Siirry pääsisältöön

valontuoja



" laiturilla odottavat
sanattomat enkelit

lohduttomien  unien enkelit
ja lohduttaja-enkelit

yksinäisyyden enkelit

kohti käyvät enkelit"







"voi olla, että tulen luoksesi,
jos lupaat pyyhkiä kyyneleeni kun vaivun käsivarsillesi,
vuosituhantiseen uneen..."






"illat jolloin unohdamme,
illat jolloin juhlimme toistemme kasvoja

jolloin syvyyksiin uponnein silmin
etsimme ihomme yhteistä
temppeliä..."





"illat, jollloin vielä unenrajoilta
pyydämme toisiamme kertomaan
totuuden.."

Tekstit Heidi Liehu

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Mikä vaikuttava yhdistelmä Liehu&sinä♥

Kuin unta ja rajantakaista, mutta kuitenkin läsnä, jos haluat. Pidän väreistä: Valkoisen pakenevuus, oranssinruskean vastapaino...

Leena Lumi:
Kiitos Leena paljon ♥
Tykkään niin Liehun runoista. Tilasin juuri "Kultaiset tikapuut" itselleni..
Siinä on se "tyllihameinen"...
tinttarus sanoi…
HAnne, oi, saanko tehdä tilauksen?
Voisitko tehdä minulle tuon ylimmän kuvan kaltaisen enkeltyttösen puupalaselle, johon saa avainrenkaan?! Ostaisin ja olisin niiiin iloinen!
Kunpa pian tapaisimme.....on niin paljon kerrottavaa, ihmeteltävää.

Minäkin vaikutun Liehun runoista!

Syyslempeää lähellesi!
Leena Lumi sanoi…
Sain taistella itseni kanssa, että tuo eka vai vika. Lopulta vika voitti, mutta vieläkin mietin teinkö oikeutta sinulle ja Liehulle. Ehkä se oli suu ja kuvan voima, ensimmäisessä oli bonusta etäisyys.

Löysin ihanan Liehun runon!

Lumikarpalot ovat terveellisiä: Käy vaikka maistamassa.

<3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !