Siirry pääsisältöön

Ystävättäreni Kepa- 60v




Kerttu on uskomattoman luova, taitava, kekseliäs, energinen, taiteellinen ja vaikka mitä... hänen juhlissaan esitin sen "ruusutanssini".

Tutustuin häneen jotain 15 vuotta sitten "Lasten- ja nuorten teatteriohjaajakursseilla täällä Uudessakaupungissa. Siitä asti ystävyytemme on vahvistunut ja syventynyt.






Hänellä on ihan mahdottoman, uskomattoman upea näyttely kulttuurikeskuksemme Crusellin taidenäyttelyhallissa, teatterin alakerrassa.
En voi ymmärtää, kuinka yksi ihminen on voinut nypertää ja näpertää, toinen toistaan ihanampia nukkeja, satuhahmoja ja teatterikulisseja esityksiinsä.
Niin ihailtavaa, kunnioitettavaa !!





Suosittelen kaikille, jotka vain asutte täälläpäin tai kauempanakin, retkeä Uuteenkaupunkiin.
Tulkaa katsomaan näyttelyä, moista ette ole kokeneet ennen.
Tulkaa yksin, tulkaa yhdessä ja etenkin, jos teillä on lapsia tai lapsenlapsia.

Lauantaina on klo 17.00 sitäpaitsi täällä nukketeatteriesitys "todellinen prinsessa".




Nukketeatterikulttuuri on suomessa aika tuntematonta.
Todellisuudessa se on hyvinkin vanha teatterimuoto. Etenkin Keski-Euroopan maissa tämä teatteri on hyvin suosittu, ei vain lapsille, myös aikuisille.





Huokailen ja ihailen vain hänen kättensä jälkiä,
Hän tekee niin arvokasta työtä, vaatimattomana, ilman arvoistaan tunnustusta.




Jos joku innostuisi lähtemään tännepäin nukketeatteriin tai/ja näyttelyyn, ilmoittanette minulle...
Voisimme vaikka ehtiä tavata..

Kommentit

Jael sanoi…
Paljon onnea Kepalle! Ja miten hienoja nukkejä hän onkaan tehnyt,olisi kiva nähdä tuo näyttely!
Anonyymi sanoi…
Onnea sankarittarelle täältäkin!
Aivan mahdottoman ihania nukkeja, tuollainen näyttely saisi lähteä kierrokselle muuallekin ♥
Yealian:
Ainutlaatuinen sanoisin...

pepi:
Nuket ovat persoonallisia..
Itsekin jossain vaiheessa ajattelin kerääväni nukkeja..
en enää...
olen lahjoitellut niitä pois..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin