Siirry pääsisältöön

unessa olin valveilla..odotin herätystä..




Kaksi päivää koulussa.
Olen jo rytmissä kiinni. Oppilaat ovat ihania!

Tänään koripalloa, zumbaa ja omalla ajallani, rauhaisaa palauttavaa uintia.
Huomenna ja ylihuomenna zumbaa lukiolaisille. Pojat ovat mukana. Hauskaa!

Olen aika väsähtänyt.
Hirmuinen karkkinälkä yllätti. Toissapäivänä söin viimeiset joulukarkit.
Pakko oli leipoa joulutorttuja, että sain makeanhimoni tyydytettyä.

Suttailin vanhaa kuvaa.
Väsymys paistaa läpi.

Muuten tuntuu niin hyvältä tämä oma elämä.


Kommentit

Yaelian sanoi…
Ihana kuva taas! Oliko näyttelysi jo`?

Kiva,että töihinpaluu loman jälkeen tuntuu mukavalta:-)
sylvi sanoi…
Kaunis maalaus.
Siinä se lähti sinulla kivasti arki pyörimään.
Väsymystä, se on ihan luonnollista, minuakin väsyttää tänään ihan mahdottomasti kun en ole käynnyt ulokona.
Nuorten kanssa itsekin innostuu.
Hyvää viikonjatkoa sinulle!
Maria sanoi…
Voi ihana että muitakin väsyttää:D mua nolottaa pitkän loman jälkeen että olen jo ihan tööt.Arki on kivaa mutta sais olla jo perjantai.Halit♥
hanne sanoi…
Näyttelymme avajaiset ovat 24.1 ja näyttely on n 4 viikkoa..
Viimeistelyä..muutama kuva on vielä kehystämössä..
Niin ei siihen ole kuin pari viikkoa, vajaa..hui=)

sylvi:
Kiitos komeentistasi sylvi..
Söin tossa kaksi torttua ja pari ruisleipää,
eiköhän nukuta ens yönä..

Maria:
Minustakin arki on kivaa ja myös odotan perjantaita..
Mulla on nää loppuviikon päivät tavallaa helpommpaa, tai sit vaan se viikonlopun alun lähestyminen aiheuttaa sellaisen tunteen..
Halaus sinulle=)
hanne sanoi…
Yaelian:
tuo eka kommenttini on sinulle=)
nimesi unohtui pois..=)
halauksia..
Kirjailijatar sanoi…
Kiva lukea näin energinen juttu. Minulla on usein karkkihimo. Joskus se laantuu itsestään, onneksi kaapissa on usein kuivattuja hedelmiä.

Mukavaa viikkoa!
arleena sanoi…
Arki on alkanut, tänään olikin vähän pilvinen harmaa päivä. Sekin vetää alakuloiseksi ja saa potemaan makeannälkää.

Huomenna saisi jo paistaa aurinko.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !