Siirry pääsisältöön

maanantaina aamu tuntuu pitkältä..






Miten ihanaa olisi saada herätä ensilumeen.
Meissä on ikiaikainen neljän vuodenajan rytmi sisällämme.
Jos se ei toteudu, masennumme, murrumme, muutumme kiviksi.

Ostin itselleni eilen valkoisen, pitsisen huivin. Sillä juhlistan itsenäisyyttämme.

Pilkku on levoton. Haukkuu, yrittää saada kissoista seuraa.
Lähden pitkälle metsälenkille.
Sinne hautaamme molemmat levottomuutemme.

Kommentit

Marja Leena sanoi…
Hyvää itsenäisyyspäivän viikoa sinulle, Hanne! Kyllä se lumikin sieltä toivottavasti tulee ;)
Irmastiina sanoi…
Lunta odotan kovin minäkin.
Tällä hetkellä aurinko paistaa.

Tänään on varmasti, joku levottoman mielen päivä.Minunkin mieleni on surullinen.

Hyvää maanantaita sinulle.♥
sylvi sanoi…
Me saatiin ensilumi ja on niin kaunista.
Käypä katsomassa blogissani.

Oikein ihanaa itsenäisyyspäivää sinulle!
Liirum sanoi…
Riemullista Itsenäisyyspäivää, sopii melkosen hyvin maisemaan ensilumi.
Tuo valkoinen pitsi huivi oli varmasti piristävä hankinta ja muistus juurista.
samoin sinulle Marja Leena!
Pieni sade ilahdutti=)

Irmastiina:
Maanantai on mennyt ja levottomuus jäi metsään, sinullaki?
Ihanaa tätä päivää♥

sylvi:
Ihana lumimaisema teillä onkin. Oletteko kuin pohjoisessa?

Ihanaa IT-päivää sunulle myös!

Liirum:
Voi se huivi on niin kaunis, herkkä. Se sopii moneen juhlaan!
ihanaa juhlapäivää sinulle ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …