Elokuun/2009 Gloria lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli :"Lepuuta aivojasi!"
"Tutkija Tiina Pauniolla on lohdullista kerrottavaa geeneistä: ne eivät määrää meitä. Ajatukset, tunteet, kasvatus ja ympäristö voivat sytyttää tai sammuttaa geenien toimintaa.
Uutinen siitä, että perimän toimintaan voi vaikuttaa helposti, helpottaa ainakin niitä ihmisiä, joiden suvussa kulkee sairauksia.
Lapsuuden merkitys ja elämänlaatu saavat aivan uuden ulottuvuuden."
Oikeastaan tuo tieto on meillä ollut jo jonkun aikaa. Vain sairaudet, jotka ovat hyvin vallitsevia ja joihin riittää vain yksi , jommalta kummalta vanhemmalta saatu geeniperimä, sairastuttaa...Mutta näitä sairauksia on todella harvassa.
Suurimmassa osassa tapauksista , perimme vanhemmiltamme taipumuksen sairauteen.Eli itse omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa, sairastummeko vai emme. Ravinto, liikunta, uni ja sosiaaliset kuviota ovat ratkaisevia tekijöitä.
" Vanhentunut käsitys on, että kaikki perimän tieto oisi geeneistä, joiden toimintaan ei voi vaikuttaa.Sehän tarkoittaisi, alistumista geenien määräämälle kohtalolle: jos kannat sairausgeeniä, siihen sairauteen myös sairastut.
Näin onkin vakavissa yhden geenin aiheuttamissa perinnöllisisä sairauksissa, mutta nykytietouden mukaan monien yleisempien sairauksien kohdalla kuvio on mutkikkaampi.
Tutkijoiden yllätykseksi hermosto, aivot, solut ja biokemialliset tapahtumat , vaikuttavat paitsi toinen toisiinsa myös geenien toimintaan. On pystytty osoittamaan todeksi se, että ympäristöllä on suuri vaikutus koko tähän järjestelmään. Tämä on hämmästyttävin uusi tieto geenien toiminnasta.
Ympäristö ei voi muuttaa geenin rakennetta, mutta sen toimintaa kyllä: kun ympäristö aiheuttaa muutoksia ihmisen hermoverkostossa, voivat nämä muutokset puolestaan aktivoida tai sammuttaa tiettyjä geenejä."
Nykyajan ihmisen kiireinen elämäntyyli ei ole välttämättä hyväksi ihmiselle.Sen me tiedämme kaikki entuudestaan. Silti moni ei halua hidastaa rytmiään.
Ympäristön vaikutus alkaa jo kun lapsi on sikiövaiheessa äidin masussa. Kaikki äänet, äidin rytmi ,tunteet, stressi menevät sikiöön, ravinnosta puhumattakaan.
Turvallinen lapsuus on tärkeää ennalta ehkäisyä. Hoiva ja turva vaikuttavat geenien toimintaan.
"Unen vähyydellä on suora yhteys kansansairauksiimme. Uni-valverytmi on nykyisin monella epäsäännöllinen, mikä on geenien toiminnan kannalta surkeaa.
Masennus ei välttämättä aiheuta unettomuutta vaan huono ja vähäinen uni aiheuttaa masennusta."
Minä oikeasti uskon, että suurin osa suomalaisista aikuisista tietää, miten terveyttä olisi ylläpidettävä, sairautta enneltaehkäistävä ja mitä valintoja olisi tehtävä päivittäin arjessa ruoan, liikunnan, nukkumisen ja sosiaalisten kuvioiden suhteen.
Vähemmän kuitenkin on ehkä puhuttu henkisyyden tai hengellisyyden puolesta. Toisaalta paljon kerrotaan tunteiden merkityksistä ja niiden purkamisesta, niistä puhumisesta.
Vähitellen myös kouluun saamme "tunnekursseja "..eli miten tunteet meissä syntyvät, mitä ne tarkoittavat ja miten viha puretaan ...(medikalisaatio)
Ei ole ollut muotia: "rakasta lähimmäistäsi"
...pilates, jooga ym. rentouttavat , itseään palvelevat ja kaikki laihduttavat, nuorentavat jutut kyllä..
Ehkä pian tulee se aika, jollon ymmärrämme, että kaikki lähtee sisältämme. Kaikki se valo, viisaus ,rakkaus asuu siellä.
Meitä ei nykyään ole opetettu kulkemaan maailman pisimpää matkaa, matkaa omaan itseemme...vaan meitä opetetaan suorittamaan, pärjäämään, kilpailemaan, kasvattamaan kaikkea ulkoista itsessämme..
Siksi meillä on niin hirmuinen kiire ja stressi saavuttaa tuo kaikki ulkoinen onni ja ihanuus, vaikka se on kaikki suurta harhaa..
Tämän maailman ja ihmisten luoma ympäristö tuskin vahvistaa hyvään suuntaan kovin vaikuttavasti huonoja geeniperimiämme....
Kommentit
Otsikkoosi olen aina luottanut ja uskonut. Minusta siinä on erittäin suuri totuus.
Mutta se ei ole "trendikästä".
Kärjistäen voisi todeta rakkaus-käskyn sanomasta, jos sitä noudatettaisiin ei sotia maailmassa olisi.
Itse jäni miettimään artikkelin jälkeen , tyttärieni tarinoita...
etenkin vanhemman , joka on nyt masentunut...
Hänen "talonsa" on täytttynyt täpötäyteen kaikenlaisia suorituksia, kiireitä, omia odotuksia itseltään, työstään...käsittelemättömiä tunteita, asioita,kaoottinen ihmissuhdedraama...ja talo oli aivan täynnä..
Nyt lääkkeet vain vahvistavat lukkoja ja turruttavat mieltä..
Hänen talossaan on myös minun ja exmieheni ahdistava, puhumattomuus, rakkaudettomuus, nuoremman tyttäreni skitsifrenia...
ei yhtään ihme että mieli ei voi olla vapaa...
Onneksi Vanhempi tyttäreni sai jutella erään aivan ihanan, uskomattoman viisaan ihmisen kanssa...uskon että tlo tyhjenee pikkuhiljaa ja valoa alkaa virrata sisälle..
Arleena, olen kanssasi aivan samaa mieltä...
Onneks sinä näet ja koet, mikä on lapsillesi tärkeintä...kuten Villiina lopussa kirjoitti.
Tietoinen läsnäolo, rauha, rakkaus, nöyryys..
Olen vanhempieni lapsi, mutta se on vain osa minua. Olen niin erilainen, että uskon, että olen tuonut mukanani paljon edellisestä elämästäni. Mutta se on taas toinen juttu, enkä sekoita sitä nyt tähän enempää. Halusin vain sanoa, että olemme paljon muuta kuin geenejä.
Otsikkosi on puhutteleva ja vanha viisaus, mikä olisi hyvä muistaa tänä päivänä.
Uuna: Kiitos kommentistasi...
olemme kaikki ihan omia yksilöitä, uniikkeja, kukaan meitä ei voi korvata...
Mielenkiintoinen tuo entiset elämät...joskus siitä...
Villiina...Niinkuin kirjoitit, uskon että lääkkeistä on joissain tapauksissa hyötyä ja ilman niitä ihminen ei pärjäisi arjestaan..
mutta se valo , se voima tulee jostain muualta...voi kun ihminen sen löytäisi...
Tämä aamu on ainakin täynnä valoa!!
hannele, totta kirjoitat...=)
Mutta vedän tämän valon voiman nyt vaikka omaan tilanteeseeni, suureen suruun, joka tulee välillä helpotetuksi, lohdutetuksi nimenomaan sisältä päin. Aina, kun sen valon kosketuksen saan, jaksan taas elää palasen matkaa eteenpäin. Jos tukenani olisi ainoastaan ulkoinen apu, voisin paljon huonommin.
sinä voit kokea, aistia tuon valon sisälläsi...Voit kertoa muille sen todellisuuden, jonka olet kokenut...tuo sisäinen voima kantaa sinua enemmän kuin pelkästään ulkoinen tuki...
Kiitos upeasta kommentistasi!!!
Rita: Minulla alkoi jonkinlainen prosessi tuon artikkelilukemiseni jälkeen...