Siirry pääsisältöön

pinkkiä!!!!!!!!

Viimeisenä päivänä halusin leikkiä väreillä...
maalata päälle...katsella värejä ja taas maalata...

Olisin voinut pysähtyä johonkin vaiheeseen mutta halusin jatkaa..
Työskentelyni oli aika fyysistä..maalasin ulkona helteessä, nautin auringosta, lämmöstä ja luonnosta , jonka sylissä työskentelin..

Viimeinen versio pinkkinen...jäi elämään...näen siinä voimakkaat kasvot..jotka yritin edellisen version jälkeen poistaa...

Kun kurssimme alkoi, huomasin eräällä Lauralla maailman kauneimman pinkki-värisen villatakin...ihastuin siihen väriin ja takkiin. Toisena päivänä hänellä oli saman pinkin värinen puuvillapipo päässään. Hän ei halunnut käyttää peruukkia...hänellä oli löydetty kolmosluokan rintasyöpä maaliskuussa ja prosessi oli meneillään...



















Kommentit

Uuna sanoi…
Olen luullut ettei pinkki ole minun värejäni, mutta viimeinen kuva on kerrassaan upea.
Hannele sanoi…
Pinkki on hyvä väri. Ei nykyään naiset käytä peruukkia, ei lapsetkaan.
arleena sanoi…
Keltainen pinkin seurana tuossa viimeisessä maalauksessa näytti pehmeältä.
Johanna sanoi…
Ihana pinkki ja keltainen!
hanne sanoi…
Niin minäkin luulin ...Uuna!
Yks kaks se vain vahvistui minulle tärkeäksi...

Kiitos Hannele..sinullakin näyttää olevan pinkki kastelukannu..

Arleena! jännä et ne värit pehmentävät toisiaan..

Niinpä Johanna!!!
Una Reinman sanoi…
Kaikki
mikä käsistäsi lähtee
on kaunista. =)

Hyvää alkanutta viikkoa. =)


*halaus*

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …