Siirry pääsisältöön

elämä voi olla väkevä, intensiivinen ja täysi...




"Ollaksesi suuri, pane kaikki mitä olet, pienimpään, mitä teet.
Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä mitään sulje pois.
Ole kaikki kaikessa.
Kuu mahtuu jokaiseen lampeen, koska se loistaa niin korkealta."-Fernando Pessoa.

Löysin pienen rutistuneen lappusen, josta luin nämä viisaudet tänään.






Sateisen harmaata mutta pehmeän lohdullista.
Aina rakastan sadetta. Se puhdistaa ajatukset ja kirkastaa kasvot.
Tykkään kulkea kumppareissa.
Ja kuka sanoikaan, että kuuntele minua niin kuin sadetta kuunnellaan.
Niin haluan minua kuunneltavan.

Kommentit

Yaelian sanoi…
Sade..ihanaa,ja teillä sulattaa lumet pois,Täällä tärkeä,maa niin janoinen.Pidän sateen äänestä.
Pessoan sanat viisaat ja niitä on hyvä kuunnella.
Harakka sanoi…
Täällä meillä satoi myös vettä koko eilisen päivän, tänään paisteleekin välillä aurinko pilvien raosta.
Lumi on sulanut eilisen aikan tosi paljon!
Hyvää viikonloppua sulle!
Tuittu sanoi…
Pidän niin tuosta runosta! Ja että tulla kuunnelluksi kuin sadetta, siinä vasta kauneutta.

Kaunista viikonloppua sinulle toivoen,
Yealian:
Minäkin pidän sateen äänestä...ikäänkuin aika pysähtyy..ei ole kiirettä, on vain läsnäoloa..

pepi: ♥ ♥

Harakka:
Ihanaa viikonloppua sinulle, harakka!

Tuittu:
Samoin sinulle Tuittu, ihanaa viikonloppua...
täälläpäin aurinko kurkistelee..ja lumet näkevät kohta viimeisiään..
Heli sanoi…
Oi, mikä runo, ihana. Kiitos. Ja sadekin on ihana, lohdullinen.
arleena sanoi…
Sade ja valkoiset ruusut. Kaunis yhdistelmä-
Heli:
heippa sulle heli..
Sadetta on ihana kuunnella mutta tänään onneks paistaa aurinko..

arleena.
Valkoiset kukat ovat jotenkin niin puhtaita, viattomia, vaikuttavia..
Lastu sanoi…
Sateen soitto - mielenrauhan voitto.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …