Siirry pääsisältöön

kuka tykkää kissoista ?



Tämä pikkuinen iloinen kisuli syntyi tänään.
Lötjönen innosti minua.
Lötjönen on niin iloinen, innostunut keväästä ja auringosta.
Hän haluaa koko ajan ulos-sisääm-ulos-sisään...





Tämä kisuli on eräästä piirroksestani.
Oikeasti siinä on kaksi kissaa, kahden tytön sylissä.
Mutta vain hän pääsi mukaan tänne.






Tämän piirroksen olen myynyt joskus pari vuotta sitten.
Tyttö pitää pientä kissaa sylissä.


Minulla on kyllä piirroksia kissoista muutamia.
Koirista vähemmän.
Linnuista eniten, kun puhutaan eläimistä.


Oikein ihanaa viikonloppua teille ♥

Kommentit

Oi, tuo eka kuva on lempparini!!
Keväistä viikonloppua sinulle Hanne♥
Huopalintu sanoi…
Kissasi ovat suloisia :) Kissojen lempivuodenajat ovat tulollaan. Kyllä talvi on kissoille liian pitkä.
Anja sanoi…
Kyllä vain, kissat on kivoja :) Ja nämä kuvissasi olevat niin ihania!
Kristall TV sanoi…
mistä voin ostaa taidetta? Olen kotoisin Saksasta ja käännän google :)

Conny
Irmastiina:
Minustakin tuo ekäa on hauska, hellyttävä =)

Huopalintu:
Kiitos sinulle ♥
Lötjönen ei viitsis edes mennä pihalla tarpeilleen talvella =)

Anja:
Kiitos sinulle Anja

Kristall TV:
Conny ♥
Ich spreche einwenig deutsch.

Was meinst Du?
Welche Kunst Du willst kaufen?
Meine Art oder andere?
Jael sanoi…
Ihanan suloiset kisukuvat:) Minä pidän kissoista;syötän pihan kissoja joka ilta,ja Bambikin on ihan kiltisti sillä aikaa vieressä.
arleena sanoi…
Hienoja ovat kissa-aiheetkin
Jael:
Sinulla onkin siellä valtavasti toinen toistaan kauniimpia kissoja.
Minulla varmaan olisi koti täynnä, jos asuisin siellä. =)

arleena:
Kissat ovat kuvauksellisia, jotenkin enemmän kuin koirat?
En tiedä miksi?
Una sanoi…
Minä tykkään!<3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …