Siirry pääsisältöön

1. adventtina...

Maalasin eilen enkelin, joka kantaa yhtä kynttilää...adventtienkeli..
Yritin aamulla saada enkeliäni hymyilemään, edes hiukkasen...ei riitä, että huulet ovat hymyssä, jos silmät sanoo surusta..Mutta toisaalta, melkein kaikki ikonit, jotka olen nähnyt, ovat vakavailmeisiä, pyhimyksien kuvia..



Tänään pikkukaupungissamme olivat "wanhanajan markkinat". Myyjiä oli melkein enemmän kuin ostajia, toinen toistaan upeampien luomustensa kanssa. Oli sukkaa, lapasta, lyhtyjä, kransseja, enkeleitä, tonttuja, koruja, ruokaa, leivonnaisia...
Kuinka taitavia käsistään ihmiset ovatkaan.
Minä en ostanut mitään. Päätin tehdä kaiken itse, niin ruoat, leivonnaiset , kortit ja sukatkin...siinä tekiessä se Joulun aito tunnelma kasvaa ja joulunmieli kehittyy..


Nuorempi tyttäreni on ollut viime aikoina hyvin poissaoleva, kaukana itsestään.
Mietin, milloin hän on viimeksi ollut läsnä itsenään...Onko se tämä pimeys, tämä lumettomuus, yleinen hektisyys joka saavuttaa pienenkin ihmisen, vaikka piiloon suojautuisi?


"Viivy autiossa illassani, missä sydämeni odottaa;
täytä sen yksinäisyyden malja,
ja salli minun tuntea itsessäni sinun rakkautesi äärettömyys."-R.Tagore


"Sillä kaikki mikä katoaa, on silti sinun kämmenelläsi,
ja häipyvät hetket, kauneutta kukkivat,
säilyvät iäti tuoreina sinun seppeleessäsi."-R.Tagore

Kommentit

Satu sanoi…
Kaunis enkeli. Ehkä enkeleiden hymy tulee lähemmäs, mitä useampi adventti menee...
Hane sanoi…
Aivan ihana enkeli, madonnamainen jotenkin...ja ihana sininen väritys. (Sori muuten tuo tuplakommentointini tuossa aiemmassa postauksessasi. Aluksi bloggeri ei hyväksynyt kommenttiani ja sitten tuplasi sen?!)
hanne sanoi…
Satu: Kiitos...toivon mukaan hymy ei hyydy vaan aukenee Joulua päin siirryttäessä...

Hane: Kiitos kommentistasi...
Sininen on munkin lemppari ..
Verna sanoi…
Upea enkeli! Kasvot ovat tyynet, miellyttävät katsella ja huokuvat rauhaa... : )

Pimeys voi helposti saada iloisimmankin ihmisen alakuloiseksi tai vaipumaan syvälle ajatuksiin. Kohta koittaa valo: tulee joulu ja sen jälkeen kevätauringon ensisäteet. : )
hanne sanoi…
Kiitos Verna lohdutuksesta...
Uskon myös että Joulun sanoma omalla maagisella tavallaan lohduttaa surevia ja masentuneita..Joululla on sanoma, iso merkitys...

Aina tulisi valita se hyvä mieli ha valoisa ajatus elämässään, meillä kun on mahdollisuus..
Uuna sanoi…
Enkelisi miettii, miten voisi auttaa. Hänellä on harras hetki menossa; ei aina tarvitsekaan hymyillä.
Kaunis on adventin avauksesi.
Hyvää adventin aikaa sinullekin :-)
hanne sanoi…
kiitos Unna...haleja!!
Yksinäinen susi sanoi…
Ei sinun tarvitse saada enkeliäsi hymyilemään, jos se ei hymyile luonnostaan. :)
Se on kaunis juuri sellaisena kuin on. Ihan kuin ihmisetkin, useimmiten he ovat kauneimpia juuri omana itsenään!

Olen täynnä ajatuksia enkeleistä.. Ehkäpä juuri sinun ansiostasi. Saat minut miettimään valoa ja rauhaa!

Ihania adventin aikoja! Halauksia!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …