Siirry pääsisältöön

Lumenluonti on puhdistavaa..



Joku kaihertaa sisälläni.
Vaikea on äitinä olla huolta kantamatta. Haluaisin luottaa.
Kuin pienet tuntosarvet päässäni kuulostelisivat koko ajan , onko kaikki hyvin.
Kaikki lähtee omista tulkinnoistani, tunteistani, elämänkokemuksistani.
Niitä en halua tupuuttaa.

Joskus löydän itseni ajattelemasta:
tässäkö tämä kaikki...

En halua karata. Tulkoon kaikki, olen valmiina.
En vain tiedä aina, mitä teen sen kanssa.

Menen kolaamaan lunta, siinä on hyvä olla.

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Talvella lumityöt ja suvella puutarha! siinä ovat maailman parhaat mielialan kohottajat.

Muista Gibrania: "Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne. Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan. Te olette jousia joista lapsenne singotaan elävinä nuolina. Te olette jousia josta lapsenne singotaan elävinä nuolina. Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin."

Juuri lähdössä Merin kanssa kaupungille ja huomenna nuoret tulevat meille syömään ennen kuin palaavat Hesaan.

Mukavaa viikonlppua, Hanne!
arleena sanoi…
Äitinä tulee joskus voimaton olo, olenko tehnyt jotain väärin.
Ilojen myötä nämä masentavat hetket unohtuvat.
Yaelian sanoi…
Vaikeita asioita.Minullakin on lapsi niin kaukana,ja aina sitä miettii....Voimia ja haleja Hanne,ja ajatuksia rentouttavaa lumenluontia.
tinttarus sanoi…
Lunta lykkiessä ajatuskin putsaantuu, selkiytyy, valkaistuu. eilen yritin, vaikka lääkäri kielsi. En malttanut. Tänään sattuu, mutta en kadu.

Äitiys on elämänmittainen huolikoulu.

Valkoista viikonloppua, HAnne!
Maria sanoi…
Voi Hanne !On se rankkaa mutta onneksi tämän saa kuitenkin elää "läpi" .Olla äiti.
Oikein lämpöinen halaus sinulle
marialta
ps.Lumi saisi jo vähän hellittää:D
hanne sanoi…
Leena Lumi:
Kaikki muu on turhaa paitsi puutarhanhoito..
täälläpäin purjehtiminen..=)

Tuo Gibranin viisaus lapsistamme on niin kauniisti, lämpimästi sanottu..
Kuljen vierellä, mutte ota toisen taakkaa itselleni kantaakseni..

vaikka tiedän, että olen tenhyt juuri niin hyvin kuin niissä tilanteissa silloin joskus , lasten ollessa pieninä, olen tehnyt ja haluan olla itselleni armelias, antaa anteeksi...silti joskus piipahdan ajatuksillani siellä ja ...

arleena:
Me teemme joka hetki oikein ja väärin, kaikki on kuitenkin tässä hetkessä hyvin..jokainen tekomme , ajatuksemme johtaa seuraamuksinn.. Luonnossa valloitsee syyn ja seuraamuksen laki, myös rakkauden laki..

Yaelian:
Lumenluoti on ihanaa..
ja nyt on nuoskaa, suojasää..
voisi tehdä ihania lumiolemtoja, linnoja, ukkoja..

tinttarus:
äitiydessä olemme yhteydessä kultaisin ohuin yhteysin lapsiimme koko elämämme ajan..
Ensimmäisenä he tulevat iltarukouksiimme, siunauksiimme..
Kiitos sinulle sanoistasi..

Maria:
kiitos halauksestasi, lähetän takaisin..
Tänään on täällä suojaa, nuoskaa ja lumi on häipynyt melkein puoleen, mutta ei enää ole ohutta, kepeää..kun tulee pakkasta, saamme ihanan hankikelin, jossa hiihdellä...
ihanaa alkavaa viikkoa sinulle..
Leena Lumi sanoi…
Hanne, ajatus on villi lintu, se menee ja tulee kuten haluaa.

Minulta otti lujille lakata huolehtimasta ja luulen, että tämä kiivastahtinen bloggaaminen oli mun pelastusrengas. Olihan Merillä ennen tätä nykyistä auvoa yksi rankka ja iso draama, johon luulin likan kaatuvan...ja sitä ennen lapsena ne maailman kaikki allergiat. Nyt kattamassa pöytää. Meri tulee anytime...

Purjehduksen opettaja olisi Raumalla...
Seppo Salminen sanoi…
Joskus löydän itseni ajattelemasta:
tässäkö tämä kaikki...

Minä en enään juuri oikein muuta ajattelekaan.. vaikka kaikki on periaatteessa mahdollista; aika vähän kuitenkin oikeasti on..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !