti tuoreina sinun seppeleessäsi."-R.Tagore
Kommentit
Hane: Kiitos kommentistasi...
Sininen on munkin lemppari ..
Pimeys voi helposti saada iloisimmankin ihmisen alakuloiseksi tai vaipumaan syvälle ajatuksiin. Kohta koittaa valo: tulee joulu ja sen jälkeen kevätauringon ensisäteet. : )
Uskon myös että Joulun sanoma omalla maagisella tavallaan lohduttaa surevia ja masentuneita..Joululla on sanoma, iso merkitys...
Aina tulisi valita se hyvä mieli ha valoisa ajatus elämässään, meillä kun on mahdollisuus..
Kaunis on adventin avauksesi.
Hyvää adventin aikaa sinullekin :-)
Se on kaunis juuri sellaisena kuin on. Ihan kuin ihmisetkin, useimmiten he ovat kauneimpia juuri omana itsenään!
Olen täynnä ajatuksia enkeleistä.. Ehkäpä juuri sinun ansiostasi. Saat minut miettimään valoa ja rauhaa!
Ihania adventin aikoja! Halauksia!