"unen maailmassa" maalauksen tarina...

Luovuus lähtee hiljaisuudesta... Alku sisältää päämäärän...

Niinkuin pienessä tammenterhossa on kaikki se tieto, mitä se tarvitsee, kasvaakseen upeaksi, uljaaksi isoksi puuksi...
lisäksi se tarvitsee hyvää maata, vettä ja aurinkoa..

Samoin meissä ihmisissä on jo sisällämme kaikki se tärkeä tieto, miten kasvaa rakastavaksi, vapaaksi, empaattiseksi, läsnäolevaksi, elämästä nauttivaksi ihmiseksi...
Mitä tapahtui, että yhteys sisimpään katkesi?
olemme vain unessa, meidän tulisi herätä...mikä ja kuka meidät voi herättää??

Olin tämän viikon Muurlassa, vedic artin kurssilla. Osallistuin opettajan kurssiin, eli nyt minulla on mahdollisuus opettaa tätä menetelmää, joka on yksi niistä monista, jotka voivat herättää meidät "unestamme" ja tuoda lähelle sisintämme...

Maalaamiseni lähti kursilla sunnuntaina omasta mielestäni takkuisesti liikkeelle...
Olin niin hätäinen, heti olisi pitänyt syntyä jotain sykähdyttävää..maalasin eri väreillä, maalasin päälle ja taas sama juttu...monta tuntia ähersin... en muistanut nauttia väreistä, en muistanut nauttia maalaamisesta, odotin tuotosta..suoritin...
taas maalasin päälle..

Jossain vaiheessa olin iloinen siitä, että osasin luopua...vaikka maalaus näyttikin värillisesti joltakin, maalasin päälle...






Jossain vaiheessa yks kaks huomasin vain kun maalauksestani ilmestyi hahmoja ja valoa...Nuo molemmat kaapuihin pukeutuneet , valoa säteilevät hahmot syntyivät aivan itse, ilman minun tietoista pensselin piirtoa...ne vain tulivat..
olin iloinen kun kuvani sain "pyhän" tunnelman..Siihen ilmestyi myös kolmaskin hahmo, mutta maalasin hänet pois...





Seuraavana aamuna innokkaana syöksyin maalauksen kimppuun ja hahmottelin valosumusta enkelin...sekin tavallaan oli jo siinä,,hiukkasen vain lisäilin muutaman sivellinvedon ja vaaleaa...

Katselin pitkään maalaustani ja se oli valtavan voimakas, elävä ja kaunis...
ajattelin, että en halua takertua siihen, ehkä jokin muu juttu haluaa myös vielä tulla tässä maalauksessa minulle ....ja maalasin päälle...oikeastaan tuona eka päivänä ja toisenakin, tietoisesti halusin harjoitella luopumista...vaikka maalaukseni merkitsi jo tuossa vaiheessa minulle paljon, uskalsin maalata sen päälle, en jäänyt siihen kiinni...




Sininen on yksi hyvin tärkeä väri minulle...maalasin sinisillä....ja hetken kuluttua aloin nähdä paljon juttuja, jotka halusivat tulla esiin maalauksessani....lintu, jonka poistin, joutsenen pää ja kaula, nainen nukkumassa vedessä, pää tyynyllä...
maisema ja kaksi pientä taloa...halusin säilyttää tämän kuvan ja hiukan viimeistelin ja viimeistelen vielä vähäsen...
Annoin maalaukselleni nimen "unen maailmassa"....Tykkään siitä paljon itse. Välttämättä en laita sitä kehyksiin mutta aion istua rauhassa ja katsoa sitä päivittäin pitkäänkin...ja antaa sen kertoa minulle viestinsä ja että minä itse menen siihen ja sitten siinä maalauksessa olevat ovat kaikki vuorovaikutuksessa minun henkeni kanssa...ja onhan siinä ne pyhät hetketkin siellä alla...





UNEN MAAILMASSA



Minä olen tuo rauhaisana, vedessä nukkuva nainen, vailkoisessa puvussaan...
unimaailmassani näen ison linnun, niin ison, ettei se mahdu kuvaankaan...tuo lintu kuvaa minulle vapautta ja uskollisuutta...linnun yläpuolella on iloinen delfiini joka tuo iloa...paljon vettä, rauhaa, koskettavaa ja pienet talot...niitä mietin vielä...


Veda taiteessa lähdetään aina liikkeele hiljaisuuden hetkestä. Istutaan hiljaa läsnä itsessään. Hiljaisuuden jälkeen piirretään viivaa...herkkää väreilevää viivaa, ympyräviivaa, voimakkaampaa viivaa...ja kun maalari on herkistynyt, läsnä siinä hetkessä, voi hän alkaa pensselinvedolla oman maalaamisensa, ilman mitään ajatusta, mielikuvaa, että siitä pitäisi tulla " se ja se"...hän vain antautuu nauttimaan väreistä, maalaamisestaan ja taide alkaa kommunikoimaan hänen kanssaan, niin kauan kun hän on vapaa, ilman suoritusta, ilman odotuksia...