Siirry pääsisältöön

Saada lapsen mieli takaisin..




Näin tänään kevään ensimmäisen perhosen.
Jokin minussa värähti, tunnisti yhteisyyden.
Kuin pieni lapsi olisi löytänyt aarteen, multaisen kiven,
sammakon kuteita..
Vanheneminen on suloista, saa lapsen mielen takaisin.

Nähdä, löytää ja kuulla ihmeellisyyksiä pihanurmikon kasvaessa itsekseen...


Kommentit

tinttarus sanoi…
NÄin myös ensimmäiset kevään perhoseni. Tänään nokkosperhoset kisailivat aurinkokylvyssä sinitaivasta vasten. Tykkäsivät selvästi toisistaan♥ Niiden leikkiä seurasin ja huilasin haravaani vasten:)
VAloa on mahtunut päivään, nyt vaaleanpunerva taivaanranta hymyilee ja huokaisee huomiseen!
Halaus luoksesi!
Tinttarus:
Myös olen haravaani nojaillut, kottikärryllä lehtiä kärräillyt,
kurkistellut kasvun ihmeitä..
ja tuo valoa on jotain uskomatonta...
halausia sinulle ♥
Yaelian sanoi…
Kauniita kevään merkkejä teillä! Lapsen mielen säilyminen on tärkeää:)
On ihanaa nähdä pitkän talven jälkeen kun vihreää tulee maasta esille,muistan sen niin hyvin:)
Maria sanoi…
Olen huomannut että sisälläni asuva pikkuinen tyttö haaveilee hyppynaru hyppelystä...
perhosen kevyt sipaisu poskellesi .Voi hyvin.
Kirjailijatar sanoi…
Oioi, se lasten taito iloita kaikesta pienestä, joka onkin oikeasti suurta. Kun sen pystyisi säilyttämään :)
Yksinäinen susi sanoi…
Minäkin näin eilen kevääni ensimmäisen perhosen!
Olin muutenkin silloin iltasella kävelyllä, voi että miten ihana haistaa se maan ja mullan tuoksu, kun lumi sulaa päältä ja vanha nurmi paljastuu esiin..
Siitä todellakin tulee mieleen lapsuus.
Miten lapsena osasikaan nähdä maailman niin eri tavalla, myllertää maassa ja etsiä perhosia ja ensimmäisiä leskenlehtiä.
Olen silti kiitollinen että saan elää tämän hetken vain nyt ja tässä, tämän ikäisenä, silti tuntien ne ihanat, herkät tunteet kuin silloin kauan sitten.

Sinulle toivon mahtavaa, keväistä, valontäytteistä sunnuntaita ja ensi viikkoa, halauksin! =)
SeijaTuulikki sanoi…
Keltainen perhonen lenteli mäntyjen lomassa auringonpaisteessa ! Sisälläni oleva 10 vuotias lettipäinen tyttö juoksenteli perhosen perässä onnellisena auringonsäteiden kimaltaessa hiuksissa.

Ihanaa kun kevät saapuu! :)
Yealian:
Ihanaa, suloista..
Olen haravoinut monena päivänä,
vielä riittää lehtiä...
mut se on niin kivaa..

Maria:
Oispa aikuisten hippaleikit, pallopelit, naruhyppelyt..=)

kirjailijatar:
Milloinhan se lasten läsnäolo, aituos hiipuu?
ja miksi?
Tavallaan tiedän..=)

Mutta sen voi herättää uudelleen itsessä ja muissakin..=)

Yksinäinen susi..
Samoin sinulle halauksia, keväisiä puhalluksia, terveisiä..

Seija Tuulikki:
Voi kun suloista, ihanaa..
Halauksin sulle..=)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …