Siirry pääsisältöön

valkoista






Tänään jatkoin eilisiä piiroksiani. Ehkä jätän hänet yöksi ulos, lumisateeseen ja katson, mitä syntyy/muuttuu.

Tuo ensilumi on jäänytkin maahan. Lisää satelee, tosin välillä räntää.
Maailma on ihanan valkoinen. Ilman raikkaus tuntuu hyvältä, antaa poskille punan.

Olin oppilaitteni kanssa hiihtämässä, putkessa. Hiihto on edelleen kuningatarlaji, niin raskasta, niin ihanaa.

Tämä viikko oli suloisen lyhyt. Huomenna perjantai ja saan nukkua uneni loppuun.

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Lumi tekee ihmeitä enkeleillekin!

Mikä voi voittaa hiihdon? Ehkä suviyön uinti alasti meressä tiiran huudon kannattelemana.
arleena sanoi…
Täällä myös on maassa ohut valkoinen harso. Oli raikas hengittää.
Yaelian sanoi…
Kaipaan valkoista lunta,hieman,en paljon.Mutta juuri nyt olisi ihana nähdä sitä,ja käydä hiihtämässäkin.
Irmastiina sanoi…
Meillä myös maassa valkoista harsoa... nyt tuulee...myrskyää....☺
Leena Lumi:
Niin,
ihanaa tuo alaostomana uinti, suviyönä ja tiiran huudon kuuluessa taivaanrannassa...
Oi, tuli ikävä kesää, vaiks talvi ei edes ole saapunutkaan, kunnolla.

Hiihto on upeaa, maastossa.

arleena:
Sinä asutkin siellä pohjoisessa. Siellä lumi tuleekin aiemmin kuin tööllä tueun seudulla..

Irmastiina:
Tuo myrsky oli ihana. Puut kaatuilivat, oksat lentelivät..
Oli suloista olla sisällä vällyjen halauksissa.

Yaelian:
Tule tänne hiihtelemään, haistelemaan lunta, haukkaamaan hiutaleitä, rakentamaan lumilyhtyjä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …