Siirry pääsisältöön

piirtelyä..


















Aloitin eilen piirtää,
taas kasvoja, enkeleitä..
Jatkoin tänään. Mielenkiintoista, kuinka kuva muuttuu ja muuntuu..
Ei tarvitse tehdä valmista, voi olla matkalla...
jatkan taas, kunnes paperi ei jaksa enää imeä väriä, vettä..

Tänään tuli se kunnon ensilumi.
Olimme Pilkun kanssa metsässä.
Hiutaleita putoili tiheään ja Pilkku yritti napata niitä kuonoonsa..
Ihana, riemullinen tunne.

Nyt nuo hiutaleet ovat jo sulaneet. Mutta muistissa tuo hetki, tuoksu, äänetön ääni.

Kommentit

sylvi sanoi…
Sinulta tuo piirtäminen käy.
Niin matkallahan sitä ollaan kaikki ja myös muututaan matkan varrella.
Kiva kun sinnekin saitte lunta.
Luonnossa kävely tekee hyvää, niin pitäisi minunkin tehdä pitkä lenkki luontoon, kun ei viimepäiviä ole oikein kerennyt.
Kaikkea hyvää sinulle!♥
Marja Leena sanoi…
Miten upeasti muuntuva sarja, ihan henkeä salpaa! Kaunis tyttö, muutoksessa.
Yaelian sanoi…
Minulla on hieman ikävä lunta,,
Kaunis enkeli tyttö taas ja kaikki muutoksetkin siitä ovat kauniit,en osaisi melkein valita,,,
Leena Lumi sanoi…
Värien maailma on...ihmeellinen!

Niin ovat Helin kvuatkin. Uusin kirja häneltä nyt blogissani.
Ari sanoi…
Omistajat muistuttavat yleensä koiraansa, vai miten se meni, tässä kuva muistuttaa koiraa .)
Leena Lumi sanoi…
Ari, ja koirat omistajaansa;-)

Hanne: Koneeni kaatuessa kadotin sähköpostiosoitteesi ja nyt huomasin, että en löydä edes postiosoitettasi filofaxistani. Voitko meilata minulle uuteen osoitteeseen eli leenalumi@gmail.com
Asiaa!
Una sanoi…
Ensin hän on alakuloinen. Väsynyt. Katse on suunnattu alaspäin. Mutta vähitellen saat häneen henkeä lisää ja hänen katseensa kohoaa, kunnes lopulta hän on pystypäinen ja elinvoimainen, sädekehänsä ansainnut. <3


Ihana. <3
Kiirepakolainen sanoi…
Hienoa tuo matkalla olo!!! Niin se onkin. Eihän mikään missään ole koskaan valmis.
Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matkalla olo. Sinun matkasi on kyllä äärettömän kaunis...
tinttarus sanoi…
Upeita kuvia, kasvoja, tunteita, tuoksuja....on sinua siunattu kuvanteon ihmeellisellä lahjalla!

Edesmennyt karvakuonomme tuli mieleen sanoistasi. Hälle lumisade oli riemujuhlaa, ruskea pitkä kasrvaturkki kuonon ympärillä lumihiutaleiden peittämänä oli niin hellyttävä näky! Nyt katselee lumiuntuvien leijailua pilvensä reunalta... :)

Joulun valoa ja taivaan tähtisadetta luoksesi!
sylvi:
Jännä miten tuo aika rientää..
oikeasti ei ehdi kaikkea. Minkä valitsen?
mikä on tärkeintä?
Metsässä ajankulku hidastuu..

<marja Leena:
Voi kiitos.
En ole vielä tyytyväinen=9
halit sulle!

Yaelian:
Uskon, että ikävöit. Niin kaukana olet. Siellä tuskin koskaan lunta sataa..paitsi nykyään, ilmaston ollessa sekisin voi sitäkin tapahtua..

Leena :
menin heti katsomaan. Niin ihanasti osaat kirjoitta sinäkin!!

Ari:
Molemmat varmaan muutautuvat toistensa näköiseksi=)
katsotaan vuoden kuluttua=)

Una:
Vieläkin hän muuttuu=)
kiitos sinulle!

kiirepakolainen:
Kiitos sinulle.
kaikki me olemme matkalla. Joku kirjoittaa, että olemme jo perillä.

tinttarus:
Koirat varmaan tykkäävät talvesta, lumesta, sen pehmeydestä. Ainakin emännät, kun kura- ja rapa-aika on ohitse..kevääseen.

Onneksi sulla on yksi koira. Ja monta ihanaa lasta ympärilläsi ja mies kainalossa.
halauksia sulle.
Toivottavasti polvi jo hymyilee!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !